Ärsyttävää pelata miehen kanssa mitään peliä kun siltä puuttuu täysin strateginen ajattelu
Ja lätkii laattoja aivan summamutikassa mihin sattuu. Ei onnistu carcassonne, ei Tori, muuttuva labyrintti, shakista puhumattakaan.
Tuossa se taas raapii päätään, ettei ymmärrä miksi se aina häviää.
Kimblen on kerran voittanut.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä joku oppimis- tai hahmotusvaikeus?
En tiedä, ainakin lukivaikeus löytyy.
Miestä kiinnostaa sudokut, ei muut älypähkinät, jotka kiinnostavat minua. Hän tykkää perinteisistä ristikoista ja kryptoista, minä piilosanoista, koska ne ovat minulle antoisampia. Kumpikaan ei ole tyhmä, lauta- ja korttipelejä ei pelata keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Sinua siis haittaa, että voitat aina, vai mikä on ongelma?
Rivien välistä kun lukee näitä juttuja tulee johtopäätökseen, että nainen haluaa aina miehen olevan se älykkäämpi puolisko. Ja jos näin ei ole, valitetaan pitkin somea ja aletaan pakata kamoja kasaan.
Toisinpäin harvemmin tuollaista tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi voittaa kädenväännössä?
Mies voittaa kädenväännön. En edes lähde yrittämään.
Mutta miehesi sentään yrittää mieliksesi sinun haluamiasi pelejä, vaikka tietää häviävänsä.
17 puhuu asiaa. Turha piinata miestä peleillä, jotka häneltä ei luonnistu ja joihin selkeästi kaipaat kovempaa vastusta. Ei se voittaminenkaan ole kivaa, jos se voitto tulee liian helpolla ja ilman ponnistelua. Hanki pelikaverit muualta!
Yksi vaihtoehto on myös tehdä lapsi ja odottaa, että se lapsi kasvaa. Meillä mies sai tyttärestä shakkikaverin ja jonkun, jonka kanssa voi keskustella historiasta (mulla musta aukko siinä) ja myös ammatillisista aiheista (molemmat IT-alalla). Carcassonne sujuu minultakin, mutta jotenkin olen menettänyt kykyni älylliseen ponnisteluun joten shakkia en viitsi edes yrittää.
Meillä mies on ihan huippuälykäs, minä sellainen semiälykäs (älykkäämpi kuin 97%) ja tytär jotain tältä väliltä. Minun kanssa voi keskustella tietyistä aihepiireistä, mutta sitten mies on kiinnostunut myös oudoista asioista (mm. kuolleista kielistä) ja juttelee näistä netissä vieraiden ihmisten kanssa. Ja minä vastaavasti hengaan sijoitusaiheisilla foorumeilla, kun ne ei miestä niin kovasti kiinnosta. Oma lapsi paikkaa niitä aukkoja mitä vaimolta jää ja netti paikkaa loput.
Tai sitten ei kiinnosta strategiat. Minä pelaan joskus jotain kohteliaisuudesta, mutta ei vois vähempää kiinnostaa, voitanko vai en.
Mun mies ei edes suostu pelaan mitään mun kanssa. Olisit tyytyväinen.
Itse en ainakaan jaksa ottaa jotain shakkia niin vakavasti, että hirveästi pohtisin millaisia siirtoja kannattaa tehdä. Sehän on vain peli, ei sillä ole oikeasti väliä kuka voittaa. Vaivaan aivojani mieluummin tärkeämmillä asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään monenlaisista peleistä, opiskelen huvikseni kieliä, teen ristikoita ja palapelejä, olen läpäissyt mensan virallisen testin, mutta en vaan jaksa kiinnostua strategiapeleistä. Tetris ja neljänsuora ovat maksimitaso strategiaa, mistä jaksan innostua.
