Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni äiti ihmettelee kun en muka käy hänellä koskaan kylässä
01.11.2020 |
Olen käynyt toissakuukautena hänen ja uudehkon miehensä luona kaksikertaa ja siinä kuussa oli yhdet synttärijuhlatkin. Tänään sitten mies kertoi miten he ihmettelevät kun en muka käy heillä tarpeeksi ja välttelen heitä. Ihmettelin ensimmäisiä kertoja kun heille menin kun äidin miesystävänsä alkoi selittää miten minun täytyy mennä heillä kaapeille että olisin heillä niinkuin kotonaan... En mene edes läheisten serkkujeni luona kaapille.
Tuntuu niin hassulta koska olen vuosia ollut itsenäinen ja vanhempani eronneet. En koe millään tavalla että olisivat minulle "perhettä" Eiväthän ne minun sukulaisia ole?! Huomenna oli taas kutsuttu sinne. Emme tule hänen äitinsä kanssa edes kovin hyvin toimeen. Aina puhuu miten osti sitä ja tätä ja tuputtaa tavaraa. Kerran loukkaantui miehelle kun en ottanut yksiä käytettyjä kaverinsa vaaleanruskeita matalia saappaita. Pitäisikö etäännyttää välit?
Kommentit (22)
Kuulostaa aavemaisen tutulta.
Teit niin tai näin, saat valitusta.
Ilmeisesti anoppikokelaalla on tyhjä elämä, ja hän luulee että sun velvollisuus on täyttää se.
Jopa tuo vanhojen kamojen tyrkyttäminenkin
on tuttua
Avainkysymys on se, miten mies suhtautuu?
Onko anoppikokelas sairaalloisen utelias ja tunkeileva? Onko mies vässykkä mammanpoika?
Jos vastaukset on joo, varaudu siihen että anoppi onkii tietoonsa yksityisasiasi ja levittelee ne vähille tuttavilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aavemaisen tutulta.
Teit niin tai näin, saat valitusta.
Ilmeisesti anoppikokelaalla on tyhjä elämä, ja hän luulee että sun velvollisuus on täyttää se.
Jopa tuo vanhojen kamojen tyrkyttäminenkin
on tuttuaAvainkysymys on se, miten mies suhtautuu?
Onko anoppikokelas sairaalloisen utelias ja tunkeileva? Onko mies vässykkä mammanpoika?
Jos vastaukset on joo, varaudu siihen että anoppi onkii tietoonsa yksityisasiasi ja levittelee ne vähille tuttavilleen.
Ihmettelin sitä että kerran minun piti mennä isäni ja veljeni kanssa syömään samanapäivänä kun he olivat kutsuneet minut sinne. Ei sitten päästykkään syömään ja mies myöhemmin alkoi selittää että en ole muka ollut heidänkanssaan syömässä vaikka en tästä kertonut kellekkään eli menin muka perheeni kanssa syömään eli mistä mies tai kukaan tästä oli saanut tietää??
Vierasvara kirjoitti:
Voittehan te käydä kylässä. Kaikki omat tai puolison sukulaiset eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia. Elämä ei ole suosiokilpailu. Suosittelen totuttelemaan heidän puhetapaansa, jos muuten ovat ihmisinä harmittomia ja puolisosikin haluaa käydä sukuloimassa.
hänhän on käynyt kylässä.. kaikki eivät halua kyläillä anopillaan viikoittain
Anna ihmetellä. Minun mieheni vanhemmat eivät ole enää elossa, mutta sisarukset ovat. Ihan ok ihmisiä, mutta minulle riittää, että tapaan heitä kerran-pari vuodessa. En halua läheisempää yhteydenpitoa. Mies tapaa heitä tietysti ihan niin paljon kuin itse haluaa.
Olen itse anoppi ja poikani miniöineen on tervetullut käymään, mutta vaikka välimatka on vain reilun tunnin omalla autolla, niin ymmärrän hyvin että nuorilla aikuisilla on muutakin tekemistä. Tapaan miniää pari-kolme kertaa vuodessa. Poikaani tapasin ennen koronaa useammin, koska kävimme silloin tällöin töiden jälkeen kahvilla tai syömässä. Miniä oli aina kutsuttu mukaan mutta en loukkaantunut, vaikka hän ei tullutkaan.
