Luin ton ketjun " Elämäni suurin virhe: lapset"

Miten voit sellaista väittää?

Ja se saattaa lisätä onnen tunnetta. Mutta onni ja onnellisuus ovat mielentiloja, asenteita joita ei ulkoakäsin voi säädellä. Ne on jokaisen ihmisen löydettävä itsestään.



Lapseton voi siis olla aivan yhtä onnellinen kuin sellainen jolla on lapsia.

Itsellani ei ollut koskaan mikaan kova aitivietti enka IKINA karsinyt vauvakuumeesta. Olin mielestani erittain onnellinen ja menestynyt. Olin mennyt, tehnyt uraa, bailannut ja matkustanut 15 vuotta kunnes elamassani tapahtui jotain joka heitti arvoni kertaheitolla, niin etta tajusin etta kaikkein tarkeinta elamassa on oma perhe. Sen seurauksena " tein" ensimmaisen lapseni 32v. Lapsi lahti kayntiin ensimmaisesta tietoisesta yrityksesta. Kaikki muu kalpeni oman lapsen rinnalla ja elaman suuruus ja ihanuus kirkastui. En edelleenkaan ole " pelkka" aiti vaan olen jarjestanyt elamani niin etta pystyn edelleen tekemaan uraa (en tee enaa taysia tyoviikkoja joten urakehitys hieman hidastunut), kayn silloin talloin bailaamassa ja saannollisilla deiteilla mieheni kanssa. Lapsi on lisannyt elamaani niin paljon onnea etten olisi ikina voinut kuvitellakaan. Tietysti mitaan ei saa ilmaiseksi, joten on valilla ollut raskastakin, sovitella yhteen aikatauluja, varsinkin kun joudun silloin talloin tyon puolesta matkustamaan, loytaa luotettava lastenhoitaja (meilla hoitaja kotona). Mutta kaiken kaikkiaan voin sanoa etta lapsen saanti taydellisti elamani. Sellaiset ihmiset jotka vasyvat lasten kanssa ja kirjoittelevat tanne etta lapsi oli suuri virhe eivat ole jarjestaneet elamaansa ja turvaverkkoaan hyvin. Omaa jaksamista taytyy ajatella ja sen eteen tehda suunnitelmia, paatoksia, ja toita. Mitaan ei tapahtu itsestaan. Sanoisin etta suurin osa ihmisista ei yritakaan kontrolloida omaa elamaansa, vaan menevat virran mukana. Ei ihme etta tulee fiilis ettei enaa jaksa. Kaikkea ei tietenkaan pysty kontrolloimaan mutta montaa asiaa voi!

minä sain ihanan pojan 36-vuotiaana ja melkein ensiyrittämällä alkoi raskaus aikanaan (aloitettiin yrittäminen helmikuussa ja maaliskuussa olinkin jo raskaana, yhdet kk ehti sentään tulla). Ja edellinenkin raskaus (siis vähän ennen tuota onnistunutta raskautta) alkoi saman tien yrittämisestä, mutta päättyi keskenmenoon.



Olenko muka erityisen hedelmällinen ikäisekseni, vai..?