Onko kenenkään muun mies tämmönen???

Nosta miehen lempifarkut tai paita siihen "purkkalipaston" päälle ja ohimennessä paina purkka tiukasti vaatteeseen kiinni.  Sano sitten kun mies valittaa, että nostit vaatteet lipaston päälle lattialta kun imuroit, kas kun onkin vahingossa jonkun purkka jäänyt siihen.  

Jos lapsi on sopivan ikäinen, yllytä häntä keräilemään miehesi purkkajämät ja liimaamaan ne sopivaan paikkaan, johonkin miehesi tärkeään tavaraan, vaikka ipadiin.  

Jos lapsenne ei osaa vielä puhua, huijaa miestäsi, että lapsi oli tukehtua purkkaan, oli löytänyt niitä sohvan välistä ja saanut kurkkuunsa ja kuinka sinä viime hetkellä pelastit. Ja syyllistä miestäsi oikein kunnolla.

Tietysti voit ottaa eronkin. Sano miehellesi, että jos se purkan heittely ympäri huushollia ja muut tyhmyydet lopu, niin sinä lähdet ja lapsi lähtee mukaasi, koska mies ei osaa elää siististi ja mies ei jaksa häntä edes pukea saati huolehtia vaatteista, kun ei omistakaan pysty.

Jos ero tuntuu liian rankalta, ehdota, että pyydätte anoppia/siskoja kerran viikossa keräämään miehen purkat ja likaiset vaatteet, että sinä et enää jaksa. Anoppi ja siskot varmaan mielellään sen tekevät, jos kasvatus on perheessä ollut tuota luokkaa.  Mitäpä jos mies saisi oman huoneen? Jos teillä on kaksio, mies saa toisen huoneen ja sinä ja lapsi toisen. Tällöin miehesi sotkut pysyvät oven takana piilossa.  Tosin vieraiden kutsuminen kotiinne jää varmasti minimiin. Kolmiossa tai isommassa kämpässä asia hoituu helposti.

Kiitos vinkeistä nro22! :) ja muutkin. Tuo omahuone vois toimiakin kohta, kun muutetaan kolmioon. Mut toisaalta harmittaa, kun menee yks huone tavallaan hukkaan, jos mies sinne asettuu sotkupekaksi. Äh. Varmaan tykkäis ajatuksesta. Itse asiassa, jos on riitaa, niin saattaa sanoakin, et oispa isompi asunto ja omat huoneet. Voishan tuota kokeilla, sais sit ite siivotakin huoneensa. Mulla ois sit teini talossa, heh. Mietin tuota miehen kodin kasvatusta, et jännä kun miehen nuorempi veli on kuitenkin aika järjestyksen ihminen. Käyny hänen poikamieskämpässään muutaman kerran, niin siistiä on ollu. Enkä usko, et meitä varten oli siivonnu. Taisin siitä sillon mainitakin ja ääneen sitä ihmetelleä ja vertasin mieheeni... miehen toisesta veljestä en oikeen tiiä, sen käsityksen oon saanu, et on samaa luokkaa kun mun mies.

Eroa en halua es ehdottaa..tuskin siitäkään tavat paranis. Sanois varmaa, et lähe vaan.. kertoo siis jotain muutakin meidän suhteesta. Vaikka on hyviäkin jaksoja ja aikoja ja sanoo rakastavansa, mut jos lähtisin, niin ei varmasti laittas vastaan. varmaan ottas sit semmosen naisen, joka on yhtä suurpiirteinen siisteyden ja tapojen suhteen, kun itse. Näin on joskus sanonukki, ku oon sanonu, et ei moni nainen sua kattelis tai tommsta miestä haluais. Toki  miehessä ne hyvät puolet on, mut jos tätä siisteyspuolta hänessä nyt ajatellaan. Äsken muute röyhtäs oikein äänekkäästi, luultavasti osin ärsyttääkseen, ku se tietää, et näistä tänne kirjotan. Ei aikonu lukea, kun ei sitä kuulema kiinnosta mitä siitä sanotaan. Aiko kirjottaa mun huonoista puolista :D Senkun. No ei kyllä kirjota, kun kattoo vaan tabletilta jotai ohjelmia ja makaa sohvalla ja kasa purkkaa tossa yhessä samassa nurkassa. Ja ne on varmasti siinä aamullakin, ei tahalleenkaan ota niitä pois.

Seki unohtu sanoo, et jos mies on hermona mulle jostai/meillä on riitaa ja toimii siis sit vielä epäsiistimmin kuin yleensä, niin sillon se myös jättää mulle kaiken lapsen hoidon, ei varmasti tee pesuja, vaihda vaippaa, käskyttää mua pukee pojan ulos jne. Poika menee isälle, et isi pukee, isi pesee jne, niin mies vaan, et eiku äiti pukee, mee äitille. Ja mulle huutelee et pue poika..jos sanon, et voithan sä ite pukee, niin sanoo, et no en sit lähe. Jotenkin kauheeta ehdollistamista muutenkin kaikki. Ja nyt kirjoitan kärjistäen. Toki on tilanteita, et jos en pue ja sanon, et pue sinä, niin saattaa pukeekkin. Mut paljon on näitä tilanteita, joista oon kirjottanu. Kamalinta on, et se pojalle saattaa alkaa minua morkkaamaan.. et ku äiti on tommonen, äiti sitä ja tätä...tai sit vaan pojan kuulleen syyttelee mua, haukkuu idiootiksi, sanoo "pää kiinni",  morkkaa mun sukulaiset jne.

Kuulostaa ihan kamalalta, kun kirjottaa tätä ja ajattelee sivullisen silmin. Mut näin vaikeimpina hetkinä ja aikoina, välillä sit ollaan kaikkea muuta :) Mut ahistaa, et es on tätä huonoa näinkin paljon ja helposti kuvittelee, et oisko jonkun muun kanssa toisenlaista. Et meidän luonteet ja tavat vaan ei natsaa yhteen. Ehkä sillon alussa ajattelinkin, et ne hyvät voittaa huonot ja särmät pikkuhiljaa hioutuu. Ja näin onkin käyny, mut ei mielestäni tarpeeksi. Enkä tosiaankaan oleta, et mies muuttuis tavoiltaan täysin munkaltaiseksi, mutta jotai vastaantulemista odotan. Itekki oon koittanu oppia sietämään epäjärjestystä, mut nuo purkan heittelyt yms. menee jo yli. Joskus vaan tulee olo tai useinkin, et onko se niin vaikeaa? jotenkin ylivoimaista viedä ne purkat roskiin, vaatteet pyykkiin, siivota omat jälkensä? Yritän asettua toisen asemaan, mut vaikeaa kuvitella, et se vois olla niin vaikeaa.