Ei niillä ole muuta vaihtoehtoa kuin tottua siihen, että sinä et kyläile usein. Samaa minun anoppini motkotti ensimmäiset vuodet. En vaan kertakaikkiaan tuntenut minkäänlaista tarvetta mennä kylään, ollaan ihan eri aaltopituudella vaikka luonnollisesti käyttäydyn aina niin että toimeen tullaan. Ei ole mitään anoppia vastaan, mutta en osaa sitten yhtään kaivata hänen seuraansa. Kohteliaisuudesta käyn joulun tienoilla kahvilla. Anoppi käy meillä kesäisin usein, silloin yritän hetken rupattelun jälkeen liueta paikalta omiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä ole muuta vaihtoehtoa kuin tottua siihen, että sinä et kyläile usein. Samaa minun anoppini motkotti ensimmäiset vuodet. En vaan kertakaikkiaan tuntenut minkäänlaista tarvetta mennä kylään, ollaan ihan eri aaltopituudella vaikka luonnollisesti käyttäydyn aina niin että toimeen tullaan. Ei ole mitään anoppia vastaan, mutta en osaa sitten yhtään kaivata hänen seuraansa. Kohteliaisuudesta käyn joulun tienoilla kahvilla. Anoppi käy meillä kesäisin usein, silloin yritän hetken rupattelun jälkeen liueta paikalta omiin menoihin.
Samahomma, En koe mitään tarvetta käydä usein kylässä varsinkaan kun ollaan eri aaltopituudella. Omassa kotona on painotettu käytöstapoja. Anoppi seisoo eteisessä ja tuijottaa kuin metsäläinen kun riisun vaatteita naulakkoon. Joskus oli miehelle tokaissut että hänet on kyllä usein tulkittu naisten osalta väärin koska naiset on puhuneet vain meikeistä ja lapsista. Hän ajattelee minunkin kanssa ollessa niin että TÄSSÄ ON NAINEN minun pitää nyt puhua niin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aavemaisen tutulta.
Teit niin tai näin, saat valitusta.
Ilmeisesti anoppikokelaalla on tyhjä elämä, ja hän luulee että sun velvollisuus on täyttää se.
Jopa tuo vanhojen kamojen tyrkyttäminenkin
on tuttuaAvainkysymys on se, miten mies suhtautuu?
Onko anoppikokelas sairaalloisen utelias ja tunkeileva? Onko mies vässykkä mammanpoika?
Jos vastaukset on joo, varaudu siihen että anoppi onkii tietoonsa yksityisasiasi ja levittelee ne vähille tuttavilleen.
No saattaa kysyä paljonko täytin viimeksi ja välillä ostaa lahjoja. Harvemmin kyselee enää niin mitään. Pidän tuota lahjojen ostoa outona siksi että ei olla välttämättä nähty kolmeenkuukauteen ja yhtäkkiä ostaa onkun lahjan. Kerran osti sinisävysen käsikorun vaikken koskaan pidä sinistä ja käytän enimmäkseen kirkkaita koruja, kultaa yms. Kun olin nähnyt hänet ekaa kertaa toi heti tuliaisia minulle. Minusta kummallista kun yleensä tuonikäisillä on omanikäiset ystävät ja hän tuntuu takertuvan minuun. Ärsyttää kun yrittää olla liikaa välillä kuin kaveri ja oli joskus miehelle jotain sanonut että mikä sillä "annalla" on" heidänmielestään olen huomionhakuinen persoona enkä tarpeeksi rehellinen kun en puhu kuin hyvät asiat hänelle. En siis "avaudu "hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuul6ostaa aavemaisen tutulta.
Teit niin tai näin, saat valitusta.
Ilmeisesti anoppikokelaalla on tyhjä elämä, ja hän luulee että sun velvollisuus on täyttää se.
Jopa tuo vanhojen kamojen tyrkyttäminenkin
on tuttuaAvainkysymys on se, miten mies suhtautuu?
Onko anoppikokelas sairaalloisen utelias ja tunkeileva? Onko mies vässykkä mammanpoika?
Jos vastaukset on joo, varaudu siihen että anoppi onkii tietoonsa yksityisasiasi ja levittelee ne vähille tuttavilleen.Ihmettelin sitä että kerran minun piti mennä isäni ja veljeni kanssa syömään samanapäivänä kun he olivat kutsuneet minut sinne. Ei sitten päästykkään syömään ja mies myöhemmin alkoi selittää että en ole muka ollut heidänkanssaan syömässä vaikka en tästä kertonut kellekkään eli menin muka perheeni kanssa syömään eli mistä mies tai kukaan tästä oli saanut tietää??
Että mitä että? Suomeksi, kiitos.
Vuosia siihen meni, että vihdoin appivanhemmat ymmärsivät, että minä ja mieheni emme kulje joka paikkaan yhdessä, toisin kuin he. Minä kaipaan omaa aikaa ja hyvinkin jään pois matkasta, kun mies käy vanhempiensa luona. Ei minulla ole tarvetta nähdä omakaan vanhempiani viikottain. Omalla tavallaan ihan mukavia ihmisiä appivanhemmat ovat, mutta kauheita energiasyöppöjä loputtomine uteluiteen ja samojen asioiden läpikäymisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutama kerta vuodessa on enemmän kuin tarpeeksi kun on kyse anopista. En ole aina ehtinyt nähdä edes hyviä ystäviä montaa kertaa vuodessa.
siis miksi joku tyrkyttää vanhaa kamaa nykyäänkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aavemaisen tutulta.
Teit niin tai näin, saat valitusta.
