Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Konflikteja kotiintulo ajasta parisuhteessa 1/2
Ei aina oikeassa
01.11.2020 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 4,5 vuotta ja parisuhteemme aikana olemme jumpanneet paljon yhdestä asiasta: Miten kauan olen ns. itse muualla ilman häntä.
Kun aloitimme seurustelun kerroin hänelle, että A) minulla on paljon töitä, joissa aikataulu venyy ja B) minulla on paljon harrastuksia ja ystäviä, sekä erilaisia projekteja. Alkuun meille syntyi riitoja silloin kun en esimerkiksi ehtinyt laittamaan töistä viestiä (emme saaneet pitää puhelinta mukana töissä), että tulee pidempi päivä, tai uppouduin niin keskusteluun ystäväni kanssa tai projektiin jota olin tekemässä, etten muistanut laittaa aikataulu muutosviestiä. Lisäksi en aina muistanut laittaa kännykkääni ääniä. Tämä oli täysin omaa syytäni ja olen opettanut itseäni uusille tavoille.
Sovimme että jos en osaa sanoa tarkkaa aikatualua, on parempi etten yritä keksiä tarkkaa kellon aikaa jos olen liikkeellä muualla kuin kotona. Opettelin myös laittamaan väliaika tietoja mitä tein ja missä olin. Aina en tässä onnistunut, ja siitä seurasi kiukutteua, sekä passiivis aggersiivisia "Olemme siis vain kämppiksiä." -viestejä mieheltä.
Nyt olen muokannut harrastuksia niin ettän olen kotona enemmän, sekä vaihdoin alaani jotta meillä olisi enemmän aikaa yhdessä. Pitkään taas menikin mukavasti. Sitten tuli tämä viikko:
Aiemmin viikolla olin käynyt uimassa ystäväni kanssa ja hän ehdotti, että katsoisimme yöllä vielä elokuvan. Sen sijaan että olisin suoraan uimasta mennyt ystäväni mukaan ja laittanut viestiä, menin käymään kotona kertomassa miehelleni suunnitelmasta ja toivottamassa hyvää yötä, koska hän oli menossa nukkumaan. Ajattelin siis ettei häntä haittaisi ystäväni kanssa leffailu, kun hän itse kumminkin olisi nukkumassa ja olin muina iltoina jo ollut hänen vierellään "peittelemässä". (Meillä se tarkoittaa yhdessä sängyssä köllimistä ja uutisten lukua, sekä yleistä höpinää asioista.) Miehenikin vaikutti tuolloin olevan ok asian kanssa.
Myöhemmin viikolla olin itse purkanut harmistumistani miehelleni siitä, ettei hän auttanut tai tehnyt ruokaa kanssani muutamaan viikkoon, ja tunnustan että olisin voinut purkaa ärsyyntymiseni paremmin kuin :"Olisi mukavaa, jos sinäkin välillä tekisit ruoan, etkä vain ilmoita mitä haluat.". Koska mieheni sitten keskittyi pleikalla pelaamiseen, niin vetäydyin itse kuuntelemaan äänikirjaa. Mökötin siis ja hänkin sitä kommentoi, että miksen istunut sohvalla hänen kanssaa. Selitin että minua ei nyt kiinnostanut katsoa kun hän pelaa peliä, josta en itse ole innostunut. Olisin voinut hoitaa tämän paremmin, mutta olin sen verran ärsyyntynyt, että mieluummin yritin rauhoittua, kuin haastaa riitaa.
Nämä tapahtumat varmaankin aiheuttivat seuraavan purkkauksen....
Olin pari viikkoa aiemmin kertonut lähteväni ystäväporukalla kauemmaksi keskustasta yhden heistä kotiin vaihtamaan kuulumisia ja pelailemaan lautapelejä. Emme olleet nähneet näiden ystävien kanssa vuoteen. Koska ystäväni koti oli julkisten kulkuneuvojen ulottumattomissa, sain kyydin paikalle ja sovin mieheni kanssa että soitan, kun lähdemme takaisin keskustaan. Tein sitten virheen illan aikana, enkä huomannut kuinka kauan olimme jo jutelleet ja pelailleet lautapelejä. Havahduin vasta kun kuulin kännykkäni viestimerkki äänen ja huomasin viestin mieheltä. :"...mut hei kiva taas kerran ku vaivauduit ilmottaa aikatauluista! 👍 Hianoo et kommunikaatio pelaa 🤘" (Jatkuu kommentissa...)
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ei aina oikeassa kirjoitti:
Kyllähän minä jotenkin tiedostan ettei tän pitäisi mennä näin... Olen aina sortunut alistumaan toisten toiveisiin ja oikkuihin, sillä lapsena minulle sanottiin etten ole "hyvä" ihminen jos minulla on liikaa omia toiveita ja tahtoa.... Ja tämä nykyinen parisuhteeni on tasapainoisin parisuhteeni so far, jossa minulla on ennemmän vapauksia kuin aiemmin.....
Huh... Alan taas tajuamaan että pitää mennä takaisin terapiaan rakentamaan itseluottamusta, jotta voisin kohdata mieheni, sekä itseni.
