Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yksipuolisuus ystävyydessä

Vierailija
14.02.2014 |

Mitä mieltä olette ystäväni käytöksestä, tarvitsisin näkökulmaanne. Itse en oikein osaa enää ajatella objektiivisesti.

Ystäväni on kokenut kovia elämässään, on nyt kyllä ihan jaloillaan taas, mutta muistelee niitä kärsimiään asioita edelleen, mutta nyt jo rauhoittuneena. Niistä on vuosia aikaa. Ei ole siis kyse akuutista tilanteesta, ollut enää yli 10 vuoteen.

En koskaan voi avautua mistään ongelmasta hänelle ilman, että hän alkaa puhua, että kuule tuo asia ei ole mitään verrattuna siihen, mitä hän on joutunut kokemaan ja alkaa esimerkein esitellä omaa kovaa kohtaloon ja sen iskuja. Niinpä ollaankin tilanteessa, etten voi kertoa hänelle mitään, koska tässä ystävyydessämme hän on se enemmän kärsinyt ja itseoikeutettu kärsimyksen kuningatar, emmekä puhukaan nykyään oikeastaan mistään muusta kuin hänestä, hänen tilanteestaan, asioistaan, kohtalostaan. Minun asiani, elämäni, iloni ja suruni ovat jääneet taka-alalle.

Miten ihmeessä tällaisesta tilanteesta pääsisi taas hyvään tasapainoiseen ystävyyteen? Kerran, pari vihjasin tästä ja ystäväni suuttui, sanoi, että olisi sentään uskonut minun ymmärtävän, kun tiedän niin tarkkaan hänen tilanteensa. Sain häneltä kauniin ystävänpäivänkortin, jossa hän kiittää minua ja ymmärtämistäni jne. Olen siitä iloinen, mutta.... jospa hänkin kuuntelisi minua. Olenhan minäkin sentään joku.

Onko jollain teillä ollut vastaavaa?

 

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ystäväsi ei ehkä ymmärrä, että et saa apua tilanteesi siitä, että yrittää lohduttaa sinua omilla kokemuksillaan. ystäväsi yrittää tehdä olosi siedettävämmäksi sillä, että kertoo, että et ole ainut jolle on tapahtunut pahoja asioita ja sitä kautta yrittää auttaa sinua. kyse ei ole vertailemisesta kummalla on asiat pahemmin, vaan ystäväsi yrittää auttaa omalla tavallaan. miksi ajattelet hänestä noin pahasti jos hän on ystävä? itse olen ainakin sellainen, että yritän auttaa sillä, että kerron omista kokemuksistani tai havainnoistani. voit kertoa, mikä sinua auttaisi, esim. että toivoisit hänen kuuntelevan, koska sinua todella painaa joku asia. ei hän varmasti tahallaan ole tuolloinen, ymmärrä se.

Vierailija
2/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ystävyydestä tule tasapuolista, jos et itse tee siitä tasapuolista. sinun täytyy itse kertoa omista asioistasi ja kertoa, että kaipaisit asiaan mielipidettä. vastuu on yhtä paljon myös sinulla, että saat oman äänesi kuuluviin mitä ajattelet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan hyvä näkökulma muuten, mutta kun hän sanoo, että "kuule ei tuo ole mitään" ja sitten kertoo omista ongelmistaan ja vastoinkäymisistään tehden mulle selväksi, että ne vasta on jotain joista kannattaa puhua...

ap

Vierailija
4/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tule tasapuolista niin kauan kun ystäväsi ei kuuntele sinua ja suuttuu kun edes yrität asiasta sanoa. Pidemmän päälle kannattaa miettiä, että jaksaako tuollaisen ihmisen kanssa kaveerata ja mitä siitä saa irti. Ystävyyssuhde perustuu vastavuoroisuuteen.

Vierailija
5/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, huomaan senkin, miten sisääni kertyy patoutumaa häntä vastaan. Jos kerron jonkun huoleni hänelle vaikka minuutissa, hän kertoo seuraavan tunnin omista, paljon suuremmista huolistaan eli ottaa ohjat taas käteensä ja sen jälkeen käsittelemme taas hänen asiaansa ja minun minuutin puheenvuoro alussa oli vain "johdanto-osa", josta siirryttiin taas kätevästi käsittelemään pääteemaa eli häntä. Näin on tapahtunut jo kymmeniä kertoja.

ap

Vierailija
6/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 13:50"]

Ihan hyvä näkökulma muuten, mutta kun hän sanoo, että "kuule ei tuo ole mitään" ja sitten kertoo omista ongelmistaan ja vastoinkäymisistään tehden mulle selväksi, että ne vasta on jotain joista kannattaa puhua...

ap

[/quote]

 

Oletko koittanut sanoa, että se on sinulle iso juttu? Että sinun ja hänen kokemuksia on turha lähteä vertailemaan. Jos vertailemaan lähetään, niin sinäkin voisit sanoa hänelle, että ei nuo sinun jutut ole mitään verrattuna [tähän joku järkky tapahtuma].

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mulla oli sellanen ystävä, joka alkoi paasaamaan kanssa omista kokemuksistaan, jos vain yhtään sattui samalle aiheelle oma valittamiseni. Katselin tuota ystävää yli 20 vuotta, mutta alle puoli vuotta ja ei olla kohta vuoteen oltu tekemisissä.

