Salailetteko miehesi kanssa paljon asioita toisiltanne?

Mulla ei ole paljon salaisuuksia mutta ei kaikkea tietenkään tule raportoitua.

on vaikea salailla, kun toinen voi kysyä jo kulmakarvan nostosta.

monilla se on kodin perintöä.



Meillä ei minun mielestäni ole mitään salaisuuksia. Mieheni on kuin avoin kirja, toisinaan hän moitiskelee minua siitä, että usein pitkitän asioista hänelle kertomista. Eli hän pelkää, että minä salailen, vaikka minä mielestäni en tee sitä. Kerron nimittäin hänelle aina kaiken heti, kun asiat ovat selvempiä, hän taas haluaisi tietää niistä jo silloin, kun pohdiskelen niitä.



Avoimuus yleensä kuitenkin helpottaa, kun ei sitten synny näitä väärin tulkitsemisia. Se ei vain ole helppoa, jos tuntuu siltä, ettei toinen ymmärrä. Tietysti silloin voi myös kysyä (jos näin todella on), että mikä on ollut se syy suhteeseen menemiseen (menettämisen pelko? ajatus siitä, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä, joten mitä väliä?).

Luottamus on kova molemmin puolin, eikä tule mitään mustasukkaisuuskohtausta jos/kun toinen vaikkapa puhuu puhelun toisessa huoneessa.

En tietenkään tiedä mitä mies multa salaa mutta mun osalta mies tietää musta kaiken - kaikki mun erehdykset ja hairahdukset ja niistä on puhuttu avoimesti.



Tällä hetkellä mun salaisuus on se että olen yhteydessä entiseen ihastukseeni puhelimitse. Kumpikaan meistä ei ole enää ihastuneita ja olemme tyytyväisiä suhteissamme mutta vaihdamme kuulumiset säännöllisen epäsäännöllisesti.

ei ystävien asioita, Jos ystävä uskoutuu minulle niin ei ne jutut kuulu edes miehelle. Kerron paljonkin ystävien asioita miehelle mutta tietyt asiat ei hänelle kuulu.



Mieskin oppinut puhumaan tässä vuosien varrella suoraan ja heti kun joku vaivaa. Pidän rehellisyydestä enkä voi sietää murjotusta ja kyräilyä. paljon helpompaa kun saa sen suun auki ja kertoo ongelman niin päästään puimaan asiaa samoin tein.



Eli ollaan avoimia. Myös fantasiat ollaan kerrottu toisillemme, kaikki mahdollinen on kyllä tullut keskusteltua.

miehellä on tiukka salassapitovelvollisuus. Olemme ehdottoman rehellisiä toisillemme, mutta kaikkea emme voi tai halua kertoa ja sanomme sitten senkin. Lisäksi on paljon asioita, joita ei ole mitään tarvetta kertoa. Luemme toisiamme hyvin ja huomaamme kyllä, jos toinen on esimerkiksi huolestunut tai jokin asia painaa, mutta usein se voi olla sellainen, josta ei voi puhua.



Kaikkia ajatuksia ei myöskään ole mitään tarvetta kertoa toiselle. Eikä tietysti ehtisikään. Kerromme olennaisimman. Kännyköitä, sähköposteja yms. meillä ei todellakaan vahdata, parisuhteemme sääntöjä ei rikota ja mies kyllä tietää minun jonkin verran katsovan ja lukevan pornoa, mutta sekin on yksityisasiani, eikä miestä erityisesti kiinnosta, vaikka hän ei pornosta pidäkään.

Mutta koska puhun ja tuon julki ihan kaiken, suhteemme kärsii joskus.