Lue keskustelun säännöt.
Muita lentopelkoisia? Matkustatteko ikinä? Miten työmatkat?
Kommentit (5)
Bentsoja naamaan vain. Ihan turha kärsiä siitä, että aivot vikuroivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 17:44"]
Bentsoja naamaan vain. Ihan turha kärsiä siitä, että aivot vikuroivat.
[/quote]
Ykkönen vastaa: en voisi ikinä ottaaa rauhoittavia ennen lentoa. Silloin katoaisi minulta kaikki estot ja takuulla alkaisin panikoida tokkurassa entistä pahemmin ja alkaisin reuhtoa ovia auki kunnes istuisin raudoissa. Samasta syystä en juo myöskään alkoholia, joskus lasillisen punkkua. :)
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 17:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 17:44"]
Bentsoja naamaan vain. Ihan turha kärsiä siitä, että aivot vikuroivat.
[/quote]
Ykkönen vastaa: en voisi ikinä ottaaa rauhoittavia ennen lentoa. Silloin katoaisi minulta kaikki estot ja takuulla alkaisin panikoida tokkurassa entistä pahemmin ja alkaisin reuhtoa ovia auki kunnes istuisin raudoissa. Samasta syystä en juo myöskään alkoholia, joskus lasillisen punkkua. :)
[/quote]
Siis kakkonen :D
Miten voi sitten edustaa duunidinnereillä jos on vetänyt parit napit nassuun pari tuntia aiemmin lennon takia?
En lentänyt, ennen kuin lapseni tulivat aikuisikään. :D Jotenkin silloin päätin, että jos se kone nyt putoaa, ei enää haittaa. Ja silloin tuli ekaa kertaa tilanne, että piti päästä Barcelonaan tammikuussa, eikä ollut intoa eikä aikaa lähteä ajamaan sinne autolla. Siihen mennessä Saksaan asti menin autolla. Älytöntä, nyt ajatellen, mutta minulla oli täysin hallitsemato nlantokammo.
En osaa selittää, mitä pelkäsin. En kuitenkaan ehkä sitä putoamista, ehkä se oli vaan se ajatus ilmassa "roikkumisesta" ja luonnottomuudesta. Ja se, että tilanteesta ei oikein pääse pois, jos tulee paniikki.
Onneksi mieheni on matkustanut todella paljon ja hän oli tosi rohkaiseva. Tärkeää oli, että hän kertoi, mitä lennon aikana tapahtuu, miksi mikäkin ääni kuuluu jne.
En rakasta lentämistä vieläkään, mutta siedän sitä. Se nyt vaan on nopein tapa liikkua paikasta toiseen.
Pelko meinaa tunkea esiin joskus, mutta otan aina hyvää lukemista mukaan ja se helpottaa vähän, kun edes hetkeksi ajatus pysyy pois pelosta. Joskus joudun hokemaan itselleni, että nyt rauhoitut. Olen myös pyytänyt miestäni antamaan minulle bitch slapin, jos alan kirkua. :D