Mitä ajatuksia tällainen elämäntapa ja -katsomus sinussa herättää?

Rehellisesti sanottuna, en edes ajatellut, että on hirveän ajattelematonta kysyä toiselta haluaako lapsia vai ei. Onko se tosiaan noin epäkohtelias kysymys? On multakin kysytty, eikä mua haitannut yhtään vastata, että "joo, joskus sitten aikanaan".

Ei me mitään sydänystäviä olla, pari vuotta samassa työpaikassa oltu. Kiva välillä puhua muustakin kuin säästä. Ihan mielelläni haluaisin oppia tuntemaan tämän työkaverini premminkin.

-ap

Sosiaalinen paine. Se että määrittelee itsensä ihmisenä ulkonäönperusteella ja myös toiset. Pelko että ei voi olla hyväksytty jos ei näytä photoshopatulta.

Niin ja se hyväksynnänhaku.

Olen sitä mieltä että eläköön tuolla tavalla, jos se tekee onnelliseksi eikä vahingoita muita.

Jos ihminen ei aiheuta vaaraa itselleen tai muille, ajattelen että aha ja keskityn omiin elämäntapoihini.

Äh, se on vaan niin nuori. Itsensä löytäminen ja elämän syvällisyyden ymmärtäminen kesken jne. Ei siis herätä mitään ajatuksia.

Mitä kummallista tuossa on? Nainen syö hyvin ja liikkuu sopivasti, eikä halua lapsia. Fiksua ja ihan normaalia.

No ensinnäkin hän on 23. Siinä iässä harva haluaa vielä lapsia, ja uskoo ettei koskaan tule haluamaankaan, ihan siitä syystä, että silloin pesäero omaan lapsuuteen on vielä kesken, ja tuossä iässä se oma minä vie tosi paljon energiaa. Itseensä tutustuminen vie tuossa iässä tosi paljon aikaa ja ajatuksia, se että miltä näyttää muiden silmissä ja omissa silmissä. Halu olla täydellinen voi olla kova, ja silloin ajatus lapsista (jotka ovat keskeneräisiä ja aika kaukana täydellisyydestä) voi olla inhottava.

Minä suhtautuisin (tai siis suhtaudun parikymppisiin opiskelukavereihini) niin että on aina hyvä jos ihminen elää itsensä näköistä elämää, ja on siinä onnellinen. Kun ihmisellä kerrankin on mahdollisuus valita, niin on hyvä että nauttii siitä että voi elää niiden omien valintojen mukaan. Tosin ei kyllä tosin tulisi mieleenkään kysyä näiltä nuorilta mitään noin henkilökohtaista asiaa, kuin että haluaako hän tehdä lapsia. Minusta se on jotenkin epäkunnioittava kysymys, kysyttiin se sitten keneltä tahansa jota ei tunne todella hyvin.

Ehkä hän alkaa ajatella eri tavalla +30-vuotiaana. Jossakin vaiheessa joka tapauksessa ulkonäkö huononee, joten se ei voi olla ainoa syy olla hankkimatta lapsia. Mutta on minusta ihan ok olla hankkimatta lapsia ihan mistä syystä tahansa. Enemmän sitä pitäisi miettiä, miksi haluaa lapsia kuin miksi ei halua, koska lapsettomuudesta ei koidu haittaa ulkopuolisille.

Itsekään en halua lapsia, joten ymmärrän lapsettomuutta ihan hyvin.

Olen myös mukavuudenhaluinen herkuttelija, joten tuollaista askeesia en ymmärrä ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 17:36"]

Itse olen reilu 30v. äiti. Kysyin yhdeltä naispuoliselta työkaveriltani, joka on 23v, että haluaisiko hän joskus hankkia lapsia. Hän vastasi hyvin tyynen rauhallisesti, ei mitenkään kavahtaen, ettei varmastikaan halua. Hänen poikaystävänsä kyllä kuulemma haluaisi. Kysyin syytä tähän, niin hän vastasi, että kroppa ja rinnat menevät pilalle. Tiedän tytön tekevän mallin hommia silloin tällöin.

