Lue keskustelun säännöt.
Lohduttaisitko minua anoppisuhteessa
14.02.2014 |
Olen suruissani viileistä väleistämme. Anoppi ei puhu mistään aidosta, ei koskaan kysy mitä meille kuuluu tms. Hän kehuskelee omilla saavutuksillaan eikä halua kuulla mistään mitä meillä on. Päin kasvoja hän ei koskaan kysy minulta mitään, mutta jos haluaa tietää kysyy mieheltäni. Isovanhempieni kuoltua ei minkäänlaista osaanottoa tullut, mutta kaikki yksityiskohdat kysyttiin mieheltäni. samoin muut esim. työhön liittyvät asiat. Välillä edes tervehdykseeni ei vastata. Muut ihmiset kuitenkin kertovat kuinka lämmin ja ihana ihminen olen. Mikä tässä nyt mättää? Voisinko tehdä jotain toisin?
Kommentit (2)
Ehkä on parempikin, pitää anoppiin viileät välit. Onhan niitä jokapaikkaan nenänsä tunkevia anoppeja, ihan liikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kohteliaan viileät välit anoppiini. Harmittaa välillä, mutta ei kai sillä ole mitään väliä. Välillä kyllä ahdistaa mennä kylään sinne, kun en tiedä yhtään mitä se ajattelee musta. Kyllä se kysäsee yleensä, että mites koulussa, mutta eipä muuta. Kyllä musta olis hauskaa olla hyvissä väleissä anopin ja kälyn kanssa, mutta kai ne vaan on niin paljon parempaa kansaa (lääkäreitä) kuin minä (sh). Antaa olla. Mutta eipä me kyllä enää aiota lähteä niiden kanssa enää yhdessä mökillekään. Okei, ehkä mua vieläki ärsyttää suunnattomasti.