Lue keskustelun säännöt.
Avioero: kokemukdia vanhempien vuoroasumisesta?
12.02.2014 |
Onko kellään kokemusta siitä, että lapset jäisivät asumaan entiseen kotiin ja vanhemmat muuttaisivat vuoroviikkoin sinne asumaan? Vanhemmilla olisi omat, lukittavat makuhuoneet. Kummallakaan ei ole uutta, vakituista suhdetta.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kokemuksia, mutta mietin vaan onko tällaiseen järkevää ryhtyä, jos kuitenkin on vain väliaikainen ratkaisu (ts. tuskin jatkuu, kun jompikumpi/ kummatkin löytävät uuden)? Eikö siinä tule lapsille vaan muutosta muutoksen perään? Miehen lapsia ei ainakaan tuntunut kodinvaihto vaivaavan, kun äidin ja isän kodit olivat lähekkäin eikä ympäristö muuttunut.
Meillä oli tälläinen ratkaisu, joskin ei ollut omia makuuhuoneita siinä vanhassa yhteisessä kodissa meillä vanhemmilla. Me siis muutimme asumuseroon, ja lapsi oli koko ajan omassa kodissaan, me vanhemmat vuorottelimme sitä, kumpi on siellä lapsen kanssa. Ratkaisu oli väliaikainen, koska tarkoitus oli vasta pohtia suhteen jatkoa, jota kumpikaan ei pystynyt tekemään kun toinen oli samassa tilassa koko ajan. Jos olisimme päätyneet eri osoitteisiin, olisi pohdittu muuta ratkaisua, mutta päädyimme kuitenkin palaamaan vielä yhteen ja huolehtimaan paremmin siitä, että molemmilla aikuisillakin on omaa tilaa.
Tiedän yhden perheen jossa toimittiin noin, lapset sai kasvaa kotona kunnes muuttivat pois. Hyvin toimi tuossa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisihan se muutostilanteessa lapsille varmasti parempi, eli heillä koti säilyisi ennallaan ja toinen vanhempi olisi kotona. Mutta tuo kyllä edellyttää sitä että vanhemmat on eron jälkeen melko hyvissä väleissä että voivat pitää lasten kotia pystyssä. Ongelmat alkaa viimeistään sitten kun löytyy uusi kumppani ja halutaan alkaa elämään "normaalisti".
Ei ole kokemusta, mutta voihan se väliaikaisesti toimiakin? Tai lopullisestikin. Jos uusi kumppani astuu elämään, niin eiköhän hänkin voisi tottua siihen? Riippuu todella paljon ihmisistä. Itse en pystyisi tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletus on se, että uusi kumppani tulee??? Itse yh:na aion kasvattaa lapseni yksin enkä altistaa heitä uusperhekokeiluille. Seurustelusuhteiden aika on vasta, kun lapseni ovat aikuisia. =)
Ja alkuperäiseen kysymykseen vastaus: tuo olisi varmaan ihannetilanne, että vanhemmat pystyisivät ajattelemaan lastensa parasta.
Ei tule onnistumaan. Jos ei kerran yhteisasuminen onnistunut ennenkään, miten se onnistuisi nyt? Satavarmasti tulee sanomista siivoamisesta, kaupassa käynnistä, pyykinpesusta, kulutuksesta, laskujen jakamisesta. Ja niitä toisia kumppaneita tulee varmasti, hyväksyykö toinen sen että siellä yhteisessä kodissa viettää aikaa uusi henkilö?
Ääh, anteeksi typot.