Miksi jopa asiantuntijat kuten lääkäri, psykologi mainitsevat ettei katso silmiin?

Vierailija kirjoitti:

Bi polaari muistaakseni ei katso silmiin, en nyt muista oliko mania vai debressiovaiheessa...

Kyllä katsoo, molemmissa. Otanta 3/3, minä ja kaksi muuta tietämääni bipoa.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärien kirjoittamat potilaskertomukset eivät saisi näkyä omakannassa! On rasittavaa vastailla vainoharhaisiin kysymyksiin tai muutenkin aiheuttaa ihmisissä turhaa huolta ja ihmetystä.

"Miksi kirjoitit, että siisti olemus, miksi kirjoitit ettei katso silmiin, miksi kirjoitit että". No juuri sen takia, että se on sinun parhaaksesi. Jos sinulla on siisti olemus ja seuraavalla kerralla olet muutoin nk. normaalisti, mutta olemuksesi on toisenlainen, voi toinen hoitava lääkäri tai hoitaja todeta, ettei se ole sinun normaali olemuksesi, joten hän osaa ottaa tietyt oireet todesta.

Ei me kirjoitella niitä teidän kiusaksi tai nöyryytykseksi, vaan teemme havaintoja, jotta toinen lääkäri myöhemmin voi sinua auttaa paremmin.

T. Lääkäri

Monilla lääkäreillä on vaan asperger, joten kirjoittelu kantaan on täysin pidäkkeetöntä. Ei ole asiallista kirjoittaa mitään potilaan ulkonäöstä, se ei nimenomaan ole potilaan edun mukaista ja voi mennä jo kunnianloukkauksen tasolle. Kehotan tekemään kantelun jokaisesta lääkäristä, jolle ei ole selvää, mitä on sopivaa kirjoittaa ja mitä ei. Huomautuksen kautta lääkärikin oppii tavoille, ettei ihan mitä tahansa töksäytellä. Turha perustella huonoa käytöstä potilaan edulla. Lääkäri on asiakaspalvelija ja jos se rooli ei kiinnosta niin sitten tutkimuspuolelle tai lääketeollisuuteen.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärien kirjoittamat potilaskertomukset eivät saisi näkyä omakannassa! On rasittavaa vastailla vainoharhaisiin kysymyksiin tai muutenkin aiheuttaa ihmisissä turhaa huolta ja ihmetystä.

"Miksi kirjoitit, että siisti olemus, miksi kirjoitit ettei katso silmiin, miksi kirjoitit että". No juuri sen takia, että se on sinun parhaaksesi. Jos sinulla on siisti olemus ja seuraavalla kerralla olet muutoin nk. normaalisti, mutta olemuksesi on toisenlainen, voi toinen hoitava lääkäri tai hoitaja todeta, ettei se ole sinun normaali olemuksesi, joten hän osaa ottaa tietyt oireet todesta.

Ei me kirjoitella niitä teidän kiusaksi tai nöyryytykseksi, vaan teemme havaintoja, jotta toinen lääkäri myöhemmin voi sinua auttaa paremmin.

T. Lääkäri

Monilla lääkäreillä on vaan asperger, joten kirjoittelu kantaan on täysin pidäkkeetöntä. Ei ole asiallista kirjoittaa mitään potilaan ulkonäöstä, se ei nimenomaan ole potilaan edun mukaista ja voi mennä jo kunnianloukkauksen tasolle. Kehotan tekemään kantelun jokaisesta lääkäristä, jolle ei ole selvää, mitä on sopivaa kirjoittaa ja mitä ei. Huomautuksen kautta lääkärikin oppii tavoille, ettei ihan mitä tahansa töksäytellä. Turha perustella huonoa käytöstä potilaan edulla. Lääkäri on asiakaspalvelija ja jos se rooli ei kiinnosta niin sitten tutkimuspuolelle tai lääketeollisuuteen.

Minusta on lääkäri kirjoittanut, että olen sievä ja sopusuhtainen, kun minulla oli syömishäiriö ja pidin itseäni lihavana. En vetänyt hernettä nenään. Olen myös ujo, on kirjoitettu, että olen varautunut, ei haittaa. Vai että ihan kunnianloukkaus... joo, ehkä jos kirjoittaisi jotain asiatonta, mutta faktat eivät ole asiattomia. Kaikesta sitä jaksetaankin loukkaantua. 

Ei kyllä huvita katsoa puhujaa silmiin, jos tuntee vain pelkkää halveksuntaa psykopaattista, valehtelevaa huutajaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä herpaantuu ajatukset, jos katson ihmistä silmiin. Alan myös ylitulkita ilmeitä ja se vaikuttaa keskustelun laatuun heikentävästi, siksi itse en pidä ikävänä jos en koko ajan tuijota silmiin. Välillä saatan vilkaista kohteliaisuudesta. 

Sama!!! Jos katson silmiin en pystykään enää keskittymään siihen mitä se toinen sanoo. Onkohan tämä vain ujoutta vai lievää autismia?

Jos toinen haluaa alistaa katseellaan, on parempi olla katsomatta.

Avoin keskustelu on muuta kuin toisen lyttääminen maan rakoon, mitä harrasttaa esim monet sadistiset pomot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä herpaantuu ajatukset, jos katson ihmistä silmiin. Alan myös ylitulkita ilmeitä ja se vaikuttaa keskustelun laatuun heikentävästi, siksi itse en pidä ikävänä jos en koko ajan tuijota silmiin. Välillä saatan vilkaista kohteliaisuudesta. 

Sama!!! Jos katson silmiin en pystykään enää keskittymään siihen mitä se toinen sanoo. Onkohan tämä vain ujoutta vai lievää autismia?

Ei tuo mitään lievää autismia ole vaan vakava kehitysvamma, jos ei kykene katsomaan silmiin ja puhumaan samaan aikaan ilman, että menee ajatukset sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen haluaa alistaa katseellaan, on parempi olla katsomatta.

"YHYY ILKEÄ PSYKOPAATTI ALISTAA KATSEELLAAN 😭😭😭"

Heikon vassarinpaskan kootut ulinat 🥱 

Vierailija kirjoitti:

Avoin keskustelu on muuta kuin toisen lyttääminen maan rakoon, mitä harrasttaa esim monet sadistiset pomot.

"YHYY SADISTINEN POMO LYTTÄÄ MAAN RAKOON!!! 😭😭😭"

Heikon vassarinpaskan kootut ulinat 🥱 

Jos on henkilö kenelle syystäkin tekee mieli sanoi F Y ei halua  edes katsoa henkilöä. Noin voi olla, jos joku tyyppi on ollut mukana törkeissä tikoksissa itseäsi tai läheisiäsi kohtaan. 

Voi olla myös lääkäri ta psykologi muttuollaisen vastaanotolle en edes menisi. 

Niiden kirjausten on tarkoitus olla toteamuksia. Ne eivät arvota tai arvostele, vaan kuvaavat. Aiemmat kuvaukset auttavat havaitsemaan muutoksen. Itsellä esimerkiksi on ollut yksi potilastapaus, jossa potilaan katsekontakti oli viikkoa aiemmin ollut välttelevä (ihan tavallista ahdistuneilla), ja viikkoa SSRI-lääkkeen aloittamisen jälkeen hän katsoi hyvinkin intensiivisesti silmiin ja muutenkin olemus oli erilainen. Lääkitys oli laukaissut hyvin nopeassa tahdissa manian. Sen ensimmäiset merkit olisivat voineet jäädä huomaamatta, jos ei olisi tiedetty, millainen potilaan edeltävä olemus oli ollut.