 

On hyvin hankalaa, jos ei voi kertoa omista (ehkä vähäpätösemmistä) jutuistaan, jos toinen aina mollaa, että eihän tuo nyt mitään ole. Jokainen on yksilö ja kestää elämän kolhuja erilailla. Vaikkei sinun kokemuksesi vertailtuna olisi yhtä rankkoja kuin ystäväsi kokemukset, niin ei se vie painoa pois siltä, että sullekin on tullut "lunta tupaan" ja haluat käsitellä kokemasi asiat jonkun ystävän kanssa. Halvin tapa hoitaa ikävät asiat pois ja jatkaa elämää pikku kolhuista huolimatta.

Ystäväsi pitäisi ymmärtää paremmin sinun kokemuksiasi, eikä aina verrata niitä omiinsa ja siirtää jutut omiin asioihin.

Vierailija
8/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 13:50"]

Ihan hyvä näkökulma muuten, mutta kun hän sanoo, että "kuule ei tuo ole mitään" ja sitten kertoo omista ongelmistaan ja vastoinkäymisistään tehden mulle selväksi, että ne vasta on jotain joista kannattaa puhua...

ap

[/quote]

 

Oletko koittanut sanoa, että se on sinulle iso juttu? Että sinun ja hänen kokemuksia on turha lähteä vertailemaan. Jos vertailemaan lähetään, niin sinäkin voisit sanoa hänelle, että ei nuo sinun jutut ole mitään verrattuna [tähän joku järkky tapahtuma].

 

[/quote]

 

Hän itse sanoi niin, että joo pitäisi tässä kai olla tyytyväinen, että on ruokaa ja nauraa sarkastisesti päälle. Ja alkaa sitten suorastaan syyttää minua siitä, ettei minulla ole niitä samoja huolia kuin hänellä. Että toivoo, ettei minun tarvitse elämässäni kohdata hänen huoliaan, koska sen jälkeen katuisin, etten muistanut olla tyytväinen elämääni aiemmin.

En ole mitenkään elämääni tyytymätön, mutta toki joskus tapahtuu asiota joista olen murheissani. Mutta en saisi koskaan olla, koska minulla ei ole hänen huoltaan.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa ihan peeltä tyypiltä. Listaa plissat ja miinukset hänen kanssaan olemisesta ja katso kumpi lista on pitempi. Jos miinuslista niin älä enää sovi tapaamisia kuin ani harvoin jos silloinkaan. Tai jos et halua enää jatkaa, niin sano suoraan, että sinusta te ette ole enää ystäviä ja ellei tilanne muutu niin heippa. Eli anna vielä tilaisuus tajuta, missä sinä menet. Tiedän, ei ole kylläkään helppoa. 

Vierailija
10/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano seuraavan kerran suoraan mutta asiallisesti että et halua vertailua tai sinun murheittesi sivuuttamista koska tämä asia X on sinulle NYT vaikeaa/surullista/järkyttävää.

Jos ystävä suuttuu eikä halua ymmärtää että jokaisella on omat murheessa eikä pysty kuuntelemaan niin ei voi mitään :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sydämellinen kiitos teille kaikille vastaajille. Annoitte minulle juuri sitä mitä kaipasin eli näkökulmaa. Käytitte aikaanne asiani pohtimiseen, miten ystävällistä. Oikein hyvää viikonloppua - ja ystävänpäivää! -  teille kaikille.

ap

Vierailija
12/12 |
14.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvin ikävää itseensä käpertymistä. 2 tarjosi vähän toisenmoista näkökulmaa, mutta kyllä siinä minun mielestäni usein on nimenomaan sellaista "astinlauta" meininkiä. Vähän niin kuin ap kuvailikin: hänen juttunsa ovat vain johdantoa omille kärsimyksille. Tuskin sitä varsinaisesti tarkoitetaan ilkeäksi, mutta ehkä siinä halutaan vain saada kuuntelija menneisyydessä kieriskelyineen.

Olen tavannut tosi räikeitäkin tapauksia. Ehkä kaikista törkeintä on ollut, kun otetaan omien juttujen astinlaudaksi juuri lähipiirissä tapahtunut itsemurha: "Joo, kauheaa. Kyllä minunkin elämäni oli silloin niin helvettiä, että mietin usein itsemurhaa..."  Ottamatta kantaa oliko elämä niin kauheaa hänellä vaiko ei, jokaiselle ihmiselle soisi edes ripauksen tilannetajua. 

Toinen muistamani räikeä tilanne (tai oikeastaan toistuva juttu) oli ongelmineen hyvin tilaavievä henkilö. Jos jollekin oli iskenyt flunssa tai päätä jomotti, hän huokaisi raskaasti ja aloitti oman sairaskertomuksensa. Tällä ihmisellä oli oikeastikin vaivaa jos toistakin, vakavaa sellaista, mutta hän todella "varasti" toisen sairauden itselleen. Toisen flunssa muuttui hyvin nopeasti hänen tosi vakavaan flunssaansa, tai johonkin muuhun vastaavaan. Kerran tällaisessa tilanteessa hän myöhemmin jopa läiskäisi kätensä toisen kasvoille ja kysyi dramaattisesti: "Tunnetko, kuinka kylmä minun käteni on?". Saati sitten, kun hän pääsi kertomaan niistä suurimmista vaivoistaan sekä menneisyydessä että tässä päivässä. Ihan joka päivä. Hetken jaksoi ymmärtää, sitten se alkoi todella syödä omaa energiaa ja ennen kaikkea hermoja.