Mistä tiesit että ystävyys on mennyttä?

Aloin miettiä, että ystävyys ei tuntunut enää vastavuoroiselta. Minä matkustin lähes aina ystävän luo, olin lähinnä kuuntelija, kun hän oli taas kerran ongelmissa tai sitten tavannut elämänsä miehen tai hurahtanut johonkin henkimaailman juttuihin. Väsyin olemaan ystävän terapeutti. Testasin milloin ystävä ottaa itse yhteyttä ja ehdottaa tapaamista. Odotan yhä näin monen vuoden jälkeen. Eli ystävyys loppui siihen, kun en enää itse ottanut yhteyttä tai sopinut enää tulevani hänen luokseen.

Minut "unohdettiin" kutsua kaveriporukan juttuihin, joihin lähin ystävä kyllä meni ja sitten ihmetteli, kun minä en ollut viitsinyt tulla.

Kun ei enää ollut mitään positiivisia tunteita ystävää kohtaan. Vain negatiivisia.

Kyllä siitä oli merkkejä jo aikaisemmin, esim. vastavuoroisuus puuttui ja minua käytettiin terapiamielessä tai silloin kun minulta haluttiin jotain. Sitten kerran istuin ystävällä kylässä ja kuuntelin koko kahvittelun ajan kun hän haukkui vuoronperään kaikki miehensä sukulaiset, omat työkaverinsa, naapurit jne. Ajattelin että mitä ihmettä minä täällä teen kuuntelemassa tuota. En ole sen koommin enää hakeutunut hänen luo kahville enkä ole ollut aktiivinen yhteydenpidossa ja tiedätkö mitä, hän ei ole käynyt minulla kylässä varmaan 3 vuoteen. Soittelee yksinpuheluja mutta emme enää juuri tapaa.

Olin aina rättiväsynyt ja huonotuulinen tapaamisen jälkeen. Totesin, etten kaipaa niin negatiivista ihmistä elämääni.

Kun ei ollut mitään puhumista, ei mitään yhteistä enää, ja ihan kaikesta ajateltiin eri tavalla. Se vaan kuivui kokoon.

Petti puolisoaan. Ei semmoista uskalla pitää lähellään.

Ei laittanut enää mitään viestejä, vastasi vain kun minä laitoin. Pyöriteltiin molemmat silmiämme toistemme jutuille. Lopulta kokeilin että laittaisko vaihteeksi minulle viestiä, ja siitä on nyt jo muutama vuosi.

Hengattiin aluksi isommassa porukassa vuosia ja tultiin ystäviksi. Sitten lähdettiin muutaman hengen kesken erilaisiin reissuihin ja tapahtumiin. Useampi tilanne, joissa tämän ihmisen itsekkyys kerta toisensa jälkeen järkytti ja lopulta päätin, ettei kiinnosta olla sen ihmisen kanssa en tekemisissä, kun ei oltu tarpeeksi samalla aaltopituudella. Sen pituinen se.

Vierailija kirjoitti:

Petti puolisoaan. Ei semmoista uskalla pitää lähellään.

Miten tämä nyt liittyy mihinkään? Voi hyvää päivää pyhät lehmät.

No kyllä mua puolisoaan pettävä ystävä mietityttäisi. Ei mistään uskaltamis syystä, vaan että sopiiko sellaiset arvot ystävälleni.

Kun sain tiedon, että ystäväni oli kuollut. Monenkinlaisten konfliktien ja välirikkojen jälkeen voi vielä löytää yhteyden ja jatkaa ystävyyttä. Vain kuolema lopulta päättää ystävyyden kokonaan.

Kun minulle tapahtui jotain erityistä, josta tulin onnelliseksi, ja ystäväni käyttäytyi kuin asiaa ei olisi tapahtunutkaan, ei kysynyt siitä, oli kireä ja hiljaa, jos siitä jotain mainitsin tapaamisissamme.

Vuosikymmenten ystävyys.

Laittoi ystävänpäivän toivotuksen päivän myöhässä- whatsapp aikana. Ilmeisesti liian kiire.

Up

Äkillinen ja yllättävä erilleen kasvaminen. Sairastuin syöpään ja lapsuudenystävä hylkäsi. Ei edes kertonut minulle, mutta ei enää vastannut puheluihini.

Hämmästyttävän yleistä syöpäpotilailla: ystävät hylkäävät ja naispuolisilla mies jättää.

Pistävän terävästä kivusta selässä siinä lapojen kohdalla.

Ei ikinä ottanut yhteyttä, aina tuntui olevan töissä tai tekemistä kun soitin. Lopetin yhteydenoton, enkä kuullut enää ihmisestä. Pari kuukautta sitten näin hänet, juotiin ja hän ihmetteli että oliko hän jotenkin loukannut aikoinaan, en jaksanut edes avata aihetta. Ei ystävyys voi olla niin yksipuolista, että toinen vain ottaa yhteyttä, eikä tämmöistä asiaa voi toiselle rautalangasta vääntämään, jos hän ei sitä itse ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Äkillinen ja yllättävä erilleen kasvaminen. Sairastuin syöpään ja lapsuudenystävä hylkäsi. Ei edes kertonut minulle, mutta ei enää vastannut puheluihini.

Hämmästyttävän yleistä syöpäpotilailla: ystävät hylkäävät ja naispuolisilla mies jättää.

Ihan järkyttävää. Toivottavasti sinulla on kaikki nyt hyvin.

Aika karua miten ”ystävät” jättävät juuri suurimman hädän hetkellä, itselläni suurin osa kavereista kaikkosi masennuksen vuoksi. Edelleen vaikeuksia luottaa ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain tiedon, että ystäväni oli kuollut. Monenkinlaisten konfliktien ja välirikkojen jälkeen voi vielä löytää yhteyden ja jatkaa ystävyyttä. Vain kuolema lopulta päättää ystävyyden kokonaan.

Miksei ystävästä voi "erota" kuten puolisosta jos kerta kaikkiaan kasvetaan erilleen, tullaan täysin erilaisiksi aikuisina? Jos ei ole edes mitään varsinaista konfliktia tapahtunut?