Kokemuksia seuran vaihdosta juniorijalkapallossa?

höntsät ei saa hyviä valmentajia

Mahtaako vaihdosta varsinaisesti olla mitään hyötyä, jollei tavoite ole kilparyhmässä.

Nykytilanne on tosi huono, eli käytännössä valmennusta ei ole. Eläkkeellä oleva äitini voisi melkeinpä valmentaa, eli pelitilanteessa valmentaja hoitaa vain vaihdot ja seisoo muuten tuppisuuna. Eli kaikki ohjaus ym. puuttuu, ihan randomhommaa. Luulen, että tänä talvena lopettamisia voi tulla paljon, touhu on niin surkeaa. Asia on seuralla tiedossa, mutta mitään ei tapahdu.

Kilparyhmään pääsy ei ole tavoite, parempi valmennus olisi. Tai yleensä valmennus.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako vaihdosta varsinaisesti olla mitään hyötyä, jollei tavoite ole kilparyhmässä.

Kun kyse ei ole kilpaurheilusta valmennuskin on löysempää juurikin isä poika pidetään kivaa meininkiä, eikä aseta niitä tavotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako vaihdosta varsinaisesti olla mitään hyötyä, jollei tavoite ole kilparyhmässä.

Kun kyse ei ole kilpaurheilusta valmennuskin on löysempää juurikin isä poika pidetään kivaa meininkiä, eikä aseta niitä tavotteita.

Tuskin uudessa seurassa höntsäporukan valmennus on sen parempaa, oli pointtini.

Vierailija kirjoitti:

Nykytilanne on tosi huono, eli käytännössä valmennusta ei ole. Eläkkeellä oleva äitini voisi melkeinpä valmentaa, eli pelitilanteessa valmentaja hoitaa vain vaihdot ja seisoo muuten tuppisuuna. Eli kaikki ohjaus ym. puuttuu, ihan randomhommaa. Luulen, että tänä talvena lopettamisia voi tulla paljon, touhu on niin surkeaa. Asia on seuralla tiedossa, mutta mitään ei tapahdu.

Kilparyhmään pääsy ei ole tavoite, parempi valmennus olisi. Tai yleensä valmennus.

Ainakin omilla lapsilla uinnissa loppui valmennus siihen, kun eivät halunneet kilpailla, valmentajiksi alkoi tulla pari kolme vuotta vanhempia uimareita. Tavallaan oli keljua, että oli olemassa ryhmä, joka ei ollut niin tavoitteellinen, mutta se oli sitten aika tuuliajolla. Siksi sanoin tuossa alussa, etteivät höntsät saa hyviä valmentajia. En minä niitä nuoria moiti, olivat lähinnä uimavahteina siellä. No, saivatpa lapset hyvän uimataidon kuitenkin, se on hyvä asia se. 

Jalkapallossa jako menee niin, että on kilpa, haaste ja harraste. Eli harrastefutis on usein semmoista ei-tavoitteellista harrastelua, jossa siinäkin on kyllä turnauksia. Haasteen pitäisi olla näiden välissä, semmoista, josta voi nousta kilpaan jossain vaiheessa. Mutta tässä siis haaste on täysin unohdettu, sieltä ei kukaan tällä menolla edes kehity. Oma poikani haluaa kehittyä ja oppia, mutta jalkapallo ei ole niin tärkeä juttu, että toivoisi siitä ammattia. Harrastaa myös muita lajeja.

Toisaalta nämä on vielä pieniä poikia, ja monen kilpapojan takana on aggressiivinen isä. Mun maalaisjärki sanoisi, että murrosikääna asti pitäisi keskittyä seuroissa siihen, että kaikki on mukana. Vasta sitten tiedetään, mitä pojat itse haluaa. Joku onkin innostunut lajista enemmän, joku on jo väsähtänyt ja todennut, että iskän takia on pelattu viime vuodet jne.

Vierailija kirjoitti:

Jalkapallossa jako menee niin, että on kilpa, haaste ja harraste. Eli harrastefutis on usein semmoista ei-tavoitteellista harrastelua, jossa siinäkin on kyllä turnauksia. Haasteen pitäisi olla näiden välissä, semmoista, josta voi nousta kilpaan jossain vaiheessa. Mutta tässä siis haaste on täysin unohdettu, sieltä ei kukaan tällä menolla edes kehity. Oma poikani haluaa kehittyä ja oppia, mutta jalkapallo ei ole niin tärkeä juttu, että toivoisi siitä ammattia. Harrastaa myös muita lajeja.

Toisaalta nämä on vielä pieniä poikia, ja monen kilpapojan takana on aggressiivinen isä. Mun maalaisjärki sanoisi, että murrosikääna asti pitäisi keskittyä seuroissa siihen, että kaikki on mukana. Vasta sitten tiedetään, mitä pojat itse haluaa. Joku onkin innostunut lajista enemmän, joku on jo väsähtänyt ja todennut, että iskän takia on pelattu viime vuodet jne.

