Lue keskustelun säännöt.
Mätkivä kaksivuotias, mikä avuksi?
15.02.2014 |
Lapsi on kohta aloittamassa päiväkodin, ja huolestuttaa että kuinka tuo pärjää muiden lasten kanssa...
Ollaan oltu paljon keskenämme, enkä ole tajunnut miten paljon mätkintäyrityksiä on päivän mittaan, kun luonnollisesti estän lasta ja sanon "Ei saa lyödä!" jne. Kävimme sitten leikkipuistossa pitkästä aikaa, ja ei tuolla ollut mulle hengen rauhaa kun piti kulkea ipanan perässä koko ajan vahtimassa ettei muksisi muita joka kerran kun halusi lelun kädestä.
Tiukka "Ei!" on aiemmin toiminut, mutta nyt tuo muksinta on pääasiallinen tapa osoittaa pahastusta, eikä kieltäminen tunnu tehoavan. Luulen että muksinta vähän laantuisi kunhan ipana opisi puhumaan enemmän, mutta ennen sitä hirvittää että lapsi saa muksijan maineen päiväkodissa ja jatkaa samaa uraa sitten aikuisiälle saakka.
No, tuskin nyt kumminkaan, mutta silti: jos löytyy toimivia vinkkejä muksivan kaksivuotiaan kasvatukseen niin otan kiitollisuudella vastaan!
Kommentit (13)
Estäminen kieltämisen lisäksi. Kyllä se lopulta menee perille.
t. monen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 10:58"]
Estäminen kieltämisen lisäksi. Kyllä se lopulta menee perille.
t. monen äiti
[/quote]
Täytyy toivoa että näin käy. Kiitos näistä ja lisää vinkkejä tulemaan jos jollakulla on!
Täydet sympatiat.
Meillä oli sama ongelma,joka jatkui yli puoli vuotta.Oltiin jo ihan epätoivoisia tuon tytön kanssa.Mutta ihan ensiksi - lohduttaudu sillä, että se menee ihan varmasti ohi.Joillakin aiemmin, joillakin myöhemmin.
Sitä odotellessa johdonmukaisuus on tärkeää.Ainakin meillä oli sääntö,että jos mätkii,niin kerran varoitetaan ja seuraavasta lähdetään kotiin.Hyvä mittari tällaisten sääntöjen käyttökelposuuteen on,että jos lapsi osaa itse kerrata säännöt,niin hän todennäköisesti ymmärtää.Ja ainakin muutaman kerran jälkeen tajuaa pelin hengen.
Hyvä myös muistaa,että ei tuon ikäinen sitä ilkeyttään (useimmissa tapauksissa) tee.Tunne-elämää ja muiden kanssa toimimista vasta harjoitellaan tuon ikäisenä ja se huitaisu tulee usein ennen kuin ajattelu ehtii mukaan. Meilläkin tuntui välillä ihan jo epätoivoiselta.Ja just tuollaisia samoja pelkoja siitä,että tyttöparka jää yksin,kun ei kukaan halua väkivaltaisen riiviön kanssa leikkiä.
Mutta kun johdonmukaisesti puutuimme tilanteisiin,niin se hetkittäin vähän auttoi.Kunnes taas tuli joku katastrofaalinen puistokäynti,jonka jälkeen olisi voinut vajota maan alle. (Viisi minuuttia puistossa ja takaisin kotiin...)
Tarhassa sovittiin,että antavat päivästä erityisesti raportin tästä ja jos päivä oli mennyt ilman mätkimisiä,niin sai tarran.Kolmesta tarrasta pääsi jätskille/uimaan/hoplopiin/sai jonkun lelun.Tyttö odotti näitä tarroja ihan innoissaan ja ylpeänä heti kertoi,jos oli tarhan täti sanonut,että tänään kerrotaan,että saat tarran.
Kyllä se kai olisi muutenkin joskus loppunut,kyse on ikäkausi jutusta.Joillakin muksimista ei ole oikein ikinä,joillakin pitkään ja pahana (niin kuin meillä). Sitkeyttä,pitkää pinnaa...
Nyt tyttö ei ole enää kuukausiin turvautunut nyrkkeihin.On iloinen,mielikuvitusrikas ja tarhan tätien mukaan suositti leikkikaveri.
