Olen niin kyllästynyt tähän kilpailuyhteiskuntaan. Voisinpa vaan muutta jonnekin korpeen omaan rauhaan.

Nyt en ymmärrä, mikä estää aikuista ihmistä muuttamasta sinne korpeen ja asumaan siellä. Varmaan voisi tehdä hyvää itse kullekin, jos intoa riittäisi. Halvalla sieltä maalta saisi asunnon ja olisi rauhaa ympärillä. Tosin olisi sitten myös kaikenlainen apu kaukana, jos sellaista tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä, mikä estää aikuista ihmistä muuttamasta sinne korpeen ja asumaan siellä. Varmaan voisi tehdä hyvää itse kullekin, jos intoa riittäisi. Halvalla sieltä maalta saisi asunnon ja olisi rauhaa ympärillä. Tosin olisi sitten myös kaikenlainen apu kaukana, jos sellaista tarvitsisi.

Täytyyhän sielläkin jollakin elää ja korvessa on aika harvalle työpaikkoja. Omavaraisuus on Suomen ilmastossa käytännössä mahdotonta. Tukien armoilla eläminenkään ei mitään stressitöntä ole.

Kyllä tässä maassa korpea löytyy jokaiselle halukkaalle. Löysin oman korpeni kun vanha sukulaismummu joutui muuttamaan palvelukotiin ja halusi kotiinsa tutun asukkaan. Onhan tässä omat hankaluutensa, mutta plussia kuitenkin enemmän kuin miinuksia.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tää kilpailullisuus sekä työpaikoista ja asemasta taistelu imee kaikki voimat ihmisestä. Ja itse olen vielä pärjännyt ihan hyvin ja saanut töitä. Silti olen ihan loppu ja uupunut ja masentunut tähän jatkuvaan yrittämiseen. Ikinä ei tunnu tulevan mitään seesteistä vaihetta, jossa saisi hetken vain olla.

Jep. Mua kauhistuttaa, kun olen vasta nuori ja mun pitäisi jaksaa tätä oravanpyörää ja kilpailua lähes 70-vuotiaaksi. Pelkkä ajatuskin tuntuu niin ahdistavalta, että tekisi melkein mieli luovuttaa.

Joss cola ja donaldsi on jo pitkäään rakentanuuut sellaista kulttuuuria mikä se on niiin kyllähän se kiihottaa otttaa heiltä rahat. Tyhmähän se on joka ei näiin ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä, mikä estää aikuista ihmistä muuttamasta sinne korpeen ja asumaan siellä. Varmaan voisi tehdä hyvää itse kullekin, jos intoa riittäisi. Halvalla sieltä maalta saisi asunnon ja olisi rauhaa ympärillä. Tosin olisi sitten myös kaikenlainen apu kaukana, jos sellaista tarvitsisi.

Täytyyhän sielläkin jollakin elää ja korvessa on aika harvalle työpaikkoja. Omavaraisuus on Suomen ilmastossa käytännössä mahdotonta. Tukien armoilla eläminenkään ei mitään stressitöntä ole.

Yksi tapa on opiskella maalla käyttökelpoinen ammatti (lähihoitaja tms.) ja hankkia sieltä metsäpaikkakunnalta osa-aikatyö, jolla elättää itsensä. Kolme päivää viikossa yksinkertaisia töitä riittää, kun kulutus on pieni. Ja ei kilpailuyhteiskunta päätä kiristä.

Jos omistaa asunnon kaupungissa tai on vähän säästöjä, matikka täsmää hyvin.

Punainen tupa ja perunamaa jossain metsien kätköissä. Kasvattaisi perunat ja muut vihannekset, kanoja voisi olla muutamia. Kalastelisi lähijärvillä vähän lisää särvintä. Olisi se elämää mutta milläs sen tönön ja maapläntin ostat? Ei anna pankki lainaa rahattomalle.

Pitäisi olla oikeus vallata talo ja maapläntti jota kukaan ei käytä. Maaseudulla on tuhansittain vanhoja mummonmökkejä sun muita tönöjä jotka rapistuu käytön puutteesta. Kukaan ei osta eikä kukaan ilmaiseksikaan anna. Joskus muinoin menit korpeen, kaadoit puut, rakensit mökin ja raivasit pellon itsellesi.

Korpi on nuorelle naiselle nounou!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ehkä mitä tarkoitat. Itselläni on samanlainen fiilis. Alkaa väsyttää (muiden) kilpavarustelu, joka näyttää ulottuvan jokaiselle elämän osa-alueelle. Sitten ihmetellään ja valitetaan, kun ollaan niin väsyneitä ja burnoutissa jo alle 30-vuotiaana - mistäköhän johtuisi?

Mikä pakko siihen on osallistua, tai vaivata mieltään osallistumisella?

