Avioero ja ihmisten itsekkyys

Suurimmat osanottoni. Ehkä valitsit oikein oikean kumppanin, mutta ihmiset muuttuvat niin nopeasti, luulevat tekevänsä oikein, eivät ymmärrä asioiden kokonaisuutta.

Ihmiset näkevät, mutta eivät ymmärrä. Todellisuus.

Ihmiset muuttuvat, kasvavat eri suuntiin, haluavatkin eri asioita, haaveilevat erilaisesta elämästä ja tunteet kuolevat. Se, että joskus on vannonut tahtovansa, ei aina riitä. Kerran täällä vaan eletään.

Oikeasti, kaikki oli kondiksessa, näytteinkö lapsetkin masentuivat? Vai johtuiko lasten masennus sinun masennuksesta? Erosta?

Onpa itsekkäitä ihmisiä, jos mitään järkevää syytä erolle ei ollut.

Aina se ero ei ole pelkästään sen jättäjän syy. Olet voinut itse muuttua ja pitää puolisoa itsestäänselvyytenä. On vaarallista kuvitella, että avioliitto olisi jokin, jossa roikutaan vaikka mikä tulisi. Sen toimivuuden eteen pitää tehdä töitä.

Mutta mitä se elämä on siinä avioliitossa. Täysi avioliiton irvikuva voi olla kyseessä.

Kyllä erosin ja olin kai sitten itsekäs. Ex-mies kun vain päätti ettei fyysistä suhdetta ole, ei suostunut juuri puhumaankaan. Jos sanoi jotain niin ei mitään katsekontaktia. Muuttui niin itsekkääksi ettei voi tajuta oikein mitä tapahtui. Mitään muuta selitystä en saanut, kun tiuskaisun "mieti sitä".

Kyllä minulla oli vapaus valita parempi elämä. Jos puolisosi on lähtenyt nyt In täysi oikeus siihen on. Ei elämän pidä olla rakkaudetonta, tylsää, tuskaa, jos siitä voi tehdä parempaa.

Syy voi olla sinun tai jättäjän, mutta se ei kerro meille mitään tuskasta. Se kuka jättää voi varmasti myös kertoa järkevän syyn, eikä kuten esimerkeissäsi.

Meillä suhde alkoi roihuavalla rakkaudella ja paloi vuosien varrella aina vain pienemmällä liekillä, kunnes loppui. Ei sille voinut enää mitään. Seksi ja hellyys loppuivat, ystävyys jäi. Olemme juuri eronneet, avioerohakemusta ei ole vielä edes jätetty. Ihan hyvillä mielin jatketaan elämäämme tästä eteenpäin.

Aina on jokin syy, sinä ett ilmeisesti sitä oivalla.

Mutta ei sillä edelleenkään ole velvollisuutta tilittää sinulle syitä sen kummemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä se elämä on siinä avioliitossa. Täysi avioliiton irvikuva voi olla kyseessä.

Kyllä erosin ja olin kai sitten itsekäs. Ex-mies kun vain päätti ettei fyysistä suhdetta ole, ei suostunut juuri puhumaankaan. Jos sanoi jotain niin ei mitään katsekontaktia. Muuttui niin itsekkääksi ettei voi tajuta oikein mitä tapahtui. Mitään muuta selitystä en saanut, kun tiuskaisun "mieti sitä".

Kyllä minulla oli vapaus valita parempi elämä. Jos puolisosi on lähtenyt nyt In täysi oikeus siihen on. Ei elämän pidä olla rakkaudetonta, tylsää, tuskaa, jos siitä voi tehdä parempaa.

Toisaalta sen eteen pitää nähdä myös vaivaa. Ymmärrän oman lähtösi täysin, toinen ei edes yrittänyt, mutta sitähän ap tässä oikeastaan penää, että miksi ei edes yritä. Miksi hetkessä heittää perushyvän pois ja vaatii enemmän, kun ei ole edes yrittänyt muuttaa asioita mieleiseensä suuntaan?

Avioliitto on oikeasti muutakin kuin se hetken tunne, että rakastan. Toiseen ihmiseen sitoutuminen tarkoittaa, ettei vaikeuksien tullen sulkeuduta omaan itseensä vaan yritetään ratkoa ongelma yhdessä. Lisäksi kun on ne lapset tuonut mukaan kuvioon, on mielettömän itsekästä juosta huuman perässä. Siinä vaiheessa pitää olla ihan älyttömän hyvät syyt eroon, jos lapsensa kodin on valmis repimään rikki.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuvat, kasvavat eri suuntiin, haluavatkin eri asioita, haaveilevat erilaisesta elämästä ja tunteet kuolevat. Se, että joskus on vannonut tahtovansa, ei aina riitä. Kerran täällä vaan eletään.

