10-vuotias poikani huolestuttaa minua
Hän on ollut aina julma muita lapsia kohtaan, ja satuttanut tahallaan. Hän tuntuu olevan täysin välinpitämätön muiden kärsimyksestä ja minusta tuntuu ikävästi siltä, että satuttaa muita, koska pitää siitä. Hänellä ei tunnu olevan myötätuntoa ketään kohtaan, ainoastaan väkivaltaa ja aggressiota. Hän on myös sujuvapuheinen ja tuntuu jollakin ihmeellisellä tavalla löytävän aina oikeat sanat saadakseen tahtonsa läpi. Hän on sanonut, ettei tunne minkäänlaista pahaa oloa teoistaan. Mitä vain tehdä? Puuttuuko lapseltani omatunto? Kyse ei siis ole kasvatuksesta, olemme kasvattaneet häntä hyvin ja rakastaneet, mutta hänestä ei tunnu saavan mitään otetta, tuntuu aivan kuin hän olisi menetetty tapaus, jota ei voi muuttaa tai parantaa. Hän ei siis näe omassa käytöksessään tai pahoissa teoissaan mitään väärää.
Kommentit (11)
Suosittelen perheneuvolakäyntiä. Siellä osaavat ohjata eteenpäin, jos tarvetta siihen on. Narsismikin voi olla synnynnäistä. =(
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:17"]
Narsismikin voi olla synnynnäistä. =(
[/quote]
No höpö höpö. Ei voi.
Tuo perheneuvola kuulostaisi oikealta paikalta aloittaa. Käyttäytymismallit on varmasti muutettavissa ja empatiakyky mahdollista löytää. Poikasi tarvitsee apua ja terapia on tässä oikea hoitokeino. Sinun täytyy kuitenkin pysyä määrätietoisena asiassa, eikä antaa pojallesi periksi joka asiassa. Lopussa se on parasta kuitenkin hänelle ja ihmisille hänen ympärillään.
Tuo perheneuvola kuulostaisi oikealta paikalta aloittaa. Käyttäytymismallit on varmasti muutettavissa ja empatiakyky mahdollista löytää. Poikasi tarvitsee apua ja terapia on tässä oikea hoitokeino. Sinun täytyy kuitenkin pysyä määrätietoisena asiassa, eikä antaa pojallesi periksi joka asiassa. Lopussa se on parasta kuitenkin hänelle ja ihmisille hänen ympärillään.
Ainakin kaveri tulee aikanaan saamaan naisia niin paljon kuin ehtii panna.
suosittelen katsomaan 10:n suositteleman leffan. Ja hakemaan hoitoa, pian!
Voitko kertoa millä tavalla agressiivisuus ilmenee?
ovatko esim spontaaneja hyökkäyksiä?
ovatko kohteena esineet, vanhemmat, pikkusisarukset vai onko myös eläinten kaltoin kohtelua?
oletteko olleet missään tekemisissä koulun kanssa asiasta ja onko sieltä tullut palautetta lapsesi käytöksestä?
kirjoituksesi on erittäin huolestuttava, ja ymmärrän täysin tunteesi.
empatian puute on vakavasti otettava asia, jonka seuraukset ovat valitettavasti yleensä huonoja, varsinkin iän karttuessa.
Mitä apuja olette hänelle hankkineet vai onko kaikki vuodet menneet siinä, että ymmärrät häntä, hän puhuu sinutkin ympäri?
Kerro vähän mitä olette jo tehneet.