Aikuistua sinun pitää. Olet ilmeisesti aika tuuliviiri ja sinua ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Muilla ihmisillä ei ole mitään oikkuja, vaan vain sinulla on ongelmia. Vain sinulla.
Onpa ilkeä kommentti. Minusta näyttää siltä, että molemmilla on tässä "ongelmia".
Ap on liian mukautuvaa sorttia ja mies taas käyttää tätä hyväkseen kontrolloimalla. Mies ilmeisesti haluaisi olla paljon yhdessä ja seuraa jopa silloin, kun pelaa itsekseen pleikkarilla. Ap:lla taas on omaa elämää myös kodin ulkopuolella. Tässä on vaan on yhdessä kaksi ihmistiä, joiden toiveet ja elämäntavat tekstin perusteella eroavat ehkä liikaa toisistaan.
Vaikka parisuhde perustuu sille, että yhdessä on kivaa ja toisen kanssa haluaa viettää aikaa, kyllä minusta siihen kuuluu myös molempien oma aika, jolloin nähdään kavereita jne. Ja jos mies on tietoinen siitä, että ap:n työpäivät voi venyä, niin tuskin hän ensimmäisenä pelkää että jotain on sattunut, jos ei ap juuri silloin ole kotona kun työpäivän pitäisi päättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos komenteista
En ole täydellinen, enkä aina oikeassa.
En voi puolustella kaikkea mitä olen
Enkä osaa kommunikoida oikein kaikissa tilanteissa.
Selventääkseni sanoja "kohdata mieheni, sekä itseni." :
Tarkoitan, että haluan oppia ilmaisemaan omia tarpeitani, mutta myös ymmärtämään toista. Kuitenkaan ei (kai?) ole tarkoituksen mukaista, ettei kummallakaan ole ikinä mitään muuta kuin kotona oleminen?
Jos näin niin silloin meillä molemmilla on asian kanssa parannettavaa.
Miehenikin joutuisi karsimaan päivittäiset turnauksensa ystäviensä kanssa NHL pleikka peleissä, eikä hänkään voisi lähteä viikonlopun yli kestäville poikien reissuille.
Itse olen jo karsinut omat harastukseni, työurani ja muun niin että toiselle jää aikaa. Lopetin ravitola-alan urani ja vaihdoin toimistotyöhön, jotta voin työskennellä etänä ja olla näin kotona, kun toinen pääsee töistä. Käyn kerran viikossa uimassa ja kaksi-kolme kertaa kuukaudessa kahvilla kodin ulkopuolella. Jos tämä ei ole toisen tarpeiden edelle asettamista, olette oikeassa ettei minun pitäisi olla pari suhteessa.
Mustasukkaisuus on asia, mistä olemme mieheni kanssa jo aiemmin keskustelleet ja pyrkineet kasvamaan. Ja hän on jo kasvanut paljon. sillä enää minun ei tarvitse ottaa video kuvaa siitä missä olen ja mitä teen.
Meillä on ongelmia. Sen tajuan taas. Me sorrumme siihen ettemme myönnä että meillä on ongelmia itsessämme ja parisuhteessamme.
Ehkäpä siksi terapia voisi antaa minulle itseluottamusta käsitellä näitä asioita.
Ap on jo muuttanut elämäänsä radikaalisti miehen takia. Työnsä, harrastuksensa. Ei ole normaali parisuhde. Mies on kontrolloiva. Googlaa aiheesta ja lue. Suosittelen eroa, mutta varo miten toteutat sen, sillä noin omistushaluinen ja kontrolloiva mies saattaa ryhtyä väkivaltaiseksi, jos nainen päättää erota.
Ei aina oikeassa kirjoitti:
Kiitos komenteista
En ole täydellinen, enkä aina oikeassa.
En voi puolustella kaikkea mitä olen
Enkä osaa kommunikoida oikein kaikissa tilanteissa.
Selventääkseni sanoja "kohdata mieheni, sekä itseni." :
Tarkoitan, että haluan oppia ilmaisemaan omia tarpeitani, mutta myös ymmärtämään toista. Kuitenkaan ei (kai?) ole tarkoituksen mukaista, ettei kummallakaan ole ikinä mitään muuta kuin kotona oleminen?
Jos näin niin silloin meillä molemmilla on asian kanssa parannettavaa.
Miehenikin joutuisi karsimaan päivittäiset turnauksensa ystäviensä kanssa NHL pleikka peleissä, eikä hänkään voisi lähteä viikonlopun yli kestäville poikien reissuille.
Itse olen jo karsinut omat harastukseni, työurani ja muun niin että toiselle jää aikaa. Lopetin ravitola-alan urani ja vaihdoin toimistotyöhön, jotta voin työskennellä etänä ja olla näin kotona, kun toinen pääsee töistä. Käyn kerran viikossa uimassa ja kaksi-kolme kertaa kuukaudessa kahvilla kodin ulkopuolella. Jos tämä ei ole toisen tarpeiden edelle asettamista, olette oikeassa ettei minun pitäisi olla pari suhteessa.
