Mihin ihastut ihmisessä?

Siihen jos on pilkettä silmäkulmassa, ei ota itseään turhan vakavasti, hymyyn.

Varallisuuteen ja asemaan.

Vaikeaa kuvailla sitä tiettyä juttua siinä prosessissa sanoin... Ehkä se on sellaisen lämmön ja älyn ja herkkyydenkin yhdistelmä, joka näkyy ihmisestä silmiini, jonka muutenkin siis vain jotenkin aistin, sekä tietynlainen korviani hivelevä kaunis puheääni. Tämä onkin ihmeellisen tärkeää minulle. Sitten ulkonäkö, joka herättää minussa nivaskan lämpimiä ja aika sekavia tunteita. Nämä yhteen ja yhtäkkiä huomaankin tuntevani älytöntä hellyyttä ihmistä kohtaan.

Sellaiseen, jolla aivot toimivat. Huumorintajuiseen, sanavalmiiseen muttei kuitenkaan tyyppiin, joka laittaa kaiken lekkeriksi.

Silmät, hymy, hiukset ja sääret on ne jutut jotka miehestä tarkistan tavatessa. 

pyllyyn! ei semmonen jäkispeppu kuitenkaa....

Joskus voi kolahtaa pelkkä ulkonäkö (siinä tapauksessa, että kyseessä on myös pitkä ja jykevätekoinen mies). Iloisuus, ääneen nauraminen ja hyvä huumorintaju viehättää myös. Ja jos tähän pakettiin lisää vielä "kunnollisuuden" (eli tyyppi ei ole mikään renttu tai pelimies), niin olen aivan täysin myyty ja nopeasti.

Katse, hymy, olemus, yleinen hyvännäköisyys, mutta liian komea ei tarvitse eikä pidä olla. 

Luonteen puolella rentous, iloisuus, avoimuus ja hyvä huumorin- ja tilannetaju.  

Luonne ja huumorintaju, enkä minäkään tarkoita huumorintajulla sitä, että kokoajan vitsaillaan ja pelleillään. Tykkään miehistä joilla on omia mielipiteitä, jotka ovat keskustelukykyisiä, joilla on hyvä itsetunto, ovat avoimia ja tietyllä tavalla myös herkkiä. Tykkäävät aidosti lapsista ja eläimistä, eivätkä ole tittelien, statuksen ja materian perään.

Katseeseen. Jossain iässä minusta alkoi tuntua, että se sisäinen maailma on oikeasti se, joka ratkaisee. Joistakin ihmisistä näkee heti, että hän on oivaltanut elämästä jotain mitä minäkin haluan oivaltaa.  

Ihastun aina miehiin, joissa on jotain surumielistä. Jotain joka kumpuaa heidän menneisyydestään. Minulla on kai jotenkin tehostunut hoivavietti.

Pääasiassa luonteeseen ja persoonaan, mutta toki ulkonäkökin merkitsee. Ei tarvitse olla ns. hyvännäköinen, vaan jotenkin vain miellyttää luonteen kanssa minua. Ihailen vähän hipin ja rosoisen näköisiä miehiä, taiteellisia. Tyyliin Antti Reini. Mutta saa olla ihan erilainenkin, kokonaisuus ratkaisee.

En koskaan ihastu nopeasti, vaan tarkkailen ensin persoonaa ainakin useamman päivän. Olen N 41

mun heikkous on semmoiset jännät silmät!! on huomannu että ihastun monesti juuri niihi miehiin, joilla on ne silmät.

joskus joistain ihmisistä tulee heti tavatessa brainfuck, niin ei ole näöllä tai millään väliä, vaan kokonaisuus/olemus ratkaisee! kaks kertaa elämässäni vaa tullut vastaan tämmönen tyyppi, että ihastuin heti vaikka sanaakaa vaihdettu ennen:-)

Lähinnä tisseihin.

Älyyn, huumorintajuun, lempeyteen. En ihastu nopeasti, vaan ensin tarkkailen. Tietyn "esi-ihastumisen" jälkeen katson onko ulkonäkö miellyttävä: miehissä kasvonpiirteet, hartiat ja kädet, naisissa kasvot, hiukset ja vyötärö.

Yleiseen olemukseen. En pitänyt edes komeana alun alkaen, ja nyt pelkkä katse saa sukat pyörimään jaloissa :)

Silmiin, miten kiinnostunut on juttelemaan myös minun asioista, huumorintaju... jos kadulla kävelis vastaan ja "ihastuis ensisilmäyksellä" niin luultavasti se koko olemus/hymy/silmät/vaatteet. pinnallista, kyllä.

Kosteaan pilluun.

Mulla ihastumiset ovat tapahtuneet heti. Enkä kyllä pysty erittelemään mitään tiettyä piirrettä ihastumisen kohteissani, he ovat olleet jokainen hyvin erilaisia persoonia. Ehkä kumminkin sellaisia "kunnollisia" tai kilttejä poikia 8olivat siis aikanaan, nykyään jo miehiä.) En ole koskaan ymmärtänyt näitä "naiset rakastuvat rentuihin"-väitteitä, mutta makujahan on tietysti monia... :D

Ystävälliseen vahvaan luonteeseen höysettynä personallisella huumorilla ja älyllä. Ulkonäössä leveät hartiat ja isot kädet.