Miksi ei voi elää oman näköistä elämää avioliitossa? Mikä vankila seavioliitto on? Aika harva asia on sellainen, ettei voi kompromissia tehdä? No, lasten tekeminen tai ulkomailla asuminen on sitä.

Tunteet kuolevat. No, kyllä ne tunteet kuolevat seuraavankin ihmisen kohdalla ihan samalla tavalla. (Siis olettaen, että kohtelu on hyväö).

Minustakin on väärin tehdä lapsia ja sitten erota vain sen takia, että itse muuttuu.

Ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä suhde alkoi roihuavalla rakkaudella ja paloi vuosien varrella aina vain pienemmällä liekillä, kunnes loppui. Ei sille voinut enää mitään. Seksi ja hellyys loppuivat, ystävyys jäi. Olemme juuri eronneet, avioerohakemusta ei ole vielä edes jätetty. Ihan hyvillä mielin jatketaan elämäämme tästä eteenpäin.

Analyyttiset taidot auttavat suhteen ylläpitämisessä. Ette ilmeisesti käyneet seksuaaliterapeutilla selvittämissä, miten kipinän pystyy palauttamaan suhteeseen. Jos tätä ei osaa niin jokainen suhde päättyy parissa vuodessa. Tämä on todella tärkeä taito, jonka voi ihan opetella. Toinen avaintaito avioliitossa on kyky riidellä oikein. Ilman sitä, liitto päättyy nopeasti.

Kaikki ihmiset vaan eivät pysty parisuhteeseen, eivätkä sitä itse tajua. Ja sitten oli hyvin erityyppisiä oletuksia parisuhteelle, joista pitäs ihan puhua.

Tjaa, enpä tuosta tiedä. Mutta yhden outouden huomaan aloituksessasi. Tahdot että kumppanisi selittäisi sinulle eron syyn, kertoisi sinulle, perustelisi oman toimintansa. Minun mielestäni, aina kaikissa ihmissuhteissa: jos et ymmärrä toista ihmistä ilman selityksiä, niin et ymmärrä häntä ollenkaan, et voi ikinä ymmärtää, et voi häntä oppia ymmärtämään vaikka saisit kaikki maailman selitykset. Onhan Raamattukin täynnä selityksiä mutta mitä enemmän Raamattua lukee sitä vähemmän mistään ymmärtää koska Raamattu on silkkaa hepreaa ja kaikki sen selitykset ovat ristiriidassa keskenään. Joten todellinen ymmärrys ei voi rakentua kaikenmaailman selityksille.

Eli vika on siinä että sinä et osaa tuntea toista ihmistä ihan omana itsenään, tekee hän sitten mitä hyvänsä, vaikkei mitään selityksiä ikinä olisi.

Olet mennyt naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jota et todella tunne. Naimisiin tuntemattoman kanssa. Tietysti silloin voi tulla käsittämättömiä yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Aina se ero ei ole pelkästään sen jättäjän syy. Olet voinut itse muuttua ja pitää puolisoa itsestäänselvyytenä. On vaarallista kuvitella, että avioliitto olisi jokin, jossa roikutaan vaikka mikä tulisi. Sen toimivuuden eteen pitää tehdä töitä.

Pitää aina uhkailla puolisoa että jos et pidä mua tyytyväisenä ihan joka hetki niin minä häivyn! Jos et palvele mua niinkuin kuninkaallista niin minähän otan eron ihan heti!

Mutta sitten kun se puoliso yllättäen häippäsee niin pitää tietysti järkyttyä, uhriutua ja ällistellä että eihän noin saa tehdä, eihän puolisoa saa hylätä!

Niin se on.

Ennen kuin sitoutuu avioliittoon (jonka tarkoituksena on toisen kanssa eläminen aina), niin pitäisi vähän miettiä, ennen kuin sitoutuu. Haluanko minä todella tätä? Ja vaikka mikä olisi, teenkö työtä avioliiton eteen?

Ymmärrän, että joskus elämän aikana jokainen ihminen voi muuttua, mutta näistä asioista pitää puhua puolisolle. Mitä muuta varten hän on puolisosi kuin sinua varten ja sinä häntä varten? Jokainen ihminen voi muuttua ja muuttaa mielipiteitänsä. Ennen kuin menet naimisiin, kannattaa miettiä, että tämä henkilö voi olla 10 vuoden päästä täysin eri ihminen.