Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistus isän tapaamisista
03.08.2008 |
Eli minulla ja esikoiseni isällä ollut aikanaan erittäin myrskyinen suhde, myrskyinen on tämä mieskin luonteeltaan, viinaan menevä ja oli aikoinaan väkivaltainenkin (ei tosin lapselle koskaan). Ei ole tavannut lastaan 1½ vuoteen. Nyt on kihloissa ja ilmeisesti löytänyt jonkinnäköisen tasapainon elämäänsä. Lastenvalvojalla on käyty, jossa sovittu uudelleen tutustumisesta ja myöhemmin sitten tapaamisista, tietysti ensin päivällä, sitten yksi yö kerrallaan ja joskus tulevaisuudessa kokonaisia viikonloppuja.
Tyttäreni on 4½-vuotias. Tämä isä on useasti halunnut olla taas isä