Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen apua
17.02.2014 |
Anteeksi että kirjoitan tänne, en tiedä minne muualle olisin kirjoittanut. Kerron pienen tarinan.
Olen 19v, vuosi sitten tähän aikaan olin todella onnellinen elämääni. Minulla oli ihana poikaystävä, jota melkein palvoin. Koko tulevaisuus suunniteltuna. Hyvä, koska olen aina halunnut ison perheen. Pelkään olla yksin. Tein tämän miehen eteen kaikkeni, lainasin paljon rahaa, matkustelin 300km aina hänen luokseen viikoiksi. Sitten, kouluni keskeytyi vuodeksi. No ei se haitannut, koska poikaystävällä oli yritys, tein töitä siellä. Töiden jälkeen nukahdin maailman rakkaimman poikaystäväni syliin. Olin niin onnellinen. Mulla ei ole yhtään kaveria, mutta ei haitannut. Onhan mulla rakas vieressä. Vanhempani ovat melko vanhoja 65v, ja vain äitin kanssa olen läheinen.
No, äiti sairastui nyt hetki sitten haimasyöpään ja elinaikaa pari vuotta. Tuntuu että koko maailma luhistui, olen ollut äitini tukena ja rukoillut. Samaan aikaan sain selville ettå poikaystäväni kämnykässä oli viestejä 30 naiselle, joile yritti jopa tarjota rahaa jotta tulisivat luoksensa, kehui maailman täydellisimmäksi... ei ikinä tule löytämään niin täydellistä rakastaa niin paljon... No olin tietenkin ihan shokissa ja itkin, olin ihan sekaisin. Poikaystävä vain kylmästi ilmoitti että kyllästyi minuun. Itseasiasa vihaa minua, eikä enää koskaan halua nähdä minua. Tosta noin vain 1,5 suhde. Heitti minut pois kuin roskan.
Nyt 2kk olen vain maannut kotona. En pysty tekemään mitään. En halua elää. Herään päivällä kello 4, väkisin syön jotain. Tuijotan koko loppupäiväm telkkaria/seinää mitään näkemättä. Ja menen kello4 yöllä nukkumaan. Vuosi sitten tähän aikaan mulla oli poikaystävä, koulu ja töitä. Pari kaveriakin.
Nyt mulla ei ole mitään. Ei mitään elämässä. Koulun ja työt keskeytin exän yrityksen takia. Nyt mulla ei ole mitään. Eilen oli 19v synttärini, vain sisko ja äiti muisti minua. Pelkään olla yksin. Olen ihan yksin. Itken kokoajan. Miten tätä jaksaa? Miksi minua rangaistaan? Olen ollut vanhainkodissa töissä, rakastan auttaa heitä, olen kiltti eläimille, olen huolissani kaikesta pahasta mitä tapahtuu.
Sain ensikertaa 2kk mentyä kaupungille terveyskeskukseen. Sain masennuslääkkeitä nimeltä valdoxan. Olen syönyt viikon muttei auta. Miten pystyn/millä voimilla pääsen hakemaan kouluun/etsimään töitä, elämään normaalia elämää? Vuosi sitten luulin ettei masentuneita olekaa , itse tekevät sen itsellensä. Nyt olen itse aivan loppu. Olen surullinen että exäni jota vielä rakastan enemmän kuin miyään, huijasi minua lopettamaan kouluni ja puhui tulevaisuudests, kun kokoajan etsi lisää naisia. Enää ei halua olla missään tekemisissä, kosks hänellä meno hermot koska itkin sen jälkeen kun sain viestit selville.
En kestä :( en usko että pystyn nousemaan edes sängystä parin viikon päästä. Jos voisin tappaa itseni helposti, tekisin sen, mutten uskalla koska en halua äitiäni surulliseksi.
Mitä mun pitäisi tehdä
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 17:22"]
Kitos ehdotuksista. Tuntuu isolta askeleelta soittaa diakoniatyöntekijälle. Varsinkaan kun ei tiedä millainen ihminen on. Vaikea uskoa että ketään kiinnostaa kuunnella.
ap
[/quote]
Soita vaan ja varaa aika, he kyllä kuuntelevat sinua. Muista ettei se mitä sinulle tapahtui ole sinun syytäsi eikä johdu siitä että olisit tehnyt jotakin väärin. Voimia ja siunausta sinulle <3 ps. älä välitä tuosta ilkeästä kommentista jonka sait, joku purkaa siinä omaa vihaansa sinuun, jätä huomiotta sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumaan jonnekkin. Seurakunta. Diakoni. Terveyskeskus. Psykiatrian päivystys.