(Vähän tässä ohimennen huvittaa naapurin tilanne.Tässä naapurustossa liki kaikki vanhemmat suhtautuivat tosi ymmärtäväisesti.Lukuunottamatta yhtä,joka selvästi antoi ymmärtää,että viekää tuo hullu muualle.Noooo...kuinka kävi.Heidän puoli vuotta nuorempi lapsensa on nyt aloittanut saman.Mutta VIELÄ pahempana kuin mitä meillä koskaan oli.Lyö,potkii,puree muita ja huutaa siinä samalla. Kyllä mä niitä vanhempia symppaankin.Mutta toisaalta en voi olla olematta vähän vahingoniloinen...ainakin osui riiviöinti oikeaan osoitteeseen. :) Siinäpä sitten miettivät onko kyse vain surkeasta kasvatuksesta vai ei..... )
Meillä on lapset tuollaisissa tilanteissa viety puistossakin ihan jäähylle pois hiekkalaatikolta tms. Kotona käytössä sama menetelmä, eli tuhmuuksista tulee ensin kielto ja varoitus ("Ei saa lyödä, Pirjo-Petteri! Jos vielä lyöt, joudut jäähypenkille.") ja jos meno jatkuu, Supernanny-meiningillä jäähylle pois tilanteesta. Aika nopeasti on edellisiä luupäisempi kuopuskin tajunnut. :)
Joutuuhan siinä aluksi hieman näkemään vaivaa, että lapsi jäähypenkille jää, ja puistossakin niitä jäähyjä saa varmasti jaella, mutta itse en viitsi kaikkia lapsia (2-vuotiaan lisäksi melkein 4-vuotiaat kaksoset) lähteä kotiin viemään puistosta, jos yksi ei osaa käyttäytyä. Mikäli kaksivuotiaasi on ainoa puistoileva lapsesi, voisi tuo puistosta poistuminenkin olla hyvä vaihtoehto, kunhan tietty selität lapselle, miksi lähdette jne. :)
Tsemppiä!
Siinäpä se juttu onkin taaperon kanssa. Ei se pelkkä kieltäminen auta vaan nyt täytyy harjoitella niitä parempia tapoja selvitä. Taapero kun ei vielä näitä keinoja hallitse, kun joku tiellä tai estää silloin lyödään tai purraan tain juuri käytetään taaperomaisia keinoja. Siis estäminen, tunteen sanottaminen ja paremman keinon mallin antaminen.Tarvitaan usein myös vaihtoehtoja silloin kun kiukku liian suuri. eli "ei tämä vaan tuo"...jne.Kyllä sitä kärsivällisyyttä tarvitaan kun ei niitä uusia taitoja noin vaan opita. Kemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppii ikänsä kautta.
Puistosta lähteminen auttaa joo siihen että äiti pääsee takasin sisälle.. Mutta kyllä minusta tehokkaampaa on vaan toisto: eli pysytään puistossa, mennään sinne usein ja kasvatetaan lasta.
Tarhassa lapsi pärjää ja siellä lasta kyllä ohjataan, kielletään ja kehutaan.
Meillä on viisi lasta ja erilaisia temperamentteja on ollut, puremiset ja lyömiset on monella lapsella ihan luontaisia vaiheita kun lapsi ei osaa oikein puhua ja tunteitaan selittää. Myöhemminkin näitä tulee kun lapsi kasvaa.
Omille lapsilleni olen opettanut vanhan kansan tavan: murinan ja irvistämisen. Ne ymmärtää muutkin kun kasvoja osaa lukea muttei käsitä mitä toinen harmittelee!
Tuntuu pahalta että pienen lapsen tunteet sivuutetaan ja niitä ei opeteta. Miksi lapsi lyö? Seuraa tilanteita ja puutu niihin ennenkö lapsi lyö, kyllä ennakoida oppii äitikin kun tietää mistä lapsi kuohahtaa.
Tunteet on OK, ja meidän aikuisten homma on ohjata ja opastaa. Se että karsastaa noita tilanteita ei ole minusta ratkaisu. Lapselle ulkoilut on hyviä asioita enkä ymmärrä miksi siitä pitää sitten ottaa aikaa pois koska ulkoilu kuitenkin lisää lapsen energian purkamista yms.
Niin ja vahvistetaan lapsen positiivisia asioita, kehutaan myös paljon uhman aikana ja kerrotaan kun lapsi tekee hyvin tai osaa.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös ollut toinen lapsi tönijä taaperoiässä. Meillä kyllä ihan ehdottomasti parhaiten auttoi se, että vähänkään yritettiin selvittää sitä, miltä lapsesta tuntuu. Lapsen maailma on epälooginen, hän pahastuu helposti, ja se mikä ulospäin näyttää siltä, että lapsi ilkeyttää hermostuu, saattaa lapsen maailmasta katsottuna näyttää aivan eri tilanteelta.
En siis koskaan sallinut mitään lyömisiä, vaan otin lapsen aina pois tilanteesta. Kuitenkin, mitä enemmän tajusin mikä lasta harmitti, sen helpompia tilanteet oli selvittää. Ei lapsi osaa eläytyä muiden näkökulmaan, ja esimerkiksi jos joku käveli hänen mielikuvitusmajansa päälle, lapselle oli selvää että muutkin näkivät sen majan ja että he tekivät hänelle kiusaa. Ja itse asiassa, joskushan näin olikin että joku tuli tahallaan ärsyttämään. Se vaan kaikki on aikuisille näkymätöntä maailmaa. Ei me nähty kuin Kalle kävelemässä ja vähän virnistelemässä, ja heti sen jälkeen meidän napero mätkimässä häntä.
Lapsi kasvoi ja oppi puhumana, ja kaikki lyöminen ja mätkiminen loppui siihen.
Menee ohi kun joku isompi tirvaisee kunnolla takaisin. Se päivä tulee, odota rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on päiväkodin ihannelapsi eli pikkuinen, joka osaa pitää puoliaan. Kannusta häntä siinä!
