Onko kenenkään muun mies tämmönen???

Kyllä toi ottaa aivoon. Ei sitä viitsi alkaa olemaan äitikään.

Ei sulla miestä ole vaan possu.Omena suuhun ja kinkuksi...eli potku persiille.Kuka tuollaista viitsii katella.

Niin, sitä aina sanonukki sille, et kun oma äiti passannu pilalle. Ei oo kotona tarvinu tehä mitään, äiti vieny vaatteetkin pyykkiin, tuonu ruuat eteen, siivonnu jäljet... Ja monet sanoo, et pitäny "kouluttaa" mies sisäsiistiksi, niin ei meillä ainakaan onnistu millään. Enkä ite jaksa katella kauaa epäsiisteyttä ja mies antas olla kaikki vaan niinku hänelle sopii, ei varmaan ikinä korjais jälkiään.

hohhoijaa, piilota ne purukumit ennen kuin kerkee nakata suuhunsa

Kosta, se toimii. Lapsellista ehkä, mutta meillä ainakin se oli ainut keino, mikä tehosi. Parina päivänä kun sattuu jäämään käytetty tamponi lavuaarin reunalle yms, niin kyllä meni vihdoin perille, miltä se hänen käytöksensä minusta tuntuu, eikä enää ole tarvinut huomautella!

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 21:03"]

Kosta, se toimii. Lapsellista ehkä, mutta meillä ainakin se oli ainut keino, mikä tehosi. Parina päivänä kun sattuu jäämään käytetty tamponi lavuaarin reunalle yms, niin kyllä meni vihdoin perille, miltä se hänen käytöksensä minusta tuntuu, eikä enää ole tarvinut huomautella!

[/quote]

Loistava!

Hyi helvetti!

Voiko joku elää noin?

Näköjään voi...ja mies ulospäin näyttää ihan "normaalilta" ja ulkokuori on siisti, ei varmaan töissä kukaan uskos, et on kotona tommonen. Piereskely ja röyhtäilyt tuohon päälle. Oli sen poikamieskämppä kyllä sen näkönen, et ois pitäny sen perusteella jo tehä päätös jatkosta.

Tuo tamponi juttu voiski olla hyvä :) Tosin luulen, et siitä tulee mulle sanomista, mut ite jatkaa samaan malliin. Jos vaikka mä pieraisen (mikä on aika harvinaista, ainakaan äänekkäästi tai et haisis :P ) , niin sekin on jo ihan et "hyi hyi oot ilettävä, ei naiset piere". Sama röyhtäilyn tms. suhteen. Eli jos jättäsin jonku käytetyn kuukautissiteen lavuaarin reunalle, niin sanos mulle vaan, et hyi oot sika tms. Ja jos puolustaudun, et mikä sä oot sanoo, kun itekki oot, niin perustelee sillä et ei naiset nuin ja hyhhyh lähtee pois, et ootpas ilettävä. Ja en viittis jättää kuitenkaan mitää tamponeita, kun lapsikin talossa.
Mitähän sitä keksis? Joskus mies perustelee käytöstään sillä, et kun mä teen sitä tätä ja tuota tai oon semmonen ja tämmönen. Minusta yleis-/perussiisteys on jo perusjuttu, minkä ei pitäis liittyä yhtään mihinkään. Esim. joskus perusteeksi sille, et vaatteita lojuu missä sattuu, purkkaa on missä sattuu, leivänmurut yms sotkut jätetään pöydälle yms yms. on se, että minä olen kotona lapsen kanssa ja hän töissä, joten ne kuuluu minulle.!!!! Ihan älytöntä, minusta nuo ei oo mitenkään kytköksissä toisiinsa. Ymmärrän, et mulle kuuluu yleisesti kotityöt, jos oon yhden lapsen kanssa kotona ja hän töissä ja teen ne ihan mielelläni, kun ei kovin iso asuntokaan ole eikä tehtävää niin paljon, mut ei hänen jälkiensä siivoominen, vaatteiden pyykkiinvienti yms. kuulu minulle, niin kauan, kun hän itse kykenee sen tekemään (et ei tuu joku sairaus, loukkaannu tms.) olipa töissä tai ei ja olinpa minä töissä tai en.
Ja näihin miehen tapoihin muuten kuuluu myös se, et kun mies käy pojan kanssa ulkoilee, niin ei ikinä vie pojan vaatteita paikoilleen tai kuivumaan. Ne on aina levällään pitkin eteisen lattiaa. Se tehtävä kuuluu mulle, koska oon kotona, hän töissä. Sama joskus pojan ulospukemisen suhteen,jos hän lähtee pojan kanssa ulos tai lähetään kaikki yhessä. Ja joo, laitan kyllä vastaan; oskus ei olla lähetty  ulos sen takia, ku en suostu pukee.. ihan älytöntä tämmönen (sääli lasta ja siks annan periksi, kun en jaksa et lapsi kärsii näistä). Mut ne pojan ulkovaatteet lattialta laitan aina pois, ku en jaksa katella ku ne lojuu jaloissa monta päivää eikä poikaa voi märissä vaatteissa viiä ulos sit seuraavalla kerralla.
Tää on jotenki niin naurettavaakin, et hävettää es kirjottaa tätä. Miehen puolesta hävettää ja sen puolesta, et miten mulla on tommonen mies! miten oon joutunu tähän tilanteeseen..huh.