Sulla oli tosi paska poikakaveri.
Etkö tunne vihaa sitä kohtaan?
Sä nouset tuosta vielä!
Malta vielä muutama viikko. Lääkkeen teho näkyy vasta ajan kanssa. Hae keskusteluapua. Terveydenhoitaja auttaa siinä.
Sun pitäis saada myös keskusteluapua tuon lääkityksen lisäksi.
Halauksia pieni kultanen <3 koita jaksaa, päivä kerrallaan. Hae ammattiapua, ehdottomasti. Kaikki vielä varmasti helpottaa, aika parantaa vaikka nyt just tuntuu että ei. Voimia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko mennä terapeutille puhumaan? Ihan kauheaa :( mutta hurjasti voimia ja tsemppiä, kyllä sä pystyt vielä nousemaan!! Vielä tulee hetkiä kun elämä tuntuu taas ihanalta ja kaikki on hyvin ja sä olet onnellinen!
Yritin kertoa lääkärille että haluaisin jutella myös jonkun kanssa, olen todella loppu. Lääkäri sanoi että katsellaan myöhemmin että onko lääke jo auttanut.
Mutta oikesti olen aivan loppu. Esitän äitilleni että kaikki olisi todella hyvin, koska en halua hänelle enää huolta.
Exäni oli minulle koko elämäni, olisin tehnyt mitä vain hän olisi pyytänyt. Nyt olen aivan shokissa että hän halusi minusta eroon ilman syytä. Ei maksanut velkojaan, haukkui minut lyttyyn. Nyt jaksaa jatkaa elämäänsä normaalisti, naisia iskien ja baareissa käyden.
Mutta minä, olen vain. En pysty mihinkään. Ei mulla ole ketään kelle puhua näistä asioista, ei ketään kaveria. En jaksa :( En pysty mihinkään, en mihinkään.
Olen töissä auttanut kaikkia, kotona äitiä, exällä häntä hänen yrityksensä pystyssä pitämisessä. Silloin kun oli vielä kavereita, aina autoin heitä. Mutta kuka mua auttaisi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kauhealta.. :/ Monta kuormittavaa/järkyttävää asiaa tullut yhtä aikaa.. Kyllä jotain tukea ja apua olisi tärkeää saada! Itselläkin ollut tässä masennusta ja narsistinen miesystävä 6 vuotta.. Koulu meni huonosti yms.. Ajattelen sinua ja toivon sinulle voimaa!<3<3 Olen itse käynyt lääkärillä, psyk sh:lla ja psykiatrilla...
Olen saman ikäinen kuin sinä ja samassa tilanteessa, mutta minulla on lapsi. Eksä tykkäsi vedellä minua turpaan. Onneksi jätti minut toisen naisen vuoksi, itse en uskaltanut lähteä.
Käytin viimeiset voimani uuden asunnon etsimiseen. Sain asunnon nopeasti. Pelkään yksinjäämistä, itkin joka ilta lapsen nukahdettua. Lopulta mietin asioita ja tajusin olevani vapaa. Kotonani minun ei tarvitse pelätä.
Syy miksi käyn psykologilla on syyllisyys. Miksen lähtenyt aiemmin? Mitä olisi voinut pahimmillaan käydä? Syytän itseäni kaikesta. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa voisi jutella tai hakeutua psykologille.. Kyllä pitää saada apua muutakin kuin lääkkeet! <3
Haluaisin, mennä terapeutille puhumaan, mutta mulla ei ole rahaa paljoa :( Elän töissä ansaitsemilla rahoillani. Olen niin lamautunut että en ole pystynyt edes harkitsemaan sossuun menoa. En vaan pysty soittelemaan tai edes lähtemään minnekkään kotoa :( Se oli todella iso juttu kun sain mentyä hakemaan ne lääkkeet. Minä, joka vuosi sitten tein 7 päivää viikossa töitä koulun jälkeen :(
Kiitos, ihana nähdä että täällä on ihmisiä jotka välittävät. Ette voi uskoa mitä sananne merkitsevät minulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurakunnastakin saa keskusteluapua, ja ei tarvitse pelätä, ei sieltä Jeesusta tuputeta. Se on yksi mahdollinen paikka, ja on ihan ilmaista.
Jos saat kelan korvaaman terapian, se on sulle täysin ilmaista.
