Isän tapaamiset ahdistaa ja pelottaa

Eli minulla ja esikoiseni isällä ollut aikanaan erittäin myrskyinen suhde, myrskyinen on tämä mieskin luonteeltaan, viinaan menevä ja oli aikoinaan väkivaltainenkin (ei tosin lapselle koskaan). Ei ole tavannut lastaan 1½ vuoteen. Nyt on kihloissa ja ilmeisesti löytänyt jonkinnäköisen tasapainon elämäänsä. Lastenvalvojalla on käyty, jossa sovittu uudelleen tutustumisesta ja myöhemmin sitten tapaamisista, tietysti ensin päivällä, sitten yksi yö kerrallaan ja joskus tulevaisuudessa kokonaisia viikonloppuja.



Tyttäreni on 4½-vuotias. Tämä isä on useasti halunnut olla taas isä, kunnes tulee jotain muuta. Yleensä hänen isyytensä kaatuu meidän välisiin riitoihin, eli jos minä teen hänen mielestään jotain väärää, hän jättää tulematta. Yleensä hän on halunnut minut takaisin ja kun olen ilmaissut, etten ole tippaakaan kiinnostunut hänestä sillä tavalla hän on hylännyt myös tyttäremme. Lopulta kyllästyin tähän, enkä ole enää yrittänyt edes tyrkyttää tapaamisia hänelle, joka sitten johti tähän pitkään taukoon (eli en ole siis kieltänyt tapaamasta). Sitten hän löysi tämän uuden naisen ja keksi, että haluaakin olla isä taas.



Nyt tämän uudelleen tutustumisen pitäisi alkaa ja ahdistus on kova. Tyttäreni ei ole isänsä perään kysellyt, tietenkään ei muista ihmistä jota ei ole nähnyt noin pitkään aikaan, enkä ole häntä tytölle mainostanut, koska tämä ei hänen elämässään ollut. Mieheni on ollut kuin isä tytölleni. Pelottaa kaikki; pelottaa, että he tutustuvat uudelleen ja sitten mieheni hylkää jälleen kerran tyttöni, pelkään mitä tapaamisista tulee, kun hän ei tyttöä ollenkaan tunne, pelkään kaikkea mahdollista ja tiedän, että kun tyttöni on siellä niin panikoin vain kokoajan.



Onko ketään muita, jotka olisi ollut ikinä samankaisessa tilanteessa? Olisi mukava kuulla, että miten tästä selviää. Haluaisin, että koko ihminen pysyisi pois meidän elämästä ikuisesti, mutta se toivomus ei taida toteutua...