Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen apua
17.02.2014 |
Anteeksi että kirjoitan tänne, en tiedä minne muualle olisin kirjoittanut. Kerron pienen tarinan.
Olen 19v, vuosi sitten tähän aikaan olin todella onnellinen elämääni. Minulla oli ihana poikaystävä, jota melkein palvoin. Koko tulevaisuus suunniteltuna. Hyvä, koska olen aina halunnut ison perheen. Pelkään olla yksin. Tein tämän miehen eteen kaikkeni, lainasin paljon rahaa, matkustelin 300km aina hänen luokseen viikoiksi. Sitten, kouluni keskeytyi vuodeksi. No ei se haitannut, koska poikaystävällä oli yritys, tein töitä siellä. Töiden jälkeen nukahdin maailman rakkaimman poikaystäväni syliin. Olin niin onnellinen. Mulla ei ole yhtään kaveria, mutta ei haitannut. Onhan mulla rakas vieressä. Vanhempani ovat melko vanhoja 65v, ja vain äitin kanssa olen läheinen.
No, äiti sairastui nyt hetki sitten haimasyöpään ja elinaikaa pari vuotta. Tuntuu että koko maailma luhistui, olen ollut äitini tukena ja rukoillut. Samaan aikaan sain selville ettå poikaystäväni kämnykässä oli viestejä 30 naiselle, joile yritti jopa tarjota rahaa jotta tulisivat luoksensa, kehui maailman täydellisimmäksi... ei ikinä tule löytämään niin täydellistä rakastaa niin paljon... No olin tietenkin ihan shokissa ja itkin, olin ihan sekaisin. Poikaystävä vain kylmästi ilmoitti että kyllästyi minuun. Itseasiasa vihaa minua, eikä enää koskaan halua nähdä minua. Tosta noin vain 1,5 suhde. Heitti minut pois kuin roskan.
Nyt 2kk olen vain maannut kotona. En pysty tekemään mitään. En halua elää. Herään päivällä kello 4, väkisin syön jotain. Tuijotan koko loppupäiväm telkkaria/seinää mitään näkemättä. Ja menen kello4 yöllä nukkumaan. Vuosi sitten tähän aikaan mulla oli poikaystävä, koulu ja töitä. Pari kaveriakin.
Nyt mulla ei ole mitään. Ei mitään elämässä. Koulun ja työt keskeytin exän yrityksen takia. Nyt mulla ei ole mitään. Eilen oli 19v synttärini, vain sisko ja äiti muisti minua. Pelkään olla yksin. Olen ihan yksin. Itken kokoajan. Miten tätä jaksaa? Miksi minua rangaistaan? Olen ollut vanhainkodissa töissä, rakastan auttaa heitä, olen kiltti eläimille, olen huolissani kaikesta pahasta mitä tapahtuu.
Sain ensikertaa 2kk mentyä kaupungille terveyskeskukseen. Sain masennuslääkkeitä nimeltä valdoxan. Olen syönyt viikon muttei auta. Miten pystyn/millä voimilla pääsen hakemaan kouluun/etsimään töitä, elämään normaalia elämää? Vuosi sitten luulin ettei masentuneita olekaa , itse tekevät sen itsellensä. Nyt olen itse aivan loppu. Olen surullinen että exäni jota vielä rakastan enemmän kuin miyään, huijasi minua lopettamaan kouluni ja puhui tulevaisuudests, kun kokoajan etsi lisää naisia. Enää ei halua olla missään tekemisissä, kosks hänellä meno hermot koska itkin sen jälkeen kun sain viestit selville.
En kestä :( en usko että pystyn nousemaan edes sängystä parin viikon päästä. Jos voisin tappaa itseni helposti, tekisin sen, mutten uskalla koska en halua äitiäni surulliseksi.
Mitä mun pitäisi tehdä
Kommentit (52)
Sulla on masennus, sun täytyis päästä osastohoitoon. Se helpottais. Soita nyt sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun on tehtävä jotain, et voi jatkaa noin. Hae apua. Voimia täältä!
Kuule, vaikka nyt sattuu niin se on HYVÄ asia että pääsit siitä miehestä eroon. Koulutuksen suhteen et ole menettänyt vielä mitään, oot nuori.
Nyt sun pitää jaksaa hakea itselles apua. Jos et itses takia, niin ehkä sitten edes äitis takia? Taksilla päivystykseen.
Voimahali!