Ja joku käski piilottaa purukumit, niin saahan se kaupasta niitä. Nyt olikin vähän aikaa tilanne, et loppu purkat ja syötiin kaikki xylitolpastilleja, kun niitä oli. Sanoinkin miehelle, et voi kun mukavaa, ei enää purkkia löydy mistään tai tarvi rapsuttaa kiinni jääneitä. No hoitolaukusta penko sit jotain pojan kamoja, kun oli lähössä pojan kanssa venemessuille, ni sielthän purkkapussi löyty. Ja sama purkkien viljely jatkuu taas.  Emmä ala rajottaa toisen elämää niin, et piilottaisin mitään. Jos ei sanallisesti mene perille tai jollai muulla varteenotettavalla konstilla, niin sitten en mahda mitään. Vaikka hän tosin rajottaa mun elämää joskus esim. niin, et vetää nettipiuhat irti, jos sattuu hermostuu jostai tms. Mä aattelen, et ollaan kaks aikuista ihmistä, et ei toista sais/voi noin rajoittaa. Musta tuo nettipiuhojen vetäminenkin on niin lapsellista touhua, että. Lievää mun kontrollointia löytyy hänestä muutenkin..ei tuo oo ainut.

Anteeks, pakko sanoo että naurettiin niin paljon tolle purkka jutulle. Teen meinaa ite samaa, en nyt ihan sohvan väliin tunge mutta jätän sohvanreunalle tai yöpöydälle ku en heti jaksa viedä roskiin. 

Ja yök, hävettää kertookki, mutta yks päivä vaihdoin lakanoita ni huomasin miehen puolelta että oli laittanu helmalakanaan räkäpallon.

Joskus oli jossain ketjussa vaimo kipannut kaikki lojumaan jätetyt sinne miehen puolelle sänkyä. Oli muistaakseni mennyt viesti perille.

Muuten alat noihin miehesi röyhtäilyihin ja piereskelyihin sanoa ihan samaa kuin hänkin, "hyi hyi, oot iljettävä, ei miehet piere", muutenkin alat arvostelemaan ettei miehet sikaile, luista lasten pukemisista jne. Ja sitten alat harrastamaan leffoja ja tv-sarjoja joissa on romanttisia herrasmiehiä ja huokailet ääneen että siinäpä vasta Mies.

Jos nämäkään eivät tehoa niin sitten aina kun mies alkaa sikailemaan, soitat anopille ja kutsut hänet siivoamaan poikansa jäljet kun Miehen sijaan menitkin ottamaan pikkupojan puolisoksesi.

Ei oo totta! Meillä lasten purukumeja tuppas löytymään matosta jne., jonka jälkeen ne yksinkertaisesti kiellettiin tässä huushollissa. Xylitol-pastillitkin on keksitty. Tehoaiskohan ap:n lapselliseen mieheen :D

Nro 12, niin mäki teen, jos satun olee tässä koneella vaikka ja tuo lipasto tuossa vieressä. Saatan jättää purkan siihen, mut vien sen kyllä heti sit roskiin. Eikä mulla kerry niitä kauheeta kasaa.. enkä heittele..mies oikein yrittää makkarissa sängystä tähätä lipaston päälle, ja mielissään ku onnistuu. Siis, et purkka jää siihen. Huh. Poika joskus nakannu perässä, sille toitotan, et roskiin ja mieskin sanoo, mut ompa ite niin hyvä esimerkki. En tiiä, jotenki tuntuu, et mulla on kaks lasta täällä yhden sijaan. Tai toinen joku teini..

