Olen niin uupunut etten edes nuku enää

Olet ajanut itsesi piippuun. Ylisuoritat hyvää vanhemmuutta, setvit koulusotkuja, ja yrität olla se aina tavoitettavissa oleva turvasatama muillekin sukulaisille. Oikeasti vaihtoehtoja on, ja jos et olisi noin umpiväsynyt, näkisit varmasti itsekin ainakin muutamia. Tässä ketjussa on jo ehdotettu muutamia, esim lapset ottavat kaikki järkevät varotoimenpiteet käyttöön ja kulkevat koulumatkansa julkisilla tai sitten jäävät kotiin ja etäopetukseen, asetat selkeät rajat miten paljon aikaa käytät vanhempien sukulaisten hoitamiseen, otat sairaslomaa tai pyydät edes etätyömahdollisuutta jos sinulla ei vielä sellaista ole. Ei ole kenenkään etu että itse sairastut - miten silloin voisit auttaa ketään muutakaan? Eikö miehesi ole jo pistänyt stoppia tuohon hullunmyllykierteeseesi, vai onko hän täysin sokea  tilanteellesi, tai oletko yh?

Todennäköisesti et ota mitään näistä neuvoista vastaan. Valitat ja itket epätoivoisena ja jatkat samaa rataa kunnes tulee se totaalinen romahdus. Siitä selviäminen ottaakin sitten jo huomattavasti enemmän aikaa, ja sen aikana et voi auttaa enää ketään. Lapsesi ja vanhukset jäävät selviytymään ilman sinua. Sitäkö haluat?