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 17:22"]
Kitos ehdotuksista. Tuntuu isolta askeleelta soittaa diakoniatyöntekijälle. Varsinkaan kun ei tiedä millainen ihminen on. Vaikea uskoa että ketään kiinnostaa kuunnella. ap
[/quote]
Rohaisen sua varaamaan ajan, se on vain yhden soiton tai soittopyynnön jättämisen päässä :) Omasta kokemuksesta voin kertoa, että keskustelut (ja omasta pyynnöstäni myös rukous) seurakunnan diakonin kanssa saivat minut jaksamaan tosi raskaan vaiheen läpi! Diakoni oli todella inhimillinen, myötätuntoinen ja kaikin tavoin fiksu ihminen. Oman paikkakunnan ev.lut. seurakuntaan soitin ja sain helposti keskustelutapaamisia diakonille. Voimia sulle, rakas tuntematon ystävä!
Sanoit myös rukoilleesi, jos muistan oikein. Uskon, että se tulee olemaan sulle tärkeä voimavara, ja siihen liittyen et varmasti loukkaannu, jos jätän sulle muutaman apua tarjoavan linkin lisäksi myös lupauksia Raamatun kirjoituksista
- http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?OpenDocument&lang=FI
- http://www.healingrooms.fi/?sid=109
- http://www.healingrooms.fi/?sid=118
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Minä käännän teidän kohtalonne --- Jeremian kirja, 29:11-14
Minä olen Herra, sinun parantajasi. 2 Moos 15:26
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin,
ja sinä paransit minut. Ps 30:2
*
Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi
ja parantaa kaikki sinun sairautesi. Ps 103:3
*
Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän,
ja sitoo heidän haavansa. Ps 147:3
*
Kuun valo on oleva kuin auringon valo,
ja auringon valo on oleva seitsenkertainen,
oleva niinkuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä,
jona Herra sitoo kansansa vammat
ja parantaa siihen isketyt haavat. Jes 30:26
*
Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi,
ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Jes 53:5
*
Minä kasvatan umpeen sinun haavasi
ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra,
sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty',
'se, josta ei kukaan välitä'. Jer 30:17
*
Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat,
ja minä parannan heidät
ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden. Jer 33:6
Teille, jotka minun nimeäni pelkäätte,
on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla,
ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat. Mal 4:2
*
Hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan
ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja
ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli. Matt 4:23
*
Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Matt 9:12
*
Paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat,
ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään,
eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään
eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi. Matt 13:15
*
He pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun;
ja kaikki, jotka koskivat, paranivat. Matt 14:36
*
Paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä
ja parantuakseen vaivoistansa. Luuk 5:15
*
Kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä,
koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki. Luuk 6:19
*
Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee. Luuk 8:50
*
Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa
ja parantamaan sairaita. Luuk 9:2
*
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne
ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte;
vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Jaak 5:16
Kiitos. Sananne todella merkitsevät minulle. Olen rukoillut kauan. Uskon jumalaan. Mutta hän ei ole auttanut minua.
Olen ollut jossakin paniikkitilassa nyt monta tuntia. En tiedä miten pystyn kirjoittamaan tätä, en näe kunnolla kyynelien läpi.
Ajattelin aikoja exäni kanssa ja kuinka onnellinen ennen olin ja kuinka minulla oli tulevaisuus. Yhtäkkiä romahdin kunnolla. Äitini ja siskoni ovat nukkumassa. Minä olen vaan itkenyt ja itkenyt, maannut lattialla, kävellyt, rukoillut itkenyt ja itkenyt. Minua pelottaa. Haluaisin nukkumaan, mutta huominee päivä on sama kuin tämä. Se ei tuo mitään uutta. Samaa nuokkumista tuolilla ja telkkarin tuijottamista. Ahdistusta ja surua. Mulla ei ole mitään. Ei kavereita ei mitään tulevaisuutta. Tajusin kuinka tärkeä entinen rakkaani mulle oli, miten tärkeää oli yöllä nukahtaa sen syliin ja tietää ettei ole yksin. Tällä hetkellä haluaisin, antaisin mitä vain jos voisin tappaa itseni nopeasti ja helposti. En pysty edes välittämään mitä äitini ajattelisi :(
