Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset?
09.02.2014 |
Olen niin surullinen ja pettynyt, ettei kahdella lapsellamme ole heistä kiinnostuneita isovanhempia. Miehen äiti kuoli, kun esikoinen oli vauva ja miehen isä alkoi tämän jälkeen ryypätä, ei pidä mitään yhteyttä. Omat vanhempani ovat kylmiä lapsiamme kohtaan. Ikinä eivät ole tyttöjämme (nyt 5- ja 7-vuotiaat) hoitaneet, eivät kutsu meitä käymään edes. Joskus jos pyydän, että voisimmeko käväistä, ei siellä ole mitään tarjolla, lapsille ei puhuta jne. Surettaa tyttöjen puolesta, jotka jo ymmärtävät ettei mummia ja ukkeja kiinnosta yhtään. Kateellisena kuuntelen, kun muiden ystävieni äidit ja anopit kilvan vievät lapsia teatteriin, uimahalliin, mökkeilevät kolmessa polvessa jne.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (33)
Ihan hirveä ketju, ei voi muuta sanoa. Ja voimia ap:lle, tiedän tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:46"]
Ap on varmaan wilma lapsia. Eli juuri näitä, jotka ei ole ikinä oppineet ottamaan vastuuta mistään, kun aina on tullut viesti, että huolehdi lapsesi läksyt, koulutavarat, ajoissa kouluun.
Eli juuri niitä, jotka ei ikinä tajunneet, että pitää itse vastata omista teoistaan
[/quote]
Onpa taas monta typerää vastausta! Ap toivoi, että olisi isovanhemmat, jotka välittäisivät. Eihän hän mitään vastuuta ollut kenellekään vierittämässä. Nämä vastaajat, joilla on tämä negatiivinen asenne, ovat niitä ammattijurputtajia, jotka tulevat joka ketjuun piruilemaan. Saatteko paljonkin tyydytystä?
Miksei voisi vain vaihtaa mielipiteitä ja antaa vinkkejä, miten toimia. Tulee niin vihainen olo, kun on hyvä aihe ja se vesitetään jollakin asiattomalla kommentilla. Lämpimiä ajatuksia sinulle ap : )
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:48"]
Juuri miesystäväni sanoi, että jos tyttärensä tulee raskaaksi, hän ei aio hoitaa vauvaa. Itse ollut yh:na, jotkut eivät vain jaksa.
[/quote]
Aika kylmä mies sulla. Enpä kauheasti arvostais miestä, joka ei ole oman lapsensa elämässä ton paremmin mukana ja apuna....
[/quote]
No minä olen nainen, eikä ole kyllä tarkoitusta uhrata elämää lastenlasten hoitoon. Sen verran itsekäs ja kylmä aion olla.
[/quote]
Jokos teit sen oman lapsen ? Lapsenlapsia ei saa sitä ennen : D
No kylläpäs täällä on ihmeellistä porukkaa vastaamassa! Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta pitäisin perin kummallisena, mikäli vanhempani eivät olisi kiinnostuneita heistä. Enkä tarkoita tällä sitä, että tyrkkäisin kersojani hoitoon heille jatkuvasti, eikä käsittääkseni tarkoita ap:kaan. Meillä kotona tosin ollaan oltu aina perhekeskeisiä ja kaikilla ei tietysti ole samoin. Silti minusta on jotenkin outoa, ettei kiinnostusta omiin jälkeläisten jälkeläisiin ole yhtään.
Minä olen kohtalotoverisi ap.
Minun isäni on kuollut ja äitini ei ole tippakaan kiinnostunut lapsenlapsistaan. Hän yrittää kovin väkisin esittää olevansa kiinnostunut, mutta tyhmempikin tajuaa, että aitoa kiinnostusta ei ole. Eikä hänellä sitten tietenkään ole aitoa suhdettakaan lapsenlapsiinsa, sillä niin makaa kuin petaa. Ei lapseni myöskään koe äitiäni läheiseksi. Lähinnä äitini on tehnt jo alusta asti selväksi kun sain ensimmäisen lapseni, että häntä ei lastenhoito enää kiinnosta, turha pyydellä hoitamaan.
Mieheni vanhemmat asuvat lähellä, mutta heilläkään ei sellaista aitoa kiinostusta ole. Ovat kovia hössöttämään ja vauvavaiheessa tempovat vauvan aina väkisin kädestäni, että saavat pitää sylissä. Sitten kun vauvavaihe on ohitettu, niin sen jälkeen lapsenlapset eivät ole enää kiinnostaneet. Eikä lapseni tietenkään ole myöskään kiinnostunut isovanhemmistaan. Todella sääli koska asuisivat niin lähellä, että suhde isovanhempiin voisi parhaimmillaan olla todella läheinen.
Olemme mieheni kanssa jo tyytyneet kohtaloomme ja lapsiemme kohtaloon. Sen olemme kyllä jo päättäneet, että itse sitten tulevaisuudessa tulemme olemaan parempia isovanhempia omille lapsenlapsillemme. Rakastamme heitä ja autamme hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meitä muitakin, joiden vanhemmat ovat "katkaisseet napanuoran" ja elävät elämäänsä onnellisina ilman lastensa tai lapsenlastensa rasittavaa seuraa. Ei siinä mitään, kyllä tässä PÄRJÄTÄÄN. Joskus toki olisi kiva, jos vähän edes kiinnostaisi meidänkin asiat. Ei tässä mitään hoitoapua kaivata, tai vaadita. Omassa työssäni kuitenkin nään, miten isovanhemmat voivat olla lapsen arjessa mukana, tuovat ja hakevat harrastukseen, tai jos asuvatkin kauenpana, tulevat satojen kilometrien päästäkin kuuntelemaan lapsenlapsen esiintymistä konsertissa, kannustavat, ovat kiinnostuneita. Luulen, että nämä isovanhemmat saavat itsekin jotain tästä suhteesta lapsenlapseen, ei ole marttyyriyttä. Tsemppiä, ap! Koita pitää positiivista asennetta yllä, ydinperhe on tärkein lapsillesi.
