Jos voisit nyt valita jotain toisin synnytyksessäsi, mitä?

En mä muuttais synnutystä, mutta sairaalaan lähtisin aiemmin. Meni aika tiukille..

Missä niistä? Viimeisessä kätilö olisi oikeasti voinut tuoda sitä kahvia ennen ponnistusta ja kolmannen synnytyksessä olisin pitänyt huolen että kätilö vedonlyönnin jälkeen olisi ostanut sen pullan :)

Sama kuin kakkosella, aiemmin lähtisin sairaalaan.

Mä olen niin onnellinen että en suunnitellut yhtään synnytystäni, olisin nimittäin pudonnut kovaa ja korkealta. Synnytys on mielestäni elämässä niitä harvoja asioita mitä ei oikeesti voi suunnitella kun ei etukäteen voi yksinkertaisesti tietää miten se menee. Kaikki meni onneksi lopulta hyvin ja terve vauva syntyi :) 

Mutta seuraavaan synnytykseen otan doulan!!!!!!!!!!!!!

Mä yrittäisin ilmaista niille kätilöille, että älkää laittako sitä epiduraalia. Mutta en usko, että mikään muu tekemäni olisi voinut vaikuttaa synnytyksen lopulliseen kulkuun. Jos olisin tiennyt, että ensisynnyttäjän ei kannata alkaa ponnistella heti, kun kohdunsuu on täysin auki, en olisi kuluttanut voimiani siihen turhaan ähkimiseen. Mutta mun mielestä kätilön pitäisi tietää tuollaiset asiat eikä siis ohjata synnyttäjää turhaan tekemään jotain sellaista, mistä ei ole mitään hyötyä.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 10:29"]

Mä olen niin onnellinen että en suunnitellut yhtään synnytystäni, olisin nimittäin pudonnut kovaa ja korkealta. Synnytys on mielestäni elämässä niitä harvoja asioita mitä ei oikeesti voi suunnitella kun ei etukäteen voi yksinkertaisesti tietää miten se menee. Kaikki meni onneksi lopulta hyvin ja terve vauva syntyi :) 

Mutta seuraavaan synnytykseen otan doulan!!!!!!!!!!!!!

[/quote]

Kyse ei ollutkaan suunnittelusta, vaan jälkiviisaudesta. Mitä tekisit/valitsisit toisin näin jälkikäteen ajateltuna?

ap

Minä suunnittelin synnytystä periaatteella ´jos tilanne sallii´. Synnytyksen "suunnittelu" oli mielestäni enemmänkin siihen valmistautumista ja erilaisten vaihtoehtojen läpikäymistä ja niihin tutustumista. Sitten on tietysti niitä, jotka oikeasti suunnittelevat synnytyksensä ja lähtevät sairaalaan kuvitellen, että kaikki menee aina suunnitelmien mukaan, eikä yllätyksille jätetä varaa.

Olisin pyytänyt polikliinisen synnytyksen, eli päässyt aiemmin kotiin (tietenkin jos lapsen kunto sen olisi sallinut, mut tässä tapauksessa salli). Osasto oli niin ruuhkainen eikä siellä saanut nukuttua ollenkaan, että helpon synnytyksen jälkeen väsyin siellä osastolla. Kotona olisin saanut levähtää.

Olen synnyttänyt kolmesti, eikä muilla kerroilla mitään toisin -juttuja, mutta ekassa synnytyksessä en tajunnut esittää toivomusta, ettei episiotomiaa tehtäisi jos ei ole pakko. Sellainen tehtiin "rutiinitoimenpiteenä" ja paraneminen oli todella kivuliasta ja hidasta, kesti viikkoja että pystyin edes istumaan. Seuraavilla kerroilla toivoin ettei leikata, enkä revennyt, ja olin ihan toimintakykyinen heti synnytettyäni. Kivunlievistystä en ole ottanut millään kerralla, ja sitä en kadu, ei ole ollut minulle mitenkään kauheita synnytykset ilmankaan.

Ehkä viimeisimmissä olisin kieltäytynyt käynnistyksestä tai ainakin edes ilmaissut oman kantani. Se on ainoa mikä jäi vähän harmittamaan kun mitään lääketieteellisiä perusteita sille ei ollut. Sanottiin vain, että olet jo varmaan kyllästynyt kantamaan isoa mahaa ja kun kaksi edellistä ovat olleet isoja niin on hyvä käynnistää nyt. Vauvalla kuitenkin oli kaikki kohdussa hyvin ja kaksi aiempaa synnytystä oli mennyt kivasti vauvojen koosta huolimatta.

Toisaalta synnytys meni sitten ihan hyvin vaikka käynnistettiin ja positiivista oli, että ei tarvinnut kärvistellä autossa supistuskipujen kanssa tuntia. Niin ehkä sitä kestää pettymyksen käynnistyksestä kun ei se lopputulokseen vaikuttanut.

Ekaa synnytystä muuttaisin paljonkin. Vaatisin että joku olisi läsnä kanssa katsomassa koska olen valmis, nyt kärvistelin puolitoista tuntia turhaan, kun olisin voinut jo ponnistellakin, perk... Enkä antaisi leikata välilihaa.

Tokasta en ottaisi epiduraalia enää.

