Miten opin sanomaan vastaan?

Up

Minä sanoisin tälle tyypille ystävällisesti, että eikö sen pitäisi jäädä saikulle jos ei ole työkuntoinen.

Tiedän niin tuon tunteen. Kai se kumpuaa miellyttämisenhalusta, hylätyksi tulemisen pelosta ja ties mistä. Minusta tuntuu, että miellyttämisenhaluisen ihmisen tunnistaa kilometrien päähän, ja tietyt ihmistyypit taas käyttävät tätä kiltteyttä surutta hyväkseen. Ihan kuin tietäisivät, ettei toinen uskalla sanoa vastaan. Ainakin uusissa työpaikoissa ns. vahvat luonteet oikein testaavat kiltimpiä käskyttämällä ja kohtelemalla muutenkin alentavasti.

Sitten kun kerrankin sanoo vastaan, käskyttäjän suu saattaa loksahtaa auki. :) Joskus kannattaa kerätä rohkeutta ja sanoa heti tilanteen ollessa päällä, jos kokee tulevansa väärinkohdelluksi. Herkkä ihminen saattaa ylitulkita tilanteita ja lukea niihin enemmän kuin niissä onkaan, mutta toisaalta omaan tunteeseen ja vaistoon voi luottaa, se on yleensä oikeassa.

Puolusta itseäsi, olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin ja ansaitset yhtä hyvää kohtelua kuin muutkin. En oikeasti edes tiedä mitään hyviä konkreettisia neuvoja. Joskus tuntuu niin mielipuoliselta, miten kierosti osa jengistä kehtaa käyttäytyä. Kiltteyden perikuva ei vaan kannata olla, vaikka se olisikin hyvää, reilua ja oikeudenmukaista. Ei kukaan muukaan ole, joten on pakko kovettaa itseään ja vastata samalla mitalla. Muuten joutuu kärsimään liikaa siitä, että on sellainen ihminen kuin periaatteessa hyvä ihminen on. Se ei vaan kannata tässä maailmassa.

Ihan OT, komppaan siis muita mutta: miten niin päiväheinien antaminen on paljon rankempaa kuin karsinoiden siivoaminen? Itse sanoisin että päinvastoin...

Hei.

Ei:n sanominen on monille yllättävän vaikeaa. Usein siihen on syynä, että pelkää jollain tavalla menettävänsä 'aseman' toisen silmissä, siis kyse miellyttämiskierteestä. Haluaa olla toisten silmissä kiva, eikä siksi pystykään puolustamaan omia rajojaan.

Tuossa kertomuksessasi erottaisin kaksi asiaa. On eri asia, että sanot, että ei, nyt en kyllä jaksa /ehdi mennä tuota asiaa hoitamaan, jos tunnet sen olevan kohtuuton pyyntö osallesi,  kuin se, että arvioit toisen ihmisen tunnetiloja (esim. oletettua selkäkipua). Sinun kuuluu huolehtia vain omista rajoistasi, ei ottaa vastuuta siitä, miten toinen ihminen käyttäytyy.

Kun tutkit itseäsi, mistä uskot, että on kyse, kun sanot Kyllä silloin kun olisi perusteltua sanoa Ei? Onko sen alla pelkoa, että sinua ei sitten hyväksytäkään?

Itsetunnon ja omien rajojen löytyminen on usein elämäntehtävä. Mutta niitä taitoja voi harjoitella. Kuvittele mielessäsi, mitä tapahtuu kun sanot ei. Pahinta ei ole, että joku tuhahtaa sinulle kismittyneenä. Pahempaa olisi, jos koko ajan annat toisten kävellä omien rajojesi yli.

Rohkeasti opettelemaan!

Olipa ihana vastaus ja varmasti hyödyksi monelle muullekin kuin aplle. Oma miellyttämistarpeeni johtuu pelosta tulla hylätyksi. Sen käsittely on tehnyt minua jämäkämmäksi ja onnellisemmaksi.

Olipa ihana vastaus ja varmasti hyödyksi monelle muullekin kuin aplle. Oma miellyttämistarpeeni johtuu pelosta tulla hylätyksi. Sen käsittely on tehnyt minua jämäkämmäksi ja onnellisemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 05:20"]

Olen aina tyylillä "joo kyllä".

Esim. Olen harjoittelussa yhdellä ratsastuskoululla, ihan työkkärin kautta. Teen aamutalleja, aamussa on myös joku toinen, ei ole vakkari vaan joku sijainen. Ties vaikka sekin olisi jonkun kautta siellä.

Tämä tyyppi käskyttää minua minkä kerkeää. Ottaa itselleen aina ne kevyimmät hommat. Ja esim kun pitää antaa päiväheinät, niin sanoo aina minulle "mene sinä".

Olen kyllä hänelle muutaman kerran sanonut eikö se mene, mutta sitten alkaa tulemaan litania syitä miksi ei mene. 

Nyt hänellä on muka ollut selkä kipeä, toisena päivänä käsi jonka vuoksi ei muka kykene. 

Aika kummallista, että pystyy kuitenkin siivoamaan karsinoita, antamaan heinät sisällä oleville, lakaisemaan lattian/haravoimaan pihaa...

Miten opin sanomaan kunnolla vastaan?

Eikä siinä mitään, siis toki voin minäkin hommia tehdä, tai siis olen tehnytkin enemmän kuin hän mutta periaate kysymys.

Kun hän sanoo taas vaikka heinien jaossa "menetkö sinä kun minä en kykene", niin nousee kyllä kierrokset, arggh.

Vaikka hän valittaa kivuistaan, niin miten saan itseni sanottua että kumma kun muuta voi tehdä? Olen ihan liian kiltti! :/

[/quote]

Tälläiset tapaukset ei saa olla työntekijöiden ongelmana. Ei sinun asia ole alkaa selvittämään toisen kuntoa, jos sinä teet kaikki tietyt hommat eikä toinen tee niin ainoa homma mitä sinun kuuluu tehdä on ilmoittaa esimiehellesi tapahtuneesta. Hän pistää sen toisen ihmisen ruotuun. Et sinä.

Eikö sinulle kukaan ole tätä kertonut? Jos työpaikalla hommat ei toimi ja jotakuta hyppyytetään niin kiusaa se on ja siihen kuuluu puuttua. Menet heti soittamaan sille joka teidän asioista vastaa ja asiat järjestää siellä työpaikalla teidän johtaja.