Minäkin kyllä ihmettelen omia vanhempiani joita ei lapsenlapset tunnu kiinnostavan. Ainakin tässä vaiheessa kun lapseni ovat vielä pieniä, niin voisin kuvitella, että tulevat lapsenlapseni olisivat kuin omat lapset minulle. Ja rakastaisin heitä vähintäänkin yhtä paljon. On sääli, että omat vanhempani eivät halua kokea sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 22:18"]
Minäkin kyllä ihmettelen omia vanhempiani joita ei lapsenlapset tunnu kiinnostavan. Ainakin tässä vaiheessa kun lapseni ovat vielä pieniä, niin voisin kuvitella, että tulevat lapsenlapseni olisivat kuin omat lapset minulle. Ja rakastaisin heitä vähintäänkin yhtä paljon. On sääli, että omat vanhempani eivät halua kokea sitä.
[/quote]
odota, kun olet vanha ja väsynyt
Onhan ap.lle annettu neuvoja. Elää omaa elämää ja ei jää ruikuttamaan.
Se nyt vain on tosi, että kaikki eivät niin kauheasti jaksa hössöttää lapsista ja lapsenlapsista. Jos ei, niin sen kanssa on elettävä. Tai sitten kadehdittava ja ruikutettava koko elämänsä.
Omia vanhempiaan ei voi muuttaa toisenlaisiksi, vaikka kuinka itkisi. He ovat sellaisia, kuin ovat. Ja heillä on oikeus olla sellaisia kuin ovat.
Jokainen luo itselleen sellaisen elämän, että voi olla onnellinen. Voi sen toki pilata vertailemalla itseään johonkin toiseen.
Mutta mitä jos vertaisi siihen pahempaan. Esim siihen, jonka isä on ollut pedofiili. Tai että isovanhemmat on kuolleet. Tai isovanhemmat on kumpikin todella sairaita ja juoppoja tai hulluja.
No sittenhän sinun elämäntilanne on oikeasti hyvin.
Aina löytyy kadehdittavaa jos niin haluaa.
Eli ketju on ihan realistinen. Elä omaa elämää, äläkä ruoki omaa katkeruuttasi ja mässää itsesäälissä. Vanhempiasi et voi vaihtaa, etkä pakottaa heitä mihinkään. Kumma kun aikuiset ihmiset ei suostu pomppimaan aikuisen lapsen pillin mukaan.
Minä rakastan vanhempiani, vaikka he eivät ole lapsiani hoitaneet päivääkään, eivätkä käyttäneet puistoissa yms. Ei tullut mieleenkään pilata omaa elämää vertailemalla muihin ja olemalla kateellinen. Olen ollut onnellinen terveistä lapsista tai siitä, että yhden sairaus ei ole siis niin paha, etteikö hän pärjäisi elämässä. Mutta muuten terveitä. Olen onnellinen, että minulla on vakituinen työpaikka ja ihana mies.
Miksi pilaisin elämäni haluamalla muuttaa vanhempani toisiksi, kuin ovat. He ovat hoitaneet minut omien kykyjensä mukaan ja ovat sellaisia, kuin ovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummeillakin on elämää ja eivät ole aina käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla kiinnostunut ap:n lapsista? Vaikutat todella paskamaiselta ihmiseltä, joten miten kuvittelet, että kukaan on aidosti kiinnostunut sinusta tai lapsistasi?
Ja haloo - jollain normaalilla 7v ikäisellä on omia kavereita, ei ne minkään mummin perään itke ja ruikuta.
Tunnusta pois, haluat ilmaisen hoitajan lapsillesi ja kun äidilläsi on elämä (toisin kuin sinulla), niin jo itkettää ja tulee kademieli.
Kylläpä kuulostat ikävältä ihmiseltä.
Haloo itsellesi - minun jo kouluikäisillä (sekä pienemmillä) lapsenlapsilla on kavereita, mutta kylläpä vain tulevat innoissaan mummulaan yökylään! Ja sitten tehdään kivoja juttuja yhdessä! Ei tunnu työltä, mutta maistuu ihanalta elämältä :)
Isovanhempi ei ole kaverin korvike tai vaihtoehto vaan turvallinen läheinen aikuinen sekä omalle lapselleen että lapsenlapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs nuori perhe jossa useampi alle kouluikäinen lapsi. Asuvat miehen eläkkeellä olevat vanhemmat naapurina, joiden ei anneta auttaa vaan aina miniä tokaisee ei tarvita apua. Kuitenkin miniän äiti joutuu tulemaan auttamaan sadan kilometrin päästä yökylään oman päivätyönsä lisäksi.
Mikä tuon miniän ongelma, kun ei ota tarjottua apua vaikka sitä tarvii?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 21:48"]
Juuri miesystäväni sanoi, että jos tyttärensä tulee raskaaksi, hän ei aio hoitaa vauvaa. Itse ollut yh:na, jotkut eivät vain jaksa.
[/quote]
Aika kylmä mies sulla. Enpä kauheasti arvostais miestä, joka ei ole oman lapsensa elämässä ton paremmin mukana ja apuna....
[/quote]
No minä olen nainen, eikä ole kyllä tarkoitusta uhrata elämää lastenlasten hoitoon. Sen verran itsekäs ja kylmä aion olla.