Sitten hän myöhemmin selasi netistä joidenkin Fitness -kilpailujen sivuja ja totesi, että olisi mielenkiintoista treenata itsensä tuommoiseen kisakuntoon, mutta kuulemma malliuran jälkeen vasta.

Hän käy kolme kertaa viikossa salilla ja syö todella terveellisesti, eikä kuulemma koskaan herkuttele (muuta kuin hedelmillä). Juhlissa voi kuulemma kohteliaisuudesta ottaa pienen palan kakkua, jos on tarjolla.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Itse olen monella tavalla työkaverini vastakohta ja välillä ihmettelen miten ulkonäkö voi olla jollekin elämän tärkein asia? En ole kateellinen enkä lihava, mietin vain, että mikä ajaa ihmisen tällaisiin äärimmäisyyksiin?

[/quote]

miksi ihmeessä kysyit noin henk.koht kysymyksen? Onko joku sun bestis, vai muutenko vaan utelet tollasia? Ihme käytöstä, epäilenpä ;)

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 18:06"]

No ensinnäkin hän on 23. Siinä iässä harva haluaa vielä lapsia, ja uskoo ettei koskaan tule haluamaankaan, ihan siitä syystä, että silloin pesäero omaan lapsuuteen on vielä kesken, ja tuossä iässä se oma minä vie tosi paljon energiaa. Itseensä tutustuminen vie tuossa iässä tosi paljon aikaa ja ajatuksia, se että miltä näyttää muiden silmissä ja omissa silmissä. Halu olla täydellinen voi olla kova, ja silloin ajatus lapsista (jotka ovat keskeneräisiä ja aika kaukana täydellisyydestä) voi olla inhottava.

Minä suhtautuisin (tai siis suhtaudun parikymppisiin opiskelukavereihini) niin että on aina hyvä jos ihminen elää itsensä näköistä elämää, ja on siinä onnellinen. Kun ihmisellä kerrankin on mahdollisuus valita, niin on hyvä että nauttii siitä että voi elää niiden omien valintojen mukaan. Tosin ei kyllä tosin tulisi mieleenkään kysyä näiltä nuorilta mitään noin henkilökohtaista asiaa, kuin että haluaako hän tehdä lapsia. Minusta se on jotenkin epäkunnioittava kysymys, kysyttiin se sitten keneltä tahansa jota ei tunne todella hyvin.

[/quote]

Olen 23-vuotias ja haluaisin nyt lapsia, mutta pitää malttaa mieli, koska haluan, että omat lapseni saavat syödäkseen ja juodakseen. Ja saavat muutenkin normaalin hyvän elämän. En halua elättää lapsiani jollain sossun rahoilla. Olen siis ammatinvaihtaja ja ensimmäinen tutkintoni ei työllistä minua.

Täytyy muistaa, että ihmiset ovat erilaisia, eikä pitäisi yleistää, että tietynikäiset ovat tietynlaisia.

Ulkonäkö on se mikä loppupelissä merkitsee kaikessa. Hyvällä ulkonäöllä selviää elämässä helpommalla.

Herättää aika negatiivisia fiiliksiä tuollainen elämänkatsomus, että muka kaikilta tuttavilta olisi oikeus udella lastenhankinnasta. Miksi asiaa pitää 23-vuotiaalta tai keneltäkään kysellä ja sitten vielä analysoida sitä vastausta oikein porukalla.

Oma asia.

Itse en voi rehellisesti sanoen uskoa että ulkonäköön elämänsä perustava voisi olla aidosti onnellinen. Ja 23-vuotias on melko nuori vielä. Muistatko millainen ero itselläsi tapahtui 23 ja vaikka 27 ikävuoden välillä?