En kosketa miestäni, enkä mene lähelle.
Tästä mieheni kärsii, on sanonut moneen kertaan asiasta. Välillä tulee itsellekin kamala olo, miten musta on tälläinen tullut.
Suhteemme alkuaikoina eli noin parin vuoden ajan olin ihan erilainen. Tämä asia muuttui kun saimme lapsen. Ja nyt lapsi on 4-vuotias, joten aika kauan mieheni on tätä kestänyt.
Minä aina itselle vakuutan, että kun mieheni tulee kotiin niin halaan ja pussaan häntä iloisesti, tai teen aloitteen seksiin tai menen ihan lähelle kun katsomme yhdessä telkkaria. Mutta teenkö lopulta niin, no en.
Mikä mua vaivaa? Seksihalutkin ihan loppu, vaikka ennen lasta halusin jatkuvasti. Mutta outoa, etten halua olla edes miehen lähellä. Siis ajatuksissani haluan, mutta käytännössä niin ei vaan tapahdu.
Kommentit (3)
Asiahan on pelkästään halusta toteuttaa ne asiat. En voi kuvitella että toisen lähellä istuminen sohvalla voi olla kovin vaikea asia toteuttaa? Tee itsellesi noista asioista jollain tavalla rutiinit niin ei pääse unohtumaan muiden asioiden alle. Läheisyyteen pitää parisuhteessa panostaa etenkin jos toinen on sitä vailla - muuten jossain vaiheessa miehesi lähtee parisuhteesta aivan varmasti tai etsii läheisyytensä muualta. Se on aivan luonnollista.
Menet seuraavan kerran lähelle ja pussaat, niin sehän pyörtyy hämmästyksestä.
Olet vain huono ihminen ja erityisen huono vaimo. Ei siinä sen kummempaa. Sitkeä mies sinulla, kun on noin pitkään jaksanut katsella. Ei varmaan enää kauan katsele tai ainakin hoitaa tarpeensa muualla.