Äitini ei välitä minusta :(
Ei ole missään yhteydessä ja ei tunnu olevan kiinnostunut minusta. Emme ole puhuneet puoleen vuoteen lähes mitään. Olo on todella surullinen ja yksinäinen. Tämä on jatkunut useamman vuoden ajan. Äidilläni on omia henkilökohtaisia ongelmiaan tässä varmasti syy. Nyt käyn läpi omia aikuisiän ongelmiani ja lapsen hankintakin on läsnä. Todella yksinäinen olo omien murheiden ja surujen kanssa. Minulla on avomies ja kavereita mutta en tiedä voiko vanhempia korvata heillä... Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Miten olette selvinneet yksinäisyyden ja surun kanssa?
Kommentit (4)
Joo, tuttua :(
Minun äitini ei tunnut välittävän siitä,että olen kärsinyt vuosia masennuksesta, parisuhde voi huonosti, olen töistä uupunut ja lapseni hyljeksii minua. Äitini on ollut lähes10 vakavasti sairas. Tavallaan ymmärrän, ettei varmaan jaksaisi minun ongelmiani kantaa. On kyllä lapseni kanssa paljon tekemisissä ja selkeästi rakastaa lasta. Mutta ei sen aikuisen lapsenkaan tarve rakkauteen kuole siinä vaiheessa kun tietty määrä kilometrejä mittarissa tulee täyteen.
En tiedä miksi tämä niin painaa. Ollaan kuitenkin korrekteissa väleissä ja pidetään yhteyttä. Omakin perhe on. Lieneekö tämä sitten jotain takaumaa lapsuudesta. Ehkä en pienenä saanut tarpeeksi rakkautta ja tämä tunne nousee nyt taas pintaan?
Ota itse yhteyttä äitiisi.
Näin äitinä voin sanoa, että mielestäni lapsillani on aina jotain tärkeämpää tekemistä, kun äidin puhelut (aina kun soitin , oli väärä aika).
Äidithän välittävät ja ajattelevat lapsiaan, lähes koko ajan ja ovat ylpeitä heidän saavutuksistaan (olivathan ne mitä tahansa).
Tietääköhän Äitisi tästä sinun "ongelmastasi", ? Voin kokemusta omaavana sanoa, ettei aavistakkaan moiseta
Oletin/käsitin, siellä "suuressa" maailmassa, olevan kaikki hyvin.
Pinnallisesti jutellen, silloin täällöin, ei anna oikeaa kuvaa tilanteestasi.
Soita ja kerro tilanteesi!
[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 21:14"]
Äidithän välittävät ja ajattelevat lapsiaan, lähes koko ajan ja ovat ylpeitä heidän saavutuksistaan (olivathan ne mitä tahansa).
[/quote]
Ihanan naiivia, voi kunpa maailma olisikin noin vaaleanpunainen.
Tuttu tunne:(