Miehesi oli hyväksikäyttäjä ja sinä olet liian "hyväuskoinen" suhteessa. Ei kannata palvoa ketään ja unohtaa itseään. Sellainen mies, joka oikeasti välittää sinusta on kanssasi vaikka riitelisit ja olisit välillä hankalakin jne. Ei tuollainen suhde ole oikeaa rakkautta, jos toinen palvoo toista ja tekee kaiken niinkuin toinen haluaa.
Opettele arvostamaan itseäsi ensin ennen kuin hakeudut seuraavaan suhteeseen. Koita päästä ihmisten ilmoille vaikka johonkin harrastukseen. Tai hae johonkin opiskelemaan, josta saisit uusia kavereita. Olet niin nuori vielä, että koulusta niitä kyllä saisi ja opiskelijariennoista yms.
Älä uhraa itseäsi muille vaan odota myös muilta rakkautta itseäsi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ymmärtää mistä noita kusipäitä ukkoja oikein sikiää.
Minullakin on takana rankka tarina pettävästä miehestä ja meni aikaa toipua.. edelleen ne asiat kummittelee mielessä, mutta kyllä elämä kantaa eteenpäin. Anna itsellesi aikaa toipua..tee joka päivä itsellesi jotakin mukavaa mikä voisi olla hyväksi sinulle. Se voi olla pienikin asia, esim.. käy kävelyllä tai osta itsellesi herkkuja, rentoudu kuumassa suihkussa..pienistä asioista lähdet liikkeelle nyt. Kestää aikansa oppia olemaan yksin, mutta jokaisen meistä on hyvä osata olla yksin. Sinulla on nyt hyvä hetki tutustua itseesi!
sanoit että tykkäät eläimistä ja auttamisesta. Ehkä joku kotia vailla oleva kissa voisi saada kodin luotasi? Et olisi aivan yksin silloin.
sitten vähän sisua. Otat vain itseäsi niskakarvoista kiinni ja jatkat opintoja heti kun mahdollista. On ymmärrettävää että elämäntilanteesi on nyt raskas ja olet masentunut, mutta pidä mielessä se opiskelu. Kypsyttele asiaa ajatuksissasi.
niin ja nauti äitisi seurasta nyt. Olet hänelle tärkeä. Sinä olet tärkeä.
8 jatkaa
Ensimmäinen kelle avauduin murheestani oli lapsen päiväkotiopettaja. Minä vain muserruin. Vein lasta päiväkotiin, lapsi jäi suoraan pihalle leikkimään ja vein hänen reppunsa sisään. Opettaja tuli iloisena vastaan ja kyseli kuulumisia. Kyyneleet alkoivat valua. Tuntia myöhemmin lähdin kotiin ilman suurta taakkaa harteillani ja otin yhteyttä neuvolapsykologiin.
Tarkoitan vain, että tulet löytämään tukea mistä vain. Aina on joku joka haluaa kuunnella. Me täällä kuuntelemme ja autamme sinua, liekö äidillinen suojeluvaisto :)
Uni tulee paremmin, kun käsket itseäsi käsittelemään murheita huomenna. Muistele jotain hauskaa lapsuudestasi ennen nukkumaanmenoa.
Psykiatriselle sairaanhoitajalle pääsee nopeammin kuin terapeutille ja se on täysin yhtä hyvä vaihtoehto. Tai parempikin akuutissa tilanteessa kun sille pääsee nopeasti. Eli pyydä päästä sellaiselle. Pääasia että saa puhua jollekin vaitiolovelvolliselle ihmiselle.
Olisitko sairaalahoidon tarpeessa? Mene päivystykseen tai soita 112 jos et jaksa lähteä Kerro, että ettet ole kuukausiin jaksanut lähteä kunnolla kotoa, et saa mitään aikaiseksi ja mietit itsemurhaa.
Terv. psykiatrinen sairaanhoitaja
Olet nuori. muista se mitään ei ole vielä menetetty koulun suhteen. kelna kustantama terapia, jaksaisitko hakea sitä? Tai ota yhteys seurakuntaan ja käy diakonin kanssa juttelemassa, äitis sairaus on raskas asia.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 17:28"]No ketä kiinnostaisi kuunnella? Ihmisillä on isompiakin ongelmia ja kyllä jonossa sinun ohi menevät juuri ne, joilla on oikeita ongelmia. Syytä itseäsi tilanteestasi, itsepä lähdit miehen matkaan ja hylkäsit läheisesi. Nyt kun olet yksin niin vaadit muiden huomiota? Ei helvetti oikeesti. Ettet vaan ollut sinä itse se narsisti?
[/quote]
Taidat itse olla narsisti. Aika ilkeetä tekstiä.