Jäi sanomatta että nukkumaan mennessä mies riisuu vaatteet aina sängyn viereen lattialle, jonne ne sitten jää ellen niitä siivoa. Joku kuukaus sit päätin että olkoot siellä, en niitä pese ennenkun ite tuo ne kylppäriin ja sanoin tästä myös miehelle ja se toimii! Saatoin myös olkkarista kerätä lojuneet sukat/hupparit ja käydä heittämässä ne sinne sängyn viereen. 

Joku voi sanoa että lapsellista, mutta ei se huono juttu ollu ku asia nykyään  kunnossa.

Joo, ei. En olisi edennyt yhteisasumisen asteelle tuollaisen Wagnerin kanssa. 

Siis tää on iha ku mun kirjottamaa, paitsi et noi riitelyt ei liity meiän miehen sotkuihin, päin vastoin, sillon se hetken jaksaa panostaakki tähä kodinhoitoon.

Mutta noista lasten märistä ulkovaatteista tuli vielä mieleen että suihkussa kun hän käy niin pyyhe jää aina myttyyn vaatehuoneen lattialle, to del la ärsyttävää! :D

Samoin ne leivänmurut ja juuston palaset keittiöön ku tekee leipää.

Ja kotona ku se asu ni sen huone oli ihan kaaos, vaatteet, roskat ja astiat siellä sovussa sekasin niin ettei lattiaakan näkyny.

Ja just yks päivä sanoin hälle että tuntuu ku asus kahen lapsen kanssa!

Kärsivällisyyttä tässä tarvitaan, ehkä joskus, ehkä :D

tv.11 ja 15

Pastillit oli käytössä vähän aikaa, kun purkat sattu loppuu, eikä muistettu heti ostella uutta pussia, mut miehen mielestä purkka on hampaiden kannalta parempi, ku se ottaa ne liat pois hampaista, kun tarttuu niihin..tajuukste? :D 

Oon miettiny makkariin jotain, mihin mies sais vaatteensa laittaa tai niitä kerätä, niin ettei ne aina ois pitkin lattiaa. No nyt sillä on tuoli, mut se on aina niin täynnä, et puolet ainakin on siinä lattialla. Aina kun ottaa uuden vaatteen kaapista, niin jättää tuolille tai jonnekki muualle. Mä sit siitä muistuttelen, et vie kaappiin tai pyykkikoriin (ja se on sit nalkutusta, "elä aina nalkuta" jne. vaikka koitan nätisti sanoa ja sit vetää herneen nokkaan ja kaikki jatkuu vielä pahempana, kuten aloituksessa kirjoitin). Joskus vie, joskus ei, riippuu millä tuulella on. Tai sanon, et huomenna pesen sitä ja tätä pyykkiä, et vie pyykkikoriin. Jos nostasin sen sängylle ne, niin nakkais siitä ne mun puolelle tai lattialle ja antas olla. Ei sitä hetkauta. Tiiän jo ton, siks en oo kokeillukkaan. Kiva sit ite imuroida, kun ensin pitää kerätä miekkosen kamppeet lattialta, jooh..jos sanon vaikka, et huomenna imuroin, et kerää kamppees, niin sanoo, et sä joudat, kun oot kotona..huh. Ja muutenki pieni huusholli ni eihän lapsellakaan kiva oo vaatteiden seassa kävellä. Eli kerään ne aika nopsaan siihen tuolille takas, jos ei herra ite kerää. Jos ei ois lasta, niin varmaan sais olla viikkojakin ennenku keräisin. Ja kun mies tulee ulkoa, jättää huivin, hanskat, pipon jonnekki muualle kuin eteisen naulakkoon. Lattialta saattaa löytyä, senkin päältä tms. Sanoo, et siitä ne on helppo sit taas ottaa. Ja mua sanoo tarkaksi, vaikka en es mikään tarkka ja ylisiisti oo. Joku järjestys nyt pitää olla, kun on monta ihmistä talossa. Jos yksin eläis, niin sais mun puolesta elää niinku lystää. Ja muutes, miehen kotikotonakin on aina järjestys, et ei oo siitä kiinni, et ois lapsena jo tottunu epäjärjestykseen. Anoppi vaan passannu pilalle, tehny kaiken valmiiksi. Appiukkokin lähtee pöydästä, niin et lautaset yms jättää siihen. Anoppi kerää, pyyhkii pöydät jne.