Mustasukkaisuus on asia, mistä olemme mieheni kanssa jo aiemmin keskustelleet ja pyrkineet kasvamaan. Ja hän on jo kasvanut paljon. sillä enää minun ei tarvitse ottaa video kuvaa siitä missä olen ja mitä teen.
Meillä on ongelmia. Sen tajuan taas. Me sorrumme siihen ettemme myönnä että meillä on ongelmia itsessämme ja parisuhteessamme.
Ehkäpä siksi terapia voisi antaa minulle itseluottamusta käsitellä näitä asioita.
Todellakin sairas mies.
Lue tämä ketju:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2564185/mustasukkaisen_kumppanin_sairai…
Ketjun kommentoijilla ei ilmeisesti ole juuri harrastuksia, intohimon kohteita? Mielestäni on normaalia, että jos on mukana jossain harrastuksissa, niitä sitten kanssa harrastetaan. Mielestäni ongelma on miehessä eikä ap:ssa. Ehkä myös siinä, että ap ja mies haluavat eri asioita arjestaan - ap aktiivista elämää ja mies kyhnyttää kullan kanssa kotona. Ei ap:n elämäntyyli viittaa siihen, ettei ole valmis parisuhteeseen, vaan siihen, että on menevä ja tekevä elämäntyyli.
Mutta ei ihan oikeasti ole tervettä, että muuttaa alaa, jolla on töissä, miehen miellyttämiseksi! Terapiaan ja ero suunnitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ihmettä! Kyllä parisuhteessa pitäisi riittää se, että ilmoittaa menoistansa, eikä mitään ihme aikataulutusta. Poikkeuksena tietysti, jos on samalle päivälle yhteisiä menoja tai suunnitelmia. Mun mies lähtee töihin maanantaina aamulla ja tulee takas viimeistään lauantaina aamulla. Saattaa päästä viikolla kotiin yöksi tai hyvällä säkällä kahdeksi. Ja näitä hän tai minä ei pystytä ennakoimaan. Omassa työssäni minulla on kyllä ihan työvuorot, mutta joudun kyllä tekemään yli tai menemään aikaisemmin lyhyellä varoitusajalla. Ja jos mun työpäivä venyy yli tunnin, niin silloin ilmoitan, että menee pidempään. En ala mitään kellon aikoja silloin laittamaan, kun en itsekkään tiedä. Voimia ap!
Vaihdoit alaa, jotta voit tehdä etätöitä ja olla kotona, kun mies tulee töistä. Tunnen pari vanhempaa, jotka teki noin, kun lapset oli pikkukoululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun en ymmärrä aikuisten ihmisten pleikkapelejä, parisuhteessa olevan ihmisen halua yöllä katsoa leffoja ystävän kanssa kun on jo ensin oltu jossain muussa harrastuksessa, en lautapeleihin uppoutumista niin, että unohtaa ilmoittaa kumppanilleen, että menee vielä myöhään jne.
Totta on, että aikuisilla ei ole kotiintuloaikoja niinkuin lapsilla. Parisuhteessa saa ja pitää olla omaa aikaa ja omia ystäviä. Mutta kun kuitenkin on parisuhteessa niin on toista kohtaan huomaavaisuutta ilmoittaa jos työaikatauluihin tulee muutoksia. Tai jos joku kaveritapaaminen meneekin pidempään kuin on ennalta ajateltu.
Vaikka kotiintuloaikoja ei ole niin parisuhteessa ei ihminen voi toimia aivan samoin vapaasti huiteillen sinne ja tänne muuttaen yksipuolisesti suunnitelmia ja aikatauluja sekä unohtaa toistuvasti puhelin äänettömälle tai katsoa kelloa jne.
Kyllä se kumppani pitää ottaa huomioon ja elämä on sillon hieman erilaista kuin täysin vapaana ihmisenä. Tämä on vaan tosiasia. Ainakin monelle.
Parisuhde on kahdensuuntaista. Siitä saa jotakin itselleen, mutta myös pitää antaa jotakin itsestään.
Ei voi vain ottaa eikä antaa.
Pitää myös osata huomioida, että oma toiminta saattaa tuntua kumppanin mielestä välinpitämättömyydeltä tai loukkaa kun toinen toistamiseen "unohtaa" että ai niin se Matti/Maijakin on jossain olemassa.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin mielestä tässä kuultaa se läpi, ettei Ap ole valmis parisuhteeseen. Kuulostaa siltä, että haluat mennä ja tulla miten sattuu, pelailla lautapelejä kavereiden kanssa, katsella leffoja yöllä kaverin kanssa.
Vähän sitä mitä itse elin 15-18vuotiaana.
Ja kyllä minäkin ihmettelisin jos miestä ei kuulu töistä suurinpiirtein samaan aikaan kuin ennenkin. Tai minä luuhaisin jossain yötä myöten enkä ilmoittaisi mitään. Kuuluu ihan normaaleihin käytöstapoihin ilmoittaa ja aikuisena jopa tarkistaa, että virtaa riittää tai, että puhelimessa ääntä.