Inhoon käydä mummulassa aina tuputtaa ruokaa!

Noinhan se on, että kai sitten vanhemman polven "sairaus". Olen kerran ajanut  yli 3 tuntia nuoremman polven luokse ja aika oli sovittu tarkkaan ja ilmoitin matkaltakin tuloaikani. No tässä huushollissa oli kai niukka linja, mitään tarjottavaa ei ollut valmiina. En syönyt matkalla, koska ajattelin, että kai siellä nyt jotain tarjotaan. Olin hyvin nälkäinen ja sitten mentiinkin  samantien lähihuoltoasemalle ja kustansin kaikille lounaan. Luulin, että jotain "vieraanvaraisuus"opista olisi mennyt perille, mutta siinä erehdyin.

Vierailija kirjoitti:

Ihme valitusta!!! Mun toinen mummini kuoli kun olin n. 10 vuotias ja toinen kun olin n. 12v. Olkaa jumankekkale onnellisia siitä, että teillä on mummola minne mennä! >:( Kehtaatte vielä valittaa, kun mummo tarjoo ruokaa! Kyllä on elämä yhtä juhlaa, jos toi on isoin ongelma.

Et ymmärrä, kun et joudu tuputusta sietämään. Totta kai ihmiset arvostaa isovanhempiaan, mutta kyllä sukulaisissa voi olla myös rasittavia piirteitä rakkaudesta huolimatta. Vai oletko aina pelkästään seitsemännessä taivaassa ja kiitollinen esim. vanhemmistasi, sisaruksistasi ja kavereistasi eikä oo ikinä mikään läheisesi tapa ärsyttänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme valitusta!!! Mun toinen mummini kuoli kun olin n. 10 vuotias ja toinen kun olin n. 12v. Olkaa jumankekkale onnellisia siitä, että teillä on mummola minne mennä! >:( Kehtaatte vielä valittaa, kun mummo tarjoo ruokaa! Kyllä on elämä yhtä juhlaa, jos toi on isoin ongelma.

Et ymmärrä, kun et joudu tuputusta sietämään. Totta kai ihmiset arvostaa isovanhempiaan, mutta kyllä sukulaisissa voi olla myös rasittavia piirteitä rakkaudesta huolimatta. Vai oletko aina pelkästään seitsemännessä taivaassa ja kiitollinen esim. vanhemmistasi, sisaruksistasi ja kavereistasi eikä oo ikinä mikään läheisesi tapa ärsyttänyt?

En ole KOSKAAN valittanut netissä kenenkään läheiseni ongelmista. En koskaan! Taidat itse elää jossain seitsemännessä taivaassa jos pidät tätä ok:na. Voit sanoa sille mummillesi, että vatsa on ihan täynnä ja nyt ei maistu kiitos vaan, mutta syö ihmeessä itse.

Saisitte hävetä. On rakkauden osoitus tarjota edes jotain syötävää. Ja olkaa tosiaan onnellisia että teillä on mummo elossa.

Musta on nyt 41-vuotiaana tullut yhtäkkiä vanhemman sukupolven edustaja tässä asiassa. Kun tytär (asuu omillaan) tulee käymään, tarjoan (lempi)ruokaa. Tiedän, ettei hän pidä kokkaamisesta, minä taas pidän. Häneltä säästyy vaivaa ja minun emoviettini saa tyydytyksen. 😉

Sama meijän mummoloissa.

T: M26

Olisipa mun isoäiti vielä elossa, että pääsisin nauttimaan sen kokkailuista ja tarjoamista herkuista 😋 N58

Kerran sanoin kovemmin että Prkle en ota mitään etkö usko niin sain sukuriidan aikaseks. Eli tuputtaminen ja pakko syöttäminen on siis ihan normaalia. En pysty juuri tämän takia syömään mummuloissa kun alkaa yökkäys refleksi tulla heti kun mennään pöytään. Mummut iskee haukkana kiinni että SYÖ SYÖ SYÖ!! Ja toinen on niin huonolla itsetunnolla varustettu että inisee emmie tiiä miltä se maistuu en oo maistan.

Ja sitten kysyy olisko pitäny olla makeampaa, kun kertoo oman mielipiteen niin vedetään jäätävät herneet liian syvälle nenään.

Minä ottaisin kaikki omenat ja tekisin kotona omanapiirakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin paha syödä se omena ja hymyillä? Tuskin sun elämä kaatuis vaikka mummon mieliksi söisit joka päivä sen omenan. Jätät kotona syömättä, tai syöt vähemmän kun kerta tiedät että mummo haluaa tarjota syötävää.

Meillä se omena on voitu pestä vessanpöntössä ja säilytetty roskiksessa.

Tiskiharjallakin pestään vessanpönttö.

Mummo ei vaan pääse hoitoon, kun pärjää hyvin.

Siellä ei siis voi syödä mitään.

Totta puhuen ,olen sitä mieltä että tulee nälänhätä.

Omavaraisuus nousuun.