Mun on pakko soittaa huomenna jonnekkin :( En kestä en kestä enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitin tekstiviestin kuntani diakonissalle, että onko mahdollista saada keskusteluaika. Toivon että hän auttaa :(
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 03:28"]
Laitin tekstiviestin kuntani diakonissalle, että onko mahdollista saada keskusteluaika. Toivon että hän auttaa :(
Ap
[/quote]
Varmasti saat apua, hienoa että olet ottanut ensiaskeleen ja haet itsellesi nyt apua, olisi ensisijaisen tärkeää sinun saada myös keskusteluapua lääkkeiden tueksi. Varmasti diakonissa auttaa sinua :) Mahtavaa että pystyit toimimaan, tiedän miten lamaannuttavaa on kun toimintakyky on lähes olematon, silloin roskien vieminen ja kenkien laittaminen jalkaankin tuntuu ylivoimaiselle suoritukselle jota ei pysty tekemään, eikä sängystä halua nousta. Mutta tiedätkö mitä? Sinä selviät tästä kyllä vaikka nyt tuntuukin sanoinkuvaamattoman raskaalle. Minäkin selvisin, vaikka silloin tuntui niin järjettömän pahalle. Sulle on vain sattunut liian raskaita kokemuksia ja liian lyhyelle aikaa, eikä mikään ole ollut sinun syytäsi tai ansaittua vaikka sinä valitettavasti nyt joudutkin kärsimään. Elämä on joskus niin epäreilua ja se koettelee rankalla kädellä. Mutta usko pois, se tulee helpottamaan vielä. Jaksat vain vielä hakea itsellesi apua niin kauan kuin sitä tarvitset, niin varmasti asiat alkavat pikkuhiljaa muuttumaan ja se elämä hymyilee vielä:) Opiskella ehtii aina ja uusia upeita ihmisiä ehdit saamaan elämääsi vielä vuosien varrella, vaikka nyt onkin epätoivoista niin älä anna koskaan periksi. Paljon tsemppiä ja parempaa vointia sinulle! :)
Tää ois laulu jonka osoittaisin sille sun kusipäiselle ex-poikakaverille... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua! Ihan kamalaa. Mulla aivan kyyneleet tulvii silmistä kun luen sun tekstiäsi.
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa ja menin lääkärin kautta psykiatriselle sairaanhoitajalle. Se oli täysin ilmaista eikä maksanut mitään. He huolehtivat ja keskusteluaikoja sai joka viikolle ja psykiatrinkin pystyi tapaamaan säännöllisesti. Pelkät lääkkeet eivät auta! Soita siis ihmeessä vaikka heti huomenna lääkäriin, minne tahansa, he kyllä opastavat sinua eteenpäin ja pitävät sinusta huolta! Tilaa taksi, Kelan luulisi maksavan sen ainakin osittain.
Ymmärrän todella hyvin miltä susta nyt tuntuu. Mutta voin luvata, että se muuttuu paremmaksi. Pääset takaisin kouluun ja ihmisten ilmoille, sitä tarvitset nyt eniten. Koulussa ja opiskellessa asiat tuntuvat myöhemmin vain kaukaisilta. Hae nyt alkavassa yhteishaussa opiskelemaan!
Paljon virtuaalihaleja!
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 03:28"]Laitin tekstiviestin kuntani diakonissalle, että onko mahdollista saada keskusteluaika. Toivon että hän auttaa :(
Ap
[/quote]
Ei tarvi odottaa. Meet vaikka yöllä sairaalan ensiapuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka nyt meni vuoden verran huonosti, vuosia on paljon edessä, ja ne voivat olla myös hyviä. Olet avun arvoinen. Pyydä sitä. Et ole syönyt ilmeisesti, se hämärtää ajattelua. Syö hiukan.
Entiiä ottako kukaan tätä tosissaan .. mut katoin tässä uuestan tämmösen sarjan kun "kolmetoista syytä itsemurhaan" ja voin sanoo että mulla on elämää paljon kamalampi kun tässä sarjassa yhellä tytöllä.. tiiätekste ku ette vaa tajua mikä on elämä miks ihmiset on näim ilkeitä miks nykyää immeiset eivät ajattelee miten toisesta tuntuu.... mut minun jaksaminen on loppunu suoraan sanottuna mä en pysty vaa puhumaa kellekkä koska tää kaikki mikä on mulle tapahtunut on jo minut tappaneet henkisesti ja fyysisesti . Mut toivon vaan että kellekkää muula oo näin kamala elämä ku mulla en todellakkaa toivo kellekkä tämmöstä !
Tee elämäsi teko ja kirjoita nämä vinkit muistiin. Aloita siitä lääkärikäynnistä, vaikka se onkin taksimatkan päässä. Pyydä äidiltäsi rahaa, jos raha on tiukassa. Jos et saa rahaa, niin varasta. Älä kuitenkaan jää sinne makaamaan.