Kumppanin perhe ja ero

Olisikohan täällä kohtalontovereita joille ero tuntuu vaikealta ajatukselta siksi, että samalla pitäisi ”erota” kumppanin vanhemmista ja sisaruksista? Olen tosi hyvissä väleissä erityisesti anoppini ja kumppanini veljen ja hänen vaimonsa kanssa.

Puolisoni kanssa taas on mennyt pidempään jo heikosti; ei lähes lainkaan seksiä kahteen vuoteen, henkistä etäisyyttä, samoista asioista riitelyä jatkuvasti jne. Nyt olen sitten alkanut ajatella tosissani eroa koska en enää jaksa tätä. Olemme molemmat 40, ei lapsia minun periytyvän sairauteni takia. Yhdessä ollaan oltu 13 vuotta.

Mutta tuntuu aivan kamalalta että eron myötä menettäisin paikkani kumppanini perheessä. Minulla oli itselläni vaikea lapsuus ja puolisoni perhe on voinut paikata niitä haavoja. Välillä mietin jopa että olen valinnut puolisoni koska tapasin hänet samoissa juhlissa joissa oli myös vanhempansa, ja
koin heti kättelyssä lämpöä ja rakkautta myös heidän puoleltaan.

Lapset sitoisivat kyllä perheeseen, mutta kun niitä ei ole niin en tiedä mikä paikkani olisi eron myötä. Olen ystävieni kautta nähnyt, miten anoppi lupaa että pysytään ystävinä mutta sitten kun omalle lapselle sattuu uusi suhde, välit jäähtyvät. Ja minua itkettää jo nyt ajatus siitä, että en saisi enää osallistua kumppanin veljen perheen elämään, nähdä lasten kasvua jne.