Lue keskustelun säännöt.
Vauvan ulkonäkö vaikuttaa tunteisiin?
11.02.2014 |
Kokemuksia kyselisin jos jollain on ollut vastaavaa. Eli meillä on pian 5 kk vanha poikavauva, tietyllä tavalla aivan isänsä kopio. Usein huomaan ajattelevani että vauva ei ole kovin suloinen tai söpö, ns. kaunis vauva. Monesti hän taas on itse suloisuus, ehkäpä "kuvakulmasta" riippuen.
Lisäksi minua vaivaa usein se, että ajattelen ettei poika varmaankaan voi muidenkaan mielestä olla kovin söpö - pikemminkin (kauheaa sanoa :() ruma vauva. Vauvassa ei todellakaan ole mitään poikkeavaa.
Aivan kauheaa, miten äiti voi ajatella näin lapsestaan ja voiko asialle tehdä jotain? Pelkään että ajattelisin koko vauvasta lämpimämmin ja olisin esim. huolehtivaisempi jos vauva olisi minusta todella suloinen. Siis mitä ihmettä päässäni liikkuu?!
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:38"]
Mun vauva on herättänyt pienenä lähinnä sääliä hilpeyttä. Ihan pienenä hän näytti vanhalta ryppyiseltä papalta pikku rimppakinttuineen, mutta annas olla kun alkoi kasvaa. Pitkä, paksu jässikkä, pulskat punaiset posket ja vaalea kunnon tukka, siniset silmät, oikein iso komea vauva siitä tuli. Ja sitten iso, komea taapero. Suvun vanhukset ovat mielissään isosta ja vantterasta pojasta, vaikka neuvola jossain vaiheessa huomauttelikin vauvan pulskasta käyrästä.
Huomaan nykyisin, että oman vauvan tapaiset, ryppyiset pikku vauvelit ovat omaan silmääni sievimpiä :) Vaikka sievä ei takuulla ole varsinaisesti oikea sana :) Ja ne pulleat isot vauvat sekä vantterat taaperot ovat myös ihania, vaikka neuvola sanoisi mitä!
[/quote]
Olin leikkipaikan lähellä tässä yksi päivä, kun siihen tuli perhe jossa oli neljä vantteraa poikaa. Isoja ja meluisia, voimaa kuin pienessä kylässä. Leikkipaikka näytti ihan vaahteramäen eemeleiden kokoontumisajoilta. Ajattelin spontaanisti, että onpa suloisia lapsia. Ennen omia lapsiani en varmasti olisi nähnyt noissa pojissa yhtään mitään suoista ja ihanaa, nyt oli aivan ilo silmälle katsella sitä melskettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vauva on herättänyt pienenä lähinnä sääliä hilpeyttä. Ihan pienenä hän näytti vanhalta ryppyiseltä papalta pikku rimppakinttuineen, mutta annas olla kun alkoi kasvaa. Pitkä, paksu jässikkä, pulskat punaiset posket ja vaalea kunnon tukka, siniset silmät, oikein iso komea vauva siitä tuli. Ja sitten iso, komea taapero. Suvun vanhukset ovat mielissään isosta ja vantterasta pojasta, vaikka neuvola jossain vaiheessa huomauttelikin vauvan pulskasta käyrästä.
Huomaan nykyisin, että oman vauvan tapaiset, ryppyiset pikku vauvelit ovat omaan silmääni sievimpiä :) Vaikka sievä ei takuulla ole varsinaisesti oikea sana :) Ja ne pulleat isot vauvat sekä vantterat taaperot ovat myös ihania, vaikka neuvola sanoisi mitä!