Ikävä kyllä seuroja ei taida lopulta kiinnostaa kuin ne, jotka selvästi ovat kilpa-ainesta. Monessa lajissa. Vaikka kuinka puhuttaisiin nätisti, että kaikki pelaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jalkapallossa jako menee niin, että on kilpa, haaste ja harraste. Eli harrastefutis on usein semmoista ei-tavoitteellista harrastelua, jossa siinäkin on kyllä turnauksia. Haasteen pitäisi olla näiden välissä, semmoista, josta voi nousta kilpaan jossain vaiheessa. Mutta tässä siis haaste on täysin unohdettu, sieltä ei kukaan tällä menolla edes kehity. Oma poikani haluaa kehittyä ja oppia, mutta jalkapallo ei ole niin tärkeä juttu, että toivoisi siitä ammattia. Harrastaa myös muita lajeja.

Toisaalta nämä on vielä pieniä poikia, ja monen kilpapojan takana on aggressiivinen isä. Mun maalaisjärki sanoisi, että murrosikääna asti pitäisi keskittyä seuroissa siihen, että kaikki on mukana. Vasta sitten tiedetään, mitä pojat itse haluaa. Joku onkin innostunut lajista enemmän, joku on jo väsähtänyt ja todennut, että iskän takia on pelattu viime vuodet jne.

Jako menee sen mukaan, minkä kokoinen joukkue on. Meillä on kilpa- ja harrastejoukkueet, koska välimallin tason pelaajia ei vaan ole.

Lapset on nyt 9-vuotiaita.

ap

Noinhan se usein menee, että ne parhaat poimitaan edustukseen ja loput jää heitteille ja sitten ne lopettaa. Voisi olettaa että pääkaupunkiseudulla löytyisi joku seura, mikä ei ole vielä lopullista karsintaa tehnyt alle 10-vuotiaista.

Ymmärtäisin, jos karsittaisiin vaikka 12-vuotiaista, mutta 8-9-vuotiaat on liian pieniä. Aloittaja kyselee nyt, olisiko seuraa, joka tekisi toisin. Minuakin kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako vaihdosta varsinaisesti olla mitään hyötyä, jollei tavoite ole kilparyhmässä.

Kun kyse ei ole kilpaurheilusta valmennuskin on löysempää juurikin isä poika pidetään kivaa meininkiä, eikä aseta niitä tavotteita.

Tämä vaan menee sitten siihen että lapsella ei ole kivaa koska onnistumisia ei tule. Tavoitteita pitäisi olla vaikkei kilpailtaisikaan niin tosissaan. Ketuttaa katsoa meilläkin kun "valmentaja" ei ohjaa peleissä yhtään. Sitten tämä valittaa kun vanhemmat huutavat ohjeita.

Ehkä yksi vaihtoehto olisi vaihtaa kokonaan lajia. Mennä avoimin mielin katsomaan mitä on tarjolla ja mikä voisi kiinnostaa. Nyt kun kerran futiksessa on tehty tuo jako hyviin ja huonoihin noin aikaisin. Motivoiko edes harjoittelemaan pitemmän päälle?

Lajinvaihtoa on mietitty, mutta kun asia on niin, että lapsi rakastaa futista kaikesta huolimatta. Haluaa siinä kehittyä ja oppia. Pelkään vain, että into hiipuu, kun valmennusta ei ole. Kun olen pelejä seurannut, olen huomannut, että muita vastaavantasoisia jengejä kyllä ihan valmennetaan. ja ohjataan peleissä Ehkä valmentaja on jonkun isä, mutta hyvä valmentaja silti. 

ap

Osaisiko joku tuohon lämmitettyyn tekonurmeen ottaa kantaa? Tässä kun oon tätä pähkäilly, musta tuntuu, että me voidaan vaan voittaa tässä, koska tää lähtötaso on niin surkea. Lähinnä mietin nyt vain, että onko toi ulkona treenaaminen tosi huono juttu.

ap

Jos olet katsonut peleissä olevan parempia valmentajia, niin miksi et vaihda? Käsittääkseni ainakin Pohjois-Helsingin seuroilla on haasteryhmät, koska jokainen tietää, että lapset kehittyvät eri tahdissa. Höntsäjoukkue on taas vaan ajankulua. Mutta usein lapsilla on joukkueessa tärkeitä kavereita ja sen takia vaihtaminen on ikävää.

Tästä on jo aikaa, kun omat lapset harrasti jalkapalloa.

Ulkona treenaaminen näyttää ikävältä. Olen katsonut sitä Ogelissa, kun vien omaa poikaani jäähallille.

Itse olen sitä mieltä, että futiksen pelaaminen Suomen olosuhteissa ulkona on ihan paskaa. Muutama hyvä viikko ja muuten kylmää tai märkää, tai sitten helvetillinen helle. Olen ihan tyytyväinen että oma junnu lopetti ja harrastaa nyt lajia jossa on aina suht samanlaiset olosuhteet. Vähän kärjistäen, mutta kyllä yksikin saatanallinen sadekesä opettaa.

Lämmitetty tekonurmi toimii, jollei tule lunta metrikaupalla.