Vierailija kirjoitti:

Punainen tupa ja perunamaa jossain metsien kätköissä. Kasvattaisi perunat ja muut vihannekset, kanoja voisi olla muutamia. Kalastelisi lähijärvillä vähän lisää särvintä. Olisi se elämää mutta milläs sen tönön ja maapläntin ostat? Ei anna pankki lainaa rahattomalle.

Pitäisi olla oikeus vallata talo ja maapläntti jota kukaan ei käytä. Maaseudulla on tuhansittain vanhoja mummonmökkejä sun muita tönöjä jotka rapistuu käytön puutteesta. Kukaan ei osta eikä kukaan ilmaiseksikaan anna. Joskus muinoin menit korpeen, kaadoit puut, rakensit mökin ja raivasit pellon itsellesi.

Joo tämä mua juuri mietityttää siinä. Olen tosissani miettinyt muuttoa korpeen mummonmökkiin, mutta juuri tuo työllisyys, lainat, kaikki kiinteät kulut yms. mietityttää. Kyllä niitä kai vuokrallekin annetaan, joten sekin voisi olla vaihtoehto. On kyllä surullista, että niin moni rapistuu tuolla ajan kanssa. :(

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Samoin . Pitäisi perustaa joku omavaraisyhteisö.

Mä haluun tulla kans mukaan yliopistoelämän jälkeen!

T: M26

Minäpä oon asunu ikäni ns korvessa. Töitä oon tehnyt mitä ollut. Metsätöitä, taimen istutuksia, maataloustyöntekijänä olin 10 vuotta lähinnä kesäisin. Lumenaurausta talvella.

Perunat omasta pellosta 5 ihmiselle. On luomua ilman "kasvinsuojelu" aineita. Mansikka maa, marja pensaita. Lakkoja mustikoita karpaloita metsistä.

Kuhaa talvella parilla verkolla, nykyään kalaa järvissä enemmän kuin koskaan.

Pilkillä monesti myös isoja ahvenia.

Ihan unelma ollut asustella. Tähtitaivas ja linnunratakin näkyy

Muuten menee hyvin, mutta mielenterveys reistailee välillä ei tosin johdu korvessa asumisesta vaan lapsuuden ja nuoruuden tapahtumista.

Samaa olen pohtinut.

Kylllä se onn ennemmin sittten elämä the end kokonaaan.

Vierailija kirjoitti:

Kylllä se onn ennemmin sittten elämä the end kokonaaan.

Mä oooon yli 15 vuottta istunut lukulampun valosssa muutaman neliön huoneesssani (en vankilassa) vaan kotonani masennnuksessa jne... mä tieedän mitä on kärsimyyys ja syrjäytyminen.

Itse olen alalla, millä ei ole kovaa kilpailua, johtuen kovasta työvoimapulasta. Tämä on toisaalta hyvä, sillä helposti stressaantuvana en varmasti jaksaisi nostaa itseäni koko ajan jollekin jalustalle, mutta on siinä huonoja puoliakin. Kaikki työn vieroksujat ja huonosti suoriutuvat työntekijätkin pääsevät töihin ja saavat jäädä. Se taas kuormittaa muita työntekijöitä aivan valtavasti. Olen pettynyt yleisesti ottaen työelämään, ja siitä syystä voisin myös erakoitua jonnekin korpeen ikiajoiksi.

Olen miettinyt samaa. Olisi ihana päästä pois tästä oravanpyörästä kun pää ei vaan kestä tätä. Sitkutellen työelämässä. Periaatteessa kaikki hyvin on kun hyvä työ, mies ja omakotitalo. Silti ahdistaa työelämä ja se että pitäis olla parempi, menestyneenpi jne. Itsekriittisyys on ihan tapissa. En osaa olla onnellinen siitä mitä omistan. Koko ajan pitäis olla enempi. Sairasta. :( Välillä käy mielessä että ottais loparit ja muuttais keskelle ei mitään.

Tiedostan eläväni kilpailuyhteiskunnassa, mutta osa oravanpyörän stressistä johtuu siitä, että ihmiset pitävät rimaa liian korkealla - pitää saada sitä mitä muillakin on. Keskiluokkaisesta elämäntyylistä ja elintasosta on tullut perusoletus ja lähtökohta, vaikka kaikki eivät sitä voi saavuttaa. Esimerkiksi hyväpalkkaisia asiantuntijatöitä ei vain riitä kaikille. Yksi ratkaisu on tyytyä vähempään ja valita suosiolla vaatimattomampi elämäntapa. Mikään pakko ei kenenkään ole kilpasille ryhtyä, mutta tämä edellyttää, ettei alati vertaa itseään itseään muihin ja koe pakkoa olla muita parempi, tai ainakin päästä samaan elintasoon kuin naapurit.

Tää nykyaika on niin häiriintynyttä.

Valtio lakeineen on pilannut kaiken, eikä sitä saa edes kaadettua

kun keskuspankki taikoo koko aika rahaa kauheita summia ja koneisto pyörii.

Hätähuutonne on kuultu:

http://omavaraopisto.fi/