Lue keskustelun säännöt.
Ystävät ja kaverit eivät selkeästikään kuulu aikuisen ihmisenä elämään
31.10.2020 |
Silti on typerää ja mälsää että näin aikuisena täytyy vain tyytyä siihen että kavereissa määrä korvaa laadun ja vietät paljon aikaa yksinäsi omissa oloissasi ja että muutenkin se ystävyys jää pelkän tuttavuuden tasolle eikä ole aikaa että se pääsisi syvenemään. Ja sen jälkeen kun nämä tutut ovat muuttaneet muualle tai elämä vie toisaalle niin mitään yhteyttäminen ei pidetä. Tämä jatkuva ulkopuolisuuden, tarpeettomuuden ja kuulumattomuuden tunne satuttaa ja ottaa rintas, alkaa tuntua että kukaan ei välitä eikä kaipaa vaikka tästä maailmasta katoaisin :(. Olisipa siis edes joku joka välittäisi ja porukka joiden kanssa viettää aikaa kuten käydä kahvilassa tai elokuvissa, pelailla, jutella, pitää hauskaa ja nauraa.
Kommentit (19)
Joo, tuttua. Ja tämä aika varsinkin vierottaa viimeisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse juuri siksi vihaan kaikkia juhlia ja loma-aikoja, erityisesti vihaan kaikkein eniten joulua koska muut ovat silloin yhdessä perheen ja ystäviensä kanssa ja minä olen yksin. Enkä usko että se viha tästä mihinkään katoaa. Olen käynyt terapiassa ja on lääkitys mutta se viha on ja pysyy eikä mitkään hoitokeinot auta.
Käytkö töissä? Hanki sieltä kavereita keiden kanssa puuhailla. Aikuisten ihmisten elämää kyllä pitää ymmärtää, aikaa tai jaksamista ei ole niin kuin lapsena tai opiskeluaikoina. Se pitää vaan hyväksyä ja hankkia sisältöä omaan elämään muuta kautta.
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri siksi vihaan kaikkia juhlia ja loma-aikoja, erityisesti vihaan kaikkein eniten joulua koska muut ovat silloin yhdessä perheen ja ystäviensä kanssa ja minä olen yksin. Enkä usko että se viha tästä mihinkään katoaa. Olen käynyt terapiassa ja on lääkitys mutta se viha on ja pysyy eikä mitkään hoitokeinot auta.
mee baariin.
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri siksi vihaan kaikkia juhlia ja loma-aikoja, erityisesti vihaan kaikkein eniten joulua koska muut ovat silloin yhdessä perheen ja ystäviensä kanssa ja minä olen yksin. Enkä usko että se viha tästä mihinkään katoaa. Olen käynyt terapiassa ja on lääkitys mutta se viha on ja pysyy eikä mitkään hoitokeinot auta.
Onko sinun pohjalla häpeää? Se on se vihan lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin, lopeta itsesääli ja ala toimia.
Tiesitkö että ihminen masentuu ja vajoaa itsesääliin yleensä vasta kun huomaa ettei se toiminta, niskasta kiinni ottaminen ja oma aktiivisuus kaikesta siitä kovasta ponnistelusta, yrityksestä ja vaivannäöstä huolimatta auta.
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä? Hanki sieltä kavereita keiden kanssa puuhailla. Aikuisten ihmisten elämää kyllä pitää ymmärtää, aikaa tai jaksamista ei ole niin kuin lapsena tai opiskeluaikoina. Se pitää vaan hyväksyä ja hankkia sisältöä omaan elämään muuta kautta.
Käyn töissäkin ja yritin tutustua siellä muihin työntekijöihin, mutta aina esimies pisti sen silmille ja tuli sanomaan että minulle maksetaan palkkaa vain työteosta eikä muiden työntekijöiden kanssa seurustelusta. Kuulema se tutustuminen tulisi hoitaa omalla ajalla eikä käyttää siihen kallista työaikaa,mutta muilla työntekijöillä taas ei sitten ole ollut työpaivän jälkeen aikaa tavata ja nähdä vaan päivän päätyttyä liukenevat kukin omille teilleen. Niin eipä ole sitten tullut juurikaan tullut tutustuttua siihen kenen kanssa tekee töitä, suurimman osan nimiä en edes tiedä ja ainoastaan vain pari työpaikalta tunnen nimeltä. Mutta lohdutan itseäni sillä että parempi töissä kuin työttömänä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveriporukat ja ystäväkiva kuuluu kiinteästi sinne lapsuuteensa, nuoruuteen ja opiskeluaikaan. Aikuisena kuuluu olla jo oma puoliso, perhe ja työtoverit. Muuta sosiaalista elämää ei aikuinen ihminen tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin, lopeta itsesääli ja ala toimia.
Tiesitkö että ihminen masentuu ja vajoaa itsesääliin yleensä vasta kun huomaa ettei se toiminta, niskasta kiinni ottaminen ja oma aktiivisuus kaikesta siitä kovasta ponnistelusta, yrityksestä ja vaivannäöstä huolimatta auta.