Ilmeisesti anoppikokelaalla on tyhjä elämä, ja hän luulee että sun velvollisuus on täyttää se.
Jopa tuo vanhojen kamojen tyrkyttäminenkin
on tuttuaAvainkysymys on se, miten mies suhtautuu?
Onko anoppikokelas sairaalloisen utelias ja tunkeileva? Onko mies vässykkä mammanpoika?
Jos vastaukset on joo, varaudu siihen että anoppi onkii tietoonsa yksityisasiasi ja levittelee ne vähille tuttavilleen.
Hän ei utele minulta asioita muuten mutta välillämme on joku outo jännite ja energia usein. Creepyä oli myös se että olin nähnyt hänet vain kerran ja pian toi minulle tuliaisena puuhalpiskorvikset jotka eivät olleet tyyliäni. Eriasia jos ystävä ostaisi jotain kun tietää tyylini.
Hän on myös arvostellut etten voisi muuttaa ulkomaille sehän vaatii vaikka ja mitä. Kun olenhan tämmöinen pikkulikka.Ihmettelin kyllä että miksi miehensä ehdotti tuota ulkomaillemuuttoa minulle kun en sitä ole harkinnut ja seurustelusuhde on täällä. Ahdistaa toi tungettelu kun tulee olo niinkuin olisi 15v ja olen ollut vuosia itsenäinen ja vanhemmat eronneet. Anoppi yrittää myös liikaa olla kuin ikäiseni ja "kaveria "outoa vähättelyä myöskin siitä etten voi hakea mihinvain kouluihin vaikka viimeisessä koulussa olen saanut hyviäkin arvosanoja ja kaverinikin sanonut että voit "mihinvain" hakea. Miksi se helvetti ei pidä suutaan kiinni? Jotain kaunaa kun miehensä on kehunut ja poikansa? Ehkä häntä ahdistaa kun olen aika vahva persoona ja ehkä minusta saa leuhkan kuvan kun en esittele ostoksiani niinkuin hän tekee ja mielistele jä hymyile?
Itsepähän välit pilasi. Oli myös miehelle valitellut miten naiset puhuu vain meikeistä ja lapsista huohh kukaan omassa lähipiirissä ei noista vaan puhu vaikka ollaan muotitietoisia ja meikattuja.
Mitä jos yrittäisit hyväksyä anoppisi sellaisena kuin hän on ja pyrkisit ajattelemaan hänestä positiivisesti? Monelle perhe on tärkeä ja siihen kuuluu ydinperheen lisäksi lähisuku. Jos miehellesi on perhe tärkeä, parasta tottua ajatukseen että olet paljon anopin kanssa tekemisissä.
Mitä sitten vaikka et ole anoppisi kanssa samalla aaltopituudella? Miksi pitäisi olla? Minä en ole appiukon enkä anopin kanssa samalla aaltopituudella, hyväksyn silti heidät sellaisena kuin ovat, ja vietän mieluusti aikaa heidän kanssaan.
T. Mies
Ihmeellistä pakkosukuloittamista. Pakolliset riittää jos sellaisia harrastetaan, eli juhannus ja joulu. Mitään muuta syytä ei ole ketään tavata.
Minä huomasin ex-anopintekeleen alkavan inhota minua, oli miehellekin sanonut kuulemma että saisit paremmankin. Kotona asuva keski-ikäinen eläkeläismies!
Mies hiippaili jo aamuyöstä aina kotiinsa syömään ja kahville, joten en useinkaan ollut mukanaan. Ja äiti oli aikamoinen perässähölöttäjä, ja mitä minä olisin siellä tehnyt edes tuntikausia, en kyläile muutenkaan.
Mies selitteli että äiti kyllä tykkäisi minusta jos vaan kävisin siellä enemmän.
Mies itse ei kyllä 10 vuoden aikana tavannut ketään sukulaisiani lapsia lukuun ottamatta, mutta sehän oli tietysti eri asia.
Viimeisiä kertoja kun näin niin ei edes mamma tervehtinyt enää, tuijotti vain autossa suu viivana eteensä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä pakkosukuloittamista. Pakolliset riittää jos sellaisia harrastetaan, eli juhannus ja joulu. Mitään muuta syytä ei ole ketään tavata.
Monilla ei ole edes lapsia tai suhde on seurustelua eikä olla naimisissa joten miksi olla tekemisissä paljoakaan? poikaystävän suvunkanssa oli helpompi olla enemmän tekemisissä ekassa suhteessa 18-vuotiaana. 26-vuotiaana jo todella vaikeaa toisessa suhteessa itsenäisenä ja varsinkin jos ne ovat vaikka uusperheitä eli eronneet.
Voittehan te käydä kylässä. Kaikki omat tai puolison sukulaiset eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia. Elämä ei ole suosiokilpailu. Suosittelen totuttelemaan heidän puhetapaansa, jos muuten ovat ihmisinä harmittomia ja puolisosikin haluaa käydä sukuloimassa.