Leikkauttaisitko tytöltä tosi höröt korvat?

Käsittämätöntä miten leikkaus koetaan tarpeelliseksi korvien kohdalla, muttei esinahan (ympärileikkaus). Hörökorvista ei ole terveydellistä haittaa, mutta poikien yleisin sairaus on pippelin tulehdus liian kireästä esinahasta johtuen. Kasvattaisitte ennemmin lapsistanne itsevarmoja ja erilaisuutta arvostavia yksilöitä, kuin että silvotte terveitä lapsia pinnallisuuttanne!

Vierailija kirjoitti:

Hörökorvat on korvien kehityshäiriö, kertoo Tays. Leikkaus pyritään tekemään ennen kouluikää https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Korva_nena_ja_kurkkutaud…

Tottakai niiden kanta on että on kehityshäiriö josta on niin paljon haittaa että kaikki nauraa kun näkee höröt korvat koska niiden työ on just leikellä niitä korvia yms.

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli neuvolassa itsestään selvää, että leikataan eskarivuonna. Meitä vanhempia tai tyttöä korvat eivät haitanneet, mutta sanottiin, että kannattaa leikata. Niinpä vietiin tyttö leikkaukseen, haavat tulehtuivat, panta/side piti ottaa liian aikaisin pois ja korvat palautuivat lähes entiseen asentoon. Ommellut yläkorvan poimut kyllä pysyivät (ne siis puuttuivat).

Nyt mellä on siis hörökorvainen teinityttö, jonka ainoa ongelma korvien suhteen on se, että korvat ovat edelleen niin arat, että esim. kuulokkeet tai pipo pitää olla tosi löysät, tai sattuvat korviin.

Ei siis maksanut vaivaa, mutta varmaan vietäisiin edelleen, jos olisi ne samat tiedot kuin eskarivuonna (siis että emme tietäisi, että leikkaus epäonnistuu).

Minulle kävi samalla tavalla lapsena, että leikattiin korva, kun olin päiväkodissa, (vain vasen korva on hörökorva) mutta leikkauksesta ei ollut apua vaan palautui entiselleen. Itse muistan sen, että koko pää oli yhden korvan takia paketissa ja äiti muistaa sen, että laittoivat tukkaan teippiä ja huusin kuin syötävä, kun sitä poistettiin. Olin vissiin liian nuori, että korvan rusto ei ollut vielä kunnolla kehittynyt ja siksi palautui entiselleen. Nykyään hörökorva on sellainen, että voi taittua vaikka ns. nurinpäin, eikä juuri satu. Elämää ei haittaa, päinvastoin kuulen sillä paljon paremmin, mutta eipä tule ikinä pidettyä julkisella paikalla tukkaa kiinni tai jos erehdyn laittamaan hiukset kiinni, kampaus menee aina poikkeuksetta korvien päältä niin, ettei näy. Lapsena haukuttiin apinaksi, joten opin piilottamaan korvani, eikä nykyään valtaosa tutuista edes tiedä siitä.

Miehiä/kumppaneita ei yllättävää kyllä ole koskaan haitannut, vaikka pelkäsin jääväni sinkuksi, eivätkä ole kiinnittäneet siihen huomiota, vaikka kotona pidänkin tukkaa normaalisti kiinni.

Viimeisen kerran, kun joku on korvaan huomiota kiinnittänyt, oli nyt aikuisiällä uimahallissa, kun pieni tyttö osoitti sormellaan ja sanoi äidilleen "kato" ja äiti sivuutti asian täysin. Ei minua olisi haitannut selittää lapselle, että synnyin tällaisena. Olen jo tottunut olemaan hörökorva, enkä ole aikuisiälläkään suunnitellut leikkauttavani korvaa normaaliksi, ellei mies joskus vie vihille. Hääkuvissa haluaisin kyllä kauniin kampauksen ja normaalin korvan, mutta jos ei sitä sormusta tule, niin saa korva olla sellainen kuin on. Kuten sanottu, kuulen sillä huomattavasti paremmin kuin toisella korvalla.

Kyllä, tuttuni leikkautti tyttäreltään, ja oli hyvä tulos.

Elämässä on niitäkin asioita mitä ei pysty muuttamaan, miksi kärsiä niistä mitkä pystyy. Ei siitä mitään mitaleja jaeta.

Surullista jos terveet (TERVEET!!) korvat leikkauttaa.

En. Itselläni on tosi oudot hörökorvat, teininä häpesin ja unelmoin leikkauksesta, nykyään tykkään. Ensimmäinen poikaystäväni kehui, että ovat kauniit ja ihanat, silloin opin itsekin näkemään ne niin.

Ovat kuin Kaj Kunnaksen korvat, mutta vähän lievemmät ja pienemmät. Ei ole koskaan kiusattu niistä, muusta kyllä yläasteella.