Neljännestä tyhjentäisin sen suolenikin ennen synnytystä kun kerta siltä tuntui.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 10:42"]

Ehkä viimeisimmissä olisin kieltäytynyt käynnistyksestä tai ainakin edes ilmaissut oman kantani. Se on ainoa mikä jäi vähän harmittamaan kun mitään lääketieteellisiä perusteita sille ei ollut. Sanottiin vain, että olet jo varmaan kyllästynyt kantamaan isoa mahaa ja kun kaksi edellistä ovat olleet isoja niin on hyvä käynnistää nyt. Vauvalla kuitenkin oli kaikki kohdussa hyvin ja kaksi aiempaa synnytystä oli mennyt kivasti vauvojen koosta huolimatta.

Toisaalta synnytys meni sitten ihan hyvin vaikka käynnistettiin ja positiivista oli, että ei tarvinnut kärvistellä autossa supistuskipujen kanssa tuntia. Niin ehkä sitä kestää pettymyksen käynnistyksestä kun ei se lopputulokseen vaikuttanut.

[/quote]

Miksi käynnistys oli pettymys?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 10:18"]

Minkä asian valitsisit nyt jälkikäteen ajateltuna toisin synnytyksessäsi?

[/quote]En voisi valita koska lapseni syntyi keisarinleikkauksella ja kaikki meni hyvin. Olen tyytyväinen. Minut oli määrätty menemään tiettynä päivänä, nyt voisin sanoa että ei ole kiirettä koska ei supista uyhtään. Siis menin 3 viikkoa aiemmin ja heti samana päivänä illalla sain potran pojan . Voi sitä aikaa....onnenaikaa

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 10:39"]

Olisin pyytänyt polikliinisen synnytyksen, eli päässyt aiemmin kotiin (tietenkin jos lapsen kunto sen olisi sallinut, mut tässä tapauksessa salli). Osasto oli niin ruuhkainen eikä siellä saanut nukuttua ollenkaan, että helpon synnytyksen jälkeen väsyin siellä osastolla. Kotona olisin saanut levähtää.

[/quote]

Voihan sieltä lähteä kun haluaa. Itse lähdin synnytystä seuraavana päivänä, vaikken ollut valinnut polikliinistä synnytystä. Ei siellä kukaan tule sänkyyn kiinni kahlitsemaan jos päättää vain lähteä. Korkeintaan voivat suositella että jäisi vielä, niin minullekin tehtiin, mutta kun sille ei ollut lapsen eikä omaan terveyteen liittyvää perustetta, lähdin.

Suunniteltuja sektioita molemmat. Eka kerrasta muuttaisin sen, että vaatisin lapsen annettavaksi kenguruhoitoon puolisolle. Olin luullut sitä itsestäänselvyydeksi kun elettiin vuotta 2010 mutta käärö laitettiinkin huutamaan tuntikausiksi kapaloon :(, ja joutuivat vielä odottamaan osaston aulassa kun huone ei ollut valmiina.  

Pyytäisin peräruiskeen juuri ennen synnytystä, enkä ottaisi sitä aamulla vaikka kehotettaisiin. Outoa kätilöltä, että peräruiske tarjotaan jo aamusta, vaikkei mitään takeita synnytyksen alkamisesta vielä ollut (mulla käynnistettiin raskausmyrkytyksen pelossa). Vaan en tiedä olisko siitä siltikään mitään hyötyä, kun oon "vatsalla jännittäjä", noloa se silti oli vaikkei kätilö (tietenkään) reagoinut suolen tyhjenemiseen synnytyspöydälle muuten kuin vaihtamalla puhtaat aluset..

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 10:46"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 10:42"]

Ehkä viimeisimmissä olisin kieltäytynyt käynnistyksestä tai ainakin edes ilmaissut oman kantani. Se on ainoa mikä jäi vähän harmittamaan kun mitään lääketieteellisiä perusteita sille ei ollut. Sanottiin vain, että olet jo varmaan kyllästynyt kantamaan isoa mahaa ja kun kaksi edellistä ovat olleet isoja niin on hyvä käynnistää nyt. Vauvalla kuitenkin oli kaikki kohdussa hyvin ja kaksi aiempaa synnytystä oli mennyt kivasti vauvojen koosta huolimatta.

Toisaalta synnytys meni sitten ihan hyvin vaikka käynnistettiin ja positiivista oli, että ei tarvinnut kärvistellä autossa supistuskipujen kanssa tuntia. Niin ehkä sitä kestää pettymyksen käynnistyksestä kun ei se lopputulokseen vaikuttanut.

[/quote]

Miksi käynnistys oli pettymys?

[/quote]

Se olisi tuntunut luonnollisemmalta, että synnytys olisi käynnistynyt sitten kun keho on siihen valmis. Eikä vaan nappia naamaan ja odotellaan supistuksia. Mikään kiire minulla ei ollut päästä eroon vatsasta. Voin hyvin ja vauva voi hyvin.

Olisin ymmärtänyt käynnistyksen jos olisi ollut vauvan voinnissa huolestuttavaa tai olisin itse ollut vaivainen ja uupunut raskaudesta. Kun ei kuitenkaan ollut sen isompi kuin edellisetkään vauvat ja ne synnytykset olivat menneet hyvin ilman repeämiä, välilihanleikkauksia tai muitakaan ongelmia niin en vaan ymmärtänyt miksi ja eniten nyppii se, että en saanut suutani auki ja kysynyt sitä.

Se on hienoa, että synnytys voidaan tarvittaessa käynnistää, mutta omassa tapauksessani ei todellista tarvetta ollut.