Monelle vanhemman sukupolven naiselle ruoan tarjoaminen ja suoranainen tuputtaminen on tapa osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. Se on heidän tapansa sanoa: "Rakastan sinua ja haluan, että sinulla on hyvä olla." Aiheuttaahan se sitten ongelmia, kun nuoremmalla ei ole oikein hyviä keinoja vastata siihen, jos ei oikeasti tee mieli syödä enempää.

Asiaa vielä pahentaa monessa osassa Suomea ollut perinne, jossa on ollut kohteliasta ainakin ensimmäisellä kerralla kieltäytyä, vaikka olisikin oikeasti halunnut. Tämän takia tarjoaja ei useinkaan ymmärrä, että "ei" tarkoittaa ihan oikeasti ei eikä olekaan vain kohteliaisuussääntöihin kuuluvaa peliä.

Tasan ei käy onnen lahjat.Minulta aina pyydetään ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme valitusta!!! Mun toinen mummini kuoli kun olin n. 10 vuotias ja toinen kun olin n. 12v. Olkaa jumankekkale onnellisia siitä, että teillä on mummola minne mennä! >:( Kehtaatte vielä valittaa, kun mummo tarjoo ruokaa! Kyllä on elämä yhtä juhlaa, jos toi on isoin ongelma.

Et ymmärrä, kun et joudu tuputusta sietämään. Totta kai ihmiset arvostaa isovanhempiaan, mutta kyllä sukulaisissa voi olla myös rasittavia piirteitä rakkaudesta huolimatta. Vai oletko aina pelkästään seitsemännessä taivaassa ja kiitollinen esim. vanhemmistasi, sisaruksistasi ja kavereistasi eikä oo ikinä mikään läheisesi tapa ärsyttänyt?

En ole KOSKAAN valittanut netissä kenenkään läheiseni ongelmista. En koskaan! Taidat itse elää jossain seitsemännessä taivaassa jos pidät tätä ok:na. Voit sanoa sille mummillesi, että vatsa on ihan täynnä ja nyt ei maistu kiitos vaan, mutta syö ihmeessä itse.

Et valita netissä, mutta kenties mielessäsi olet kuitenkin kironnut? Tai mistäpä tiedän, omasta mielestäsi taidat ainakin olla ohan täysi pyhimys. Ja ongelmahan on siinä, että mummolle kyllä sanotaan että kiitos ei, olen täynnä, mutta mummo ei ota kuuleviin korviinsa, vaan jatkaa tyrkyttämistä. Jos ei pulla maistu, niin sitten tarjotaan keksiä, hedelmää, karkkia?? Eli hiton hyödyllinen neuvo oli, kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin paha syödä se omena ja hymyillä? Tuskin sun elämä kaatuis vaikka mummon mieliksi söisit joka päivä sen omenan. Jätät kotona syömättä, tai syöt vähemmän kun kerta tiedät että mummo haluaa tarjota syötävää.

Meillä se omena on voitu pestä vessanpöntössä ja säilytetty roskiksessa.

Tiskiharjallakin pestään vessanpönttö.

Mummo ei vaan pääse hoitoon, kun pärjää hyvin.

Siellä ei siis voi syödä mitään.

Nyt kyllä keksit tuon omasta päästäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Tasan ei käy onnen lahjat.Minulta aina pyydetään ruokaa.

Sama täällä. Lastenlapset menevät yleensä suoraan keittiöön nostelemaan kattilankansia.

Ja nälkä on :D.

Vierailija kirjoitti:

Monelle vanhemman sukupolven naiselle ruoan tarjoaminen ja suoranainen tuputtaminen on tapa osoittaa rakkautta ja huolenpitoa. Se on heidän tapansa sanoa: "Rakastan sinua ja haluan, että sinulla on hyvä olla." Aiheuttaahan se sitten ongelmia, kun nuoremmalla ei ole oikein hyviä keinoja vastata siihen, jos ei oikeasti tee mieli syödä enempää.

Asiaa vielä pahentaa monessa osassa Suomea ollut perinne, jossa on ollut kohteliasta ainakin ensimmäisellä kerralla kieltäytyä, vaikka olisikin oikeasti halunnut. Tämän takia tarjoaja ei useinkaan ymmärrä, että "ei" tarkoittaa ihan oikeasti ei eikä olekaan vain kohteliaisuussääntöihin kuuluvaa peliä.

Tuolle empimiselle on ihan oma sanakin "kursailla".

Pula-aika ja katinkontit! Meillä mummo eli parhaat vuotensa 80-luvun yltäkylläisyydessä, hänen äitinsä saattoi olla eri juttu joskus 50-luvulla, joo.

Mummujen tapa näyttää kiintymyksensä ja rakkautensa on tuputtaa ruokaa.

Se on tulkattuna "rakastan sinua".

Ennen vanhaan ei sopinut halailla ja näyttää isommille lapsille tunteita.Kiintymyjksen osoittaminen ja välittäminen osoitettiin tekemällä jotian (silittämällä/kirjailemalla nenäliinoja, vaatteita, neulomalla villasukat , jne)  Ruoasta oli pulaa ja sillä sitten hemmoteltiin läheisiä.

Ruoan tuputtaminen on siis jäänne tuolta ajalta.

Kuka sanoo "mummula" taas joku turkulaisten juttu...