Mitä tekisit elämässäsi toisin???

Luottaisin itseeni, enkä välittäisi niin paljon siitä, mitä muut ajattelevat.

Olisin parantanut elämäntapani jo viisi vuotta sitten, kun ne pääsivät vääristymään. Ei olisi tarvinnut elää viittä vuotta itseinhon ja väsymyksen kourissa. Olisin myös valinnut itselleni raittiin miehen :(

Olisin kertonut että minua kiusataan koulussa. En olisi aloittanut röökiä. Opiskelisin lukion ja yläasteen kunnolla. Olisin käynyt vaihto-oppilaana. Olisin nähnyt itseni kauniina, enkä läskinä, mitä en todellakaan ollut nuorena.

Olisin vaalinut joitakin suhteita paremmin.

Olisin vaatinut hanakammin hoitoa masennukseeni kun se oli vielä lievää tai keskivaikeaa. En olisi koskaan en koskaan ikinä tullutkaan katsomaan että, minkäslainen mesta se tämä vauva-lehden av-palsta on.

Olen ollut aika monesti liian kiltti. Joskus olisi pitänyt olla kovempi, jyrkempi, itsekkäämpi ja röyhkeämpi.

Olisin jatkanut rakasta harrastustani kaikesta huolimatta.

Olisin perustanut perheen paremman miehen kanssa. 

Olisin miettinyt miesvalintaani ennen lasten tekemistä tarkoin. Halusin tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden. Nyt olen koko perheen äiti.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:53"]

Olisin miettinyt miesvalintaani ennen lasten tekemistä tarkoin. Halusin tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden. Nyt olen koko perheen äiti.

[/quote]

Juuri näin. Valitettavasti sama tilanne. Lisäksi kiltteys on myös minulla kostautunut. Joka vuosi tuntuu, että vuosi sitten olisi kannattanut viimeistään erota.

Olisin opiskellut paljon pidemmälle, en olisi tehnyt ikinä lapsia, enkä rakastunut.

Olisin opiskellut jotain toista alaa. Nykyisellä alalla työ rankkaa, vaativaa ja työaikojen takia haastavaa perheelliselle Mutta palkat surkeat :(

Olisin jo ensimmäisestä kerrasta, kun mies (silloin vielä ihan poikaystävä) jäi kiinni viestittelyistä muiden kanssa, laittanut poikki. Nyt olen antanut anteeksi liian monta kertaa ja useita naisia. Nyt ei tästä miehestä ja ainaisesta pelosta pääse millään eroon, kun lapsikin on.

En harrastaisi esiaviollista seksia ja välttäisinaborttia sen avulla.Olisi pitänyt kuunnella ja kunnioitta vanhempieni neuvoja.

Olisin lempannut ekan poikakaverin jo ennen avoliittoa. Silloin tuntui, että se oli ainoa mahdollisuus päästä kotoa pois.... Jälkikäteen on helppo sanoa, että yksinäni olisin ollut onnellisempi ja pärjännyt paremmin.

Sen jälkeen kun siitä jätkästä tuli ex, en muuttaisi mitään. Ja luojan kiitos, me ei ehditty lisääntyä keskenämme.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 23:05"]Olisin jo ensimmäisestä kerrasta, kun mies (silloin vielä ihan poikaystävä) jäi kiinni viestittelyistä muiden kanssa, laittanut poikki. Nyt olen antanut anteeksi liian monta kertaa ja useita naisia. Nyt ei tästä miehestä ja ainaisesta pelosta pääse millään eroon, kun lapsikin on.

[/quote]

Voi, älä jää siihen. Eroa, hae asunto lapsellesi ja itsellesi ja ala elää. Sinä selviät kyllä, minäkin selvisin kahden lapsen kanssa. Rakenna teille mukava arki, opettele itsenäseksi ja myöhemmin, kun olet vahvistunut, etsi itsellesi uusi kumppani. Ole rohkea, kaikkea hyvää sinulle.

Ainoastaan yhden asian: tekisin lapsen/lapset jo yläasteella. Olisin ollut aivan riittävän kypsä äidiksi ja lisäksi minulla oli mielettömästi vapaa-aikaa ja keskiarvo 10, vaikka en tehnyt läksyjä. Opiskelemaan lähdettyäni elämäni on ollut aivan päinvastaista, hyvä että ehtii hengittää kun on niin kiire. Olen 35-vuotias, eikä hengähdystaukoa näkyvissä vieläkään, paitsi jos vaihtaisin alaa. Sitä taas en halua tehdä, koska olen unelma-ammatissani.

Muita isoja mokia en ole elämässäni tehnyt.