Ja todellakin miehelle sanon aina et hyii ällö, sika ja kaikkea, kun röyhtäilee tai muuten sikailee. Mut ei auta. Ainiin, niillä kotona ei koskaan naiset piereskelly, mies sano, et ei oo kuullu et hänen äiti pieraisee tai siskot. Että jee. En oo itekkään piereskelyn kannalla, mut saa nyt kotona vapaasti pieraista. On eri miten sen tekee ja missä ;) Ja jos on kaameen hajusia, niin voi nyt ottaa huomioon kanssaolijat ja mennä muualle. Ja jos on ongelma, niin mennä lääkäriin tai miettiä mitä syö tms.

Joskus kehtaa vielä ehdottaa jotai lähempää kanssakäymistä kaiken sikailun jälkeen, niin saa kyllä kuulla, et arvaa vaan tekeekö tommosta mieli.. ei ei ei. Jotenkin raastavaa tämä..miten voikin olla. Lapsen pukemisesta oon luistanu, mut niinku sanoin, en halua et lapsi päivittäin kuulee tätä meijän kinastelua/väittelyä samasta asiasta, joten siksi joskus puen vaikka sisimmässä kiehuu ja ärrrsyttää. Muutenkin meillä on lapsen suhteen kinastelua, et kumpi tekee mitäkin, mikä on tosi lapsellista ja lapsen kannalta ikävää. Ehkä meillä ei pitäis olla lasta ollenkaan tai sit kaksi, molemmille omat hoidettavat. Siis just jotku iltapesut, vaipanvaihdot jne. Tai ehkä meidän ei pitäisi olla ollenkaan yhdessä. Toki miehessä hyviäkin puolia on, mut nämä huonot nousee liian usein pinnalle, kun on kuitenkin päivittäisiä.

Ainiin, tuohon vielä, kun joku ehdotti, et elä vaan pue lasta, niin siitä se riitatilanne taas syntyykin sitte. Mies kieltäytyy lähtemästä ja menee vaan makaa koko loppupäiväksi (ei aina, mut hyvin tavallista). No, voin toki lähtä lapsen kanssa kahdestaankin ja niin oon tehnykki. Mut en jaksa sitä ainaista riitaa, niin joskus mielummin puen lapsen suosiolla, et voidaan yhdessä viettää aikaa ulkona/kaupoilla/hoplopissa minne nyt ollaankaan menossa.  Jotenki nyt kun näitä kirjottaa, niin alkaa entistä enemmän tuntuu siltä, et aikoinaan teki väärän valinnan. Tuo miehen suuttuminen on asia ihan erikseen..nykyään sitä on onneks vähemmän, mut ennen oli enemmän. Vetää herneen nokkaan jostai ihan ihmeestä ja makaa koko loppupäivän, surffailee ehkä netissä tai menee peiton alle nukkuu. Lapsihan siitä kärsii kans, kun ei saa isiltä mitään huomiota tai isi ei reagoi mihinkään..raukka pieni. Onneks noita nykyään vähemmän. Mut mietittyä tässä yhteiselon aikana on tullu, et kumpi meistä on se "normaalimpi" tapaus, eli kumman käytös on normaalia ja kumman ei. Mun mielestä miehen käytös on tietty outoa, enkä usko et monikaan noin käyttäytyy, mut en tiiä. Mies sanoo päinvastaista. Ehkä me ei vaan sovita yhteen. Ja joo, elkää es kysykö miten pian tutustumisesta mentiin naimisiin ja miten pian lapsi synty.. ja tän aiheen voi lopettaa tähän. Toki saa kommentoida ja antaa vinkkejä tai kauhistella, mut en nyt jaksa ite enempää kirjotella.