Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen on vanhin tuntemasi okt-talossa asuva ihminen, niin ettei tarvitse apua?
31.10.2020 |
Mietitään miehen kanssa talon ostoa maaseudulta. Meillä on toki ajatus, että yhdessä tasossa ja jos ei ole esteetön, tehdään siitä sellainen, niin että voitaisiin asua n. 20 vuotta. Koskaan ei voi tietää sairaastuuko ja voi sairastusa nuorena. Sukumme on ollut pitkäikäistä ja hyväkuntoista melko vanhaksi molempien puolelta, joten on ajateltu, että 75-vuotiaaksi asti voitaisiin asua. Me emme luultavasti viihdy kaupungissa ja mökin ja asunnon pitäminen erikseen tuntuu liian voimia vievältä. Ollaan 56 ja 57 nyt. Asutaan lähellä työpaikkoja, mutta mies voi siirtyä kokonaan etätöihin ja mulla on pöytälaatikossa yritys, jonka voisin aktivoida - yhteistyökumppanit on ympäri Suomen. Jonkun verran pitäisi minun reissata, mutta pääasiassa tekisin töitä kotona. Mulla loppuu työt ensi vuoden lopussa joka tapauksessa, kun työnantajani jää eläkkeelle. Uutta voi olla tässä iässä vaikea saada.
Kommentit (29)
Pariskunta 83 ja 84, seuraavana vuonna alkoivat tarvita apua, asuivat kyllä kaupungissa omakotialueella. Maalla meidän kylällä asuu naapuruksina veljekset kumpikin omassa talossaan, 88 ja 80v polttopuutkin tekevät yhdessä ja traktorilla tien linkoavat vuorotellen. Yli 70-vuotiaita tiedän useita, sekä miehiä että naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
93 oli meidän talon entinen asukas. Vanhoista kalentereista huomasin hänen käyneen ostamassa mm. kesämekon vuonna 2018. Ruoka hänelle toimitettiin kaupasta kotiin. Yläkertaan hän ei viimeisinä vuosina enää päässyt kun kulki rollaattorin tukemana. Nukkui pois nukkuessaan 2019 kesällä. Mies menehtyi 30 vuotta aiemmin. Papereista päätellen hän on ollut hyvin omatoiminen.
Suvussani on runsaasti loppuun asti omakotitalossa asukeista ihmisiä. Isäni on nyt 80, ja tekee myös aikansa kuluksi myös remontteja itse.
98-vuotias mummoni. Puut ja vedet kantaa itse. Mä käyn pari kertaa viikossa hänelle kaupassa, muuta apua ei huoli.
Tätini asui kuolemaansa 98v asti pärjäsi loistavasti kerran päivässä vain kävi ruokalähetti muuten teki itse ruuat,keitti kahvit yms. ja kerran viikkoon kylvettäjä/siivooja koska tädiltä oli syövän takia toinen jalka amputoitu. Kun rupesi tuntumaan yksinäiseltä katsoi päivän lehdestä ohjelma tarjonnan,soitti inva taksin,pisti itsensä "tällinkiin" ja eikun menoksi taksin saavuttua ja samalla hoiti kauppa/apteekki/pankki yms. asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas asun nyt maaseutumaisessa lähiössä ja haaveilen siitä, että sitten eläkkeellä muutan lähikaupungin keskustaan uimahallin ja kirjaston kupeeseen. Ei tarvitse ihmetellä, saako ajokortin uusittua tai kulkeeko linjuri.
Jep. Täällä on jo eläköitymissuunnitelmat siinä pisteessä, että vanha maaseutukoti on myyty ja upouusi kerrostaloasunto odottaa keskellä kaupunkia. Kaikki palvelut on kävelyetäisyydellä, lähikauppa jopa samassa rakennuksessa. Ihanaa, ettei enää tarvi rehkiä pihatöissä ja pohtia, mikä paikka seuraavaksi vaatii remonttia ja huoltoa. Easy livin' - Vihdoin!
Mun 78v isoäiti elelee yksin, ei tarvitse apua. Naapurissaan on noin 30v pariskunta, jotka ei selviä itse edes pihatien kolaamisesta. Ehkä ei se ikä, vaan se asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä valtaosa kahdeksankymppisistä pärjää omakotitalossa mainiosti, jos vaan muisti ei mene. Toki arjen apua moni ostaa, mutta joku ruohon leikkaaminen ei varmaan liene mikään kynnyskysymys. Omien havaintojeni mukaan tyypillinen omakotitalosta rivitaloon tai kerrostaloon muuttaja on iäkäs leski, joka ei enää viihdy yksin suuressa talossa puolison kuoltua.
Vanhemmat 78 vuotta ovat pärjänneet iöman apua tähän asti. Nyt ovat laittamassa taloa myyntiin.