Kuukausi josta pidät vähiten?

Tammikuu. Olen syntynyt silloin, kaikki räkäripuliruttoepidemiat yleensä pahimmillaan, talven kovimmat pakkaset ja valkoista paskaa lentää ovista ja ikkunoista, tuntuu noin kolme kertaa pitemmältä kuin muut samanpituiset kuukaudet.

Heinäkuu, koska sisällä liian kuuma. Syyskuu paras, kesä on ohi.

Huhtikuu. Katupölyyn tukehtuu, kaikkialla on rumaa, valoisaa ja paljasta. Toukokuu on jo ihan eri maata.

Tammikuun härkäviikot. Juhlakausi on ohi, seuraavaan lomaan on pitkä aika ja on pimeää.

Vaikea kysymys, mutta vastasin maaliskuu. Se on sellaista sulavan lumen aikaa, ei ole enää talvi eikä kunnolla kevätkään yleensä. On loskaa ja lammikoita, pyörällä ei vielä kunnolla usein pääse ajamaan, mutta ei enää pääse hiihtämäänkään. Ei voi tehdä muuta kuin kävellä talvikengissä kaduilla märässä, ja sit on kuitenkin jo usein plussakelit niin tulee hiki kävellessä. Talvivaatteet alkaa olla liian kuumat mutta kevätvaatteet liian kylmät. Ja lisäksi päivä pitenee ja aurinko paistaa ja häikäsee lumessa, jota kuitenkin vielä on. Kaikki asiat ikään kuin paljastuu paljaina talven jälkeen esiin, kun on jo valoisaa. Se valoisuus aiheuttaa migreeniä ja tunnetta että pitäisi ulkoilla kun on valoisaa, mutta siellä paljaiden puiden keskellä loskassa ei sit kuitenkaan oikein jaksa ulkoilla. 

Tilanne muuttuu vähän paremmaksi kun lumi sulaa enemmän ja puihin alkaa tulla lehtiä. Mutta se talven ja kevään välimuotovaihe kun ei vielä ole lehtiä, on jotenkin kuin...avohaava, jonka päältä on otettu talven suojakerros pois eikä kevään vihreyden uusi iho ole vielä ehtinyt kehittyä.

Rakastan luontoa ja sen heräämistä keväällä, sitä kun muuttolinnut tulevat jne., mutta en silti vaan pysty pitämään keväästä. Mun suunnattoman suuren mukavuudenhaluisen sohvalla makaamista rakastavan puoleni ja luontoa rakastavan puoleni välillä on iso ristiriita. Keväällä on koko ajan kauhea tuli persiin alla -olo, että pitäisi tehdä ja mennä ja olla ulkona ihan koko ajan, ettei se kevään herääminen vaan mene ohitse ilman että koen sen. Toinen puoli minusta haluaisi kuitenkin vain sulkea verhot ja olla viltin alla sohvalla ja odottaa uutta talvea. Ymmärrän erittäin hyvin, miksi kevät masentaa joitakin ihmisiä. Olenpa ehkä itsekin sellainen ihminen. Syksy ja talvi on mukavia ja leppoisia aikoja, on sosiaalisesti hyväksyttävää olla vaan kotona viltin alla eikä mikään ulkomaailmassa mene ohi, vaikka ei kävisi missään. Kevät on liian kiihkeä ja hektinen kaltaiselleni hidastempoiselle ihmiselle. Jos keväällä ei käy ulkona viikkoon, missaa luonnon kiertokulussa ison siivun. Jos taas marraskuussa ei käy ulkona kuukauteen, mitään muutosta ei huomaa.

Lokakuu ehdottomasti, ankeuden huipentuma Sopii siihen loistavasti se Miljoonasateen laulusta sanat "Päivät niin kuin varisparvi raahautuu", vaik laulu kertookin marraskuusta. Marraskuu on hyvä, silloin jo virittäydytään jouluun.

Kesäkuu

Maalis- tai huhtikuu, eli silloin kun lumet on sulaneet, mutta mikään ei vielä kasva ja on harmaata ja pölyistä.

Aprikoin marraskuun ja tammikuun välillä. Tammikuussa on kylmempää, mutta toisaalta voi olla jo lunta että maisema on valoisampi. Tammikuussa ollaan kuitenkin jo kevättä kohden menossa.

Marraskuun sää voi olla mitä vaan, pimeää on ainakin ja jopa jääränni voi ilmestyä kadulle mutta lunta ei vielä ole. 

Maalis-, huhtikuu kun lumet sulaa. Kaikki on märkää, on vielä kylmää, kunnon kevääseen tuntuu olevan vielä pitkä matka. Lumeen ja kylmään on jo siinä vaihteessa ihan kypsynyt ja odottaa jo vähän lämmintä.

Asun Englannissa, täällä kylmin (ja siksi mielestäni kurjin) kuukausi on tammikuu.

Pakkaskuut ja liian lämimät. Ne vähän vaihtelee. Lämpimät säät ärsyttää vielä enemmän kuin lumi ja pakkanen. Syksy on parasta aikaa yleensä.

Piti pohtia marraskuun ja huhtikuun välillä. Valitsin huhtikuun, koska silloin on niin kammottavan ruskeaa, kuraista, pölyistä ja haisevaa samaan aikaan. Marraskuussa sentään on kohta joulu tulossa, vaikka siinä on noita samoja huonoja puolia (poikkeuksena se, että nurmi on vielä vihreää).

Marraskuu on yksi kuolemankuu. Suorastaan pelottava. Jotain käsittämättömän synkkää. Voisi olla piilossa peiton alla joulukuuhun.

Vierailija kirjoitti:

Tammikuu. Joulu ja uusivuosi on ohi, mitään kivaa ei tiedossa, mutta pimeys senkun jatkuu. Kun tammikuu alkaa, on vielä vähän päälle kuukausi siihen, kun valo alkaa ottamaan voittoa. Marras-joulukuussa voi sentään lohduttautua kaamosmasennuksessa sillä, että joulu ja uusivuosi on tuloillaan. Tammikuussa aika matelee.

Hyvin kuvasit omatkin tunnot. Tammikuu kuukausista tyhmin😑 kaikki kiva takana ja vielä piiiitkä aika siihen, että kevät koittaa.

Marraskuu ja maaliskuu samoilla sijoilla. Pitkiä, märkiä ja harmaita. Maaliskuussa sentään valoa enemmän

Toukokuu. Koivu kukkii ja tekee olostani sietämättömän. Lääkkeistä huolimatta.

Tammikuu. Joulu ja uusivuosi ja lomat ovat ohi, on loputtoman pimeää eikä oikein mitään ole tapahtumassa lähiaikoina. On pimeää kun menee töihin ja pimeää kun tulee töistä ja kesään on pitkä aika. Uusi vuosi hieman piristää ja narskuvat pakkaskelit ja luonnon kauneus ja se että huomaa päivien hieman pidentyvän.

Marraskuu hyvänä kakkosena. Lyhenevät päivät yhdistettynä lumen puutteeseen. Väsyttää vain kovasti ja luonto on kuollut, kaunein ruska on jo ohi. Jos on pimeää JA sataa niin autolla ajo on kauheaa kun jalankulkijoita ei näe millään.

Kolmantena maalis-huhtikuu pelkästään kelejen takia. Kävely on kauheaa kun on joko liukasta tai loskaa. Tämä loskavaihe tuntuu aina kestävän i k u i s u u d e n.

Tammikuu; kylmää ja pimeää, kesä on kaukana ja joulu on takana.

Tammikuu tai helmikuu. Kylmää.