Minä ymmärrän AP,tä. Yksin täällä kökötän. Vain minä voin muuttaa tilanteen. Ratkaisuja löytyy jos haluaa. Pienet on vielä murheet lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukat ja ystäväkiva kuuluu kiinteästi sinne lapsuuteensa, nuoruuteen ja opiskeluaikaan. Aikuisena kuuluu olla jo oma puoliso, perhe ja työtoverit. Muuta sosiaalista elämää ei aikuinen ihminen tarvitse.
No hyi hitto, tuli kylmät väreet pelkästä ajatuksesta. En ikinä kestäisi noin pientä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukat ja ystäväkiva kuuluu kiinteästi sinne lapsuuteensa, nuoruuteen ja opiskeluaikaan. Aikuisena kuuluu olla jo oma puoliso, perhe ja työtoverit. Muuta sosiaalista elämää ei aikuinen ihminen tarvitse.
Jotenkin niin suomalainen ajattelutapa. En ole itsekään supersosiaalinen mutta minusta on kapeakatseista väittää, etteikö aikuinen ihminen muka tarvitsisi sosiaalista elämää oman perheen ja työpaikan ulkopuolella. Osa ei tietenkään sellaista tarvitse tai kaipaa mutta se ei tee kenestäkään epänormaalia, jos toivoisi elämäänsä muitakin ihmiskontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukat ja ystäväkiva kuuluu kiinteästi sinne lapsuuteensa, nuoruuteen ja opiskeluaikaan. Aikuisena kuuluu olla jo oma puoliso, perhe ja työtoverit. Muuta sosiaalista elämää ei aikuinen ihminen tarvitse.
Jotenkin niin suomalainen ajattelutapa. En ole itsekään supersosiaalinen mutta minusta on kapeakatseista väittää, etteikö aikuinen ihminen muka tarvitsisi sosiaalista elämää oman perheen ja työpaikan ulkopuolella. Osa ei tietenkään sellaista tarvitse tai kaipaa mutta se ei tee kenestäkään epänormaalia, jos toivoisi elämäänsä muitakin ihmiskontakteja.
Olisit valittanut asiasta jo aiemmin. Yhteiskuntaa on muokattu ja rakennettu tallaisen ajattelutavan pohjalta jo 30 vuoden ajan sillä suurimmalle osalle ihmisistä se on totta ja sitä "muuta sosiaalista elämää" kaipaa vain marginaalinen vähemmistö. Toki ne joilla on ylimääräistä rahaa voivat ostaa sitä muuta, mutta muiden on taas vain totuteltava olemaan ja tyydyttävä siihen mitä saa. Näin se asia on ja toimii eikä tule siitä muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaveriporukat ja ystäväkiva kuuluu kiinteästi sinne lapsuuteensa, nuoruuteen ja opiskeluaikaan. Aikuisena kuuluu olla jo oma puoliso, perhe ja työtoverit. Muuta sosiaalista elämää ei aikuinen ihminen tarvitse.
Olen sanaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta tulee mieleen että miten me yksinäiset voisimme parhaiten kohdata jotta voisimme sitoa kaveruus- tai ystävyyssuhteita. Onko jollain tähän jotain rakentavaa sanottavaa?
On olemassa urheiluseuroja, Latu-yhdistyksiä, luonnonsuojeluyhdistyksiä, aikuisten partiolippukuntia, ja varmaan uskonnollisille on myös omat keinonsa. Olisiko lisäksi esim. musiikkipuolella tai muissa harrastuksissa jotain? Lukupiirit?
(minulla on onneksi muutama ystävä mutta käytännössä näen heitä ehkä kolme tai neljä kertaa vuodessa, eli valtaosan vuodesta vietän ihan omillani)
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä? Hanki sieltä kavereita keiden kanssa puuhailla. Aikuisten ihmisten elämää kyllä pitää ymmärtää, aikaa tai jaksamista ei ole niin kuin lapsena tai opiskeluaikoina. Se pitää vaan hyväksyä ja hankkia sisältöä omaan elämään muuta kautta.
Just joo. Työpaikalle ei vaan mennä ja valita kavereita seuraksi. Ja eikö nekin ole niitä aikuisia ihmisiä, joilla ei ole aikaa tai jaksamista?
Niinpä, ap! Ihmisten kaiken huomion ja ajan vie parisuhteet ja lapset ja pari muuta läheisintä. Muut on sitten vaan rasite :( Monet oikein nauttivat kun nyt ei tarvitse nähdä juuri ketään.
Harvoin löytää sellaisen ystävän jonka kanssa synkkaa eikä sitä väkisin löydä. Sen yhteishenkisyyden näkee tai vaistoaa heti kun joku katsoo kuten minua katsoi eräässä harrastus tilaisuudessa vastakkaista sukupuolta oleva ja meillä löytyi paljon yhteistä kun alettiin tutustumaan paremmin. Väkisin tuttavuuksia on tullut vastaan eikä ne ole pitkälle toimineet. Pitää olla joku sisäinen intuitio ja luottamus siihen ihmiseen.
Sellaista elämäsi vain nyt on. Hyväksy se vaikka se tuntuisi kuinka karvaalta tahansa ja opettele elämään sen kanssa.
Ensin, lopeta itsesääli ja ala toimia.