Mikä vialla lapsessa, joka kokee kouluiässäkin vielä olevansa..
..ns. kaikkivoipa? Eli hän osaa kaiken, ei koskaan tee virheitä, syy on aina muissa, ei hän ainakaan syyllisty jonkin jutun tekemiseen, onneksi hän ei ole tässäkään asiassa vääränlainen vaan osaa kaiken täydellisesti.
Vähän ihmeissäni kuuntelin kaverin 7-vuotiaan puheita...
Kommentit (12)
Tuo kehitysvaihe on yleensä nuorempana. Eiköhän koulukaverit ja opettaja tuon kohta pudota maanpinnalle.
Kyllä koulukaverit pudottaa, jää kavereitta nopeasti. Juuri eilen yritin tälläistä kolmasluokkalaista auttaa tunnin verran. Itsessään ja omassa toiminnassaan ei vikaa, selkeitä masennusoireita pinnassa. Ja huoh, vanhemmatkin melko sokeita tilanteelle. Melkoisen haastava tilanne.
terkuin ammattilainen
Tällä meni kritiikki jotenkin ohi korvien, siis ihan aiheesta kaverini välillä sanoi mutta lapsi ei joko kuunnellut tai tiuskaisi ylimielisesti jotain. Äitinsä on huolissaan ominaisuudesta, siitä on tullut sanomista koulussakin.
Itserakas. Osa on sellaisia aikuisenakin.
Tosin monella on pohjallahatara itsetunto, jonka päälle kaikkivoipaisuuden imagon ovat rakentaneet.
Mitä ihmettä?
Ei meidän lapsilla mitään tommosia ole ollut. Ei kai lapsen nimi ole Jesus.
Meillä tuo vaihe oli 5-vuotiaana. Kouluun menessä oli jo ohi. Olisiko ihan normaali kehitysvaihe, joka hieman myöhässä kyseisellä lapsella.
Olen tuntenut lapsen vasta n. reilun vuoden, mutta on kuulemma jo sitä ennen ollut tuollainen että hän osaa kaiken. Lapsi on aika tuhdissa kunnossa, mutta minulle kehuskeli että onneksi hän ei ole lihava kuten minä(!)...olin siis kahvipöydässä kieltäytynyt tarjoilusta, syyksi kerroin aloittaneeni dieetin. En yleensä hermostu pienistä, mutta jotenkin niin ylimielisellä tavalla tuli se kehuskelu, että teki mieli sanoa rumasti...
kuulostaa vaikealta mukulalta. Jos äiti on oikeasti huolissaan, on hyvä pyytää psykologin arviota. Taustalla voi tosiaan olla huonommuuden tuntoa jonka päälle on heittänyt "superviitan"
Noo lapsonenhan tarvitsee rakkautta,vanhempien hyväksyntä,turvallisuutta ja rajoja. Lapsesi hakee huomiota-hän ei saa siitä sulta riitavasti joten temppuileee ja oirelee niin. Ei kouluikäinen ole vielä aikuinen...todellakaan. Älä väsyy olla hänelle läsnä. Rakastatko hänet oikeesti??? Kun tuntuu että on aina vaan sulle vääränlainen. Oirelee kyllä. Tarvitsee rakkauta ja sua säälisit ressukkaa ees vähän :(
Aikuisen kannalta ongelmana on se, että tuollaine lapsi on realisti ja usein oikeassa.
Aikuisen kannalta ongelmallista on se, että aikuiseltahan nuo käytösmallit yleensä opitaan.
No, ihmiset on erilaisia. Miksei myös lapset. En nyt ihan heti olisi diagnoosia antamassa...