Meillä oli kiltti lapsi, joka ensimmäisen 2 kk aikana tuli päiväkodista kotiin raavittuna, purtuna ja mustelmilla. Hoitajien mielestä kaikki oli OK, lapsi ei tunnistanut omia rajojaan ja päästi liian lähelle.
Opeteltiin yhdessä puolustautumaan ja lyömään. Nyt lapsi osaa jo purra kunnolla, hakata mielellään selkään tai leuasta "ylöspäin" eli napakasti niin, että kaverin pää heilahtaa sekä tietenkin potkia, mielellään maassa makaavaa mutta muitakin. Päiväkodista ei ole enää tullut valitusta siitä, että lapsi itkee eikä osaa olla muiden kanssa vaan päinvastoin, meillä on nyt reipas tyttö, joka pärjää.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 11:43"]Oppii ikänsä kautta.
Puistosta lähteminen auttaa joo siihen että äiti pääsee takasin sisälle.. Mutta kyllä minusta tehokkaampaa on vaan toisto: eli pysytään puistossa, mennään sinne usein ja kasvatetaan lasta.
Tarhassa lapsi pärjää ja siellä lasta kyllä ohjataan, kielletään ja kehutaan.
Meillä on viisi lasta ja erilaisia temperamentteja on ollut, puremiset ja lyömiset on monella lapsella ihan luontaisia vaiheita kun lapsi ei osaa oikein puhua ja tunteitaan selittää. Myöhemminkin näitä tulee kun lapsi kasvaa.
Omille lapsilleni olen opettanut vanhan kansan tavan: murinan ja irvistämisen. Ne ymmärtää muutkin kun kasvoja osaa lukea muttei käsitä mitä toinen harmittelee!
Tuntuu pahalta että pienen lapsen tunteet sivuutetaan ja niitä ei opeteta. Miksi lapsi lyö? Seuraa tilanteita ja puutu niihin ennenkö lapsi lyö, kyllä ennakoida oppii äitikin kun tietää mistä lapsi kuohahtaa.
Tunteet on OK, ja meidän aikuisten homma on ohjata ja opastaa. Se että karsastaa noita tilanteita ei ole minusta ratkaisu. Lapselle ulkoilut on hyviä asioita enkä ymmärrä miksi siitä pitää sitten ottaa aikaa pois koska ulkoilu kuitenkin lisää lapsen energian purkamista yms.
[/quote]
Onneksi kukaan ei tullut sepustamaan mulle tähän tyyliin,kun pahimmillaan tuon esikoisen kanssa tahkottiin
Tunteiden sivuuttaminen? No juu,siinähän sitten ymmärrät.Kyllä jokainen vanhempi varmaan on kiinnostunut lapsensa surusta/kiukusta/mistä vaan. Mutta tuossa vaiheessa ei ole oikein edes kyse niistä.Lähinnä henkilökohtaisen tikan opettelusta ja omien rajojen hakemisesta.Vai miten "ottaisit huomioon tunteet ja oikealla tavalla kasvattaisit lasta tunteet huomioiden" tilanteessa,jossa lapsi vaikkapa tönäisee ohi kävelevän toisen lapsen kumoon ilman mitään kummempaa edeltänyttä kontaktia? Katsos kun lapset vaan saattavat tietyssä ikävaiheessa toimia noin.Jopa ilman,että ovat mielenvikaisia tai huonojen kasvattajien tuotosta.Uskallan sanoa näin,kun olen nähnyt samaa myös monella muulla lapsella,etten nyt vai tässä puolustele omaa tunneköyhää huonoa kasvatustani.
Ennakoiminen,my ass.Kas,kun pahimmillaan se oli pitkään sitä,että ilman mitään syytä toinen sai lapiosta tai tönäistiin tms. muuten vaan. Ja se sama my ass myös tuolle "kasvatetaan lasta".Hohhoijaa.Miten?
Jos itse nyt olen puistossa ja siellä joku käyttäytyy kuin meidän räyhis pahimmillaan,niin mä todella mieluiten toivon,että vanhemmat vievät sitten yhden tai kahden paukautuksen tapahduttua toisaalle kuin että jäävät sinne puistoon "kasvattamaan".Lapsi tarvitsee kieltojen lisäksi jotain konkreettisia mutta helläkätisiä keinoja,joista puistosta poistuminen lienee yksinkertaisin.Jos ei sillä kertaa muiden kanssa suju,niin pitää sitten puuhailla muualla.
Ja arghh.Missä sanottiin,että tärkeintä on,että äiti pääsee sisälle?? No joo,okei,kirjoitin,että kotiin.Mutta kun esimerkiksi meillä voi leikkiä tässä meidän ihan omalla tontilla myös.Ja leikittiinkin.
No juu.Pitää vielä lisätä,että puistosta tiuhaan poisteltu tyttäremme saa kyllä hellyyttä/rakkautta/positiivista palautetta yllin kyllin,joten siitäkään ei voinut olla kyse,että vai huomiota haki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotiasta voi jo rangaista. Jos ei osata olla puistossa, niin lähdetään heti kotiin.