Miksi tällä palstalla ainaisissa älykkyyskeskusteluissa löytyy mensalaisia tai sinne halutessaan pääseviä pilvin pimein varmasti huomattavasti enemmänbkuin seuralla on edes jäseniä; hauska tietää, että jokainen mensalainen käy myös palstalla . Eikö fantasiat olisi paljon uskottavampia, jos edes se kliseinen mensa jätettäisiin sieltä pois. T. Eräs mensalainen itsekin nettitestin ja äidin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään monenlaisista peleistä, opiskelen huvikseni kieliä, teen ristikoita ja palapelejä, olen läpäissyt mensan virallisen testin, mutta en vaan jaksa kiinnostua strategiapeleistä. Tetris ja neljänsuora ovat maksimitaso strategiaa, mistä jaksan innostua.
Miksi tällä palstalla ainaisissa älykkyyskeskusteluissa löytyy mensalaisia tai sinne halutessaan pääseviä pilvin pimein varmasti huomattavasti enemmänbkuin seuralla on edes jäseniä; hauska tietää, että jokainen mensalainen käy myös palstalla . Eikö fantasiat olisi paljon uskottavampia, jos edes se kliseinen mensa jätettäisiin sieltä pois. T. Eräs mensalainen itsekin nettitestin ja äidin mukaan.
"Mensalaiset" hakevat palstalta vertaisiaan ja hyvinpä ovat onnistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään monenlaisista peleistä, opiskelen huvikseni kieliä, teen ristikoita ja palapelejä, olen läpäissyt mensan virallisen testin, mutta en vaan jaksa kiinnostua strategiapeleistä. Tetris ja neljänsuora ovat maksimitaso strategiaa, mistä jaksan innostua.
Miksi tällä palstalla ainaisissa älykkyyskeskusteluissa löytyy mensalaisia tai sinne halutessaan pääseviä pilvin pimein varmasti huomattavasti enemmänbkuin seuralla on edes jäseniä; hauska tietää, että jokainen mensalainen käy myös palstalla . Eikö fantasiat olisi paljon uskottavampia, jos edes se kliseinen mensa jätettäisiin sieltä pois. T. Eräs mensalainen itsekin nettitestin ja äidin mukaan.
Joo, siis höpöjuttuhan noi mensat on.
Mutta ei se mensan raja edes ole niin korkealla. Se on 2% väestöstä, eli Suomen 5 miljoonasta asukkaastakin mensan kriteerit täyttää noin 100 000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään monenlaisista peleistä, opiskelen huvikseni kieliä, teen ristikoita ja palapelejä, olen läpäissyt mensan virallisen testin, mutta en vaan jaksa kiinnostua strategiapeleistä. Tetris ja neljänsuora ovat maksimitaso strategiaa, mistä jaksan innostua.
Miksi tällä palstalla ainaisissa älykkyyskeskusteluissa löytyy mensalaisia tai sinne halutessaan pääseviä pilvin pimein varmasti huomattavasti enemmänbkuin seuralla on edes jäseniä; hauska tietää, että jokainen mensalainen käy myös palstalla . Eikö fantasiat olisi paljon uskottavampia, jos edes se kliseinen mensa jätettäisiin sieltä pois. T. Eräs mensalainen itsekin nettitestin ja äidin mukaan.
Tässä keskustelussa se oli täysin relevantti argumentti, koska ap pitää korrelaationa miehen tyhmyyttä ja vähäistä kiinnostusta strategiapeleihin.
En edes tiedä mitä ajatella siitä, että pidät testin läpäisyä mahdottomana, vaikka se on mitoitettu niin, että kaksi prosenttia väestöstä sen läpäisee.
Olen itse samanlainen. Pelasin yhtä strategiapeliä silloin tällöin ystäväni kanssa mutta lopulta meni ihan täysin hermo. Nautin itse pelaamisesta enemmän kuin voittamisesta (vaikka voittaminen se perimmäinen tarkoitus tietty on), ystävällä taas oli todella hyökkäävä pelityyli. Kerran sitten heitin pelimerkit lattialle ja sanoin että nyt riittää.
Sinua siis haittaa, että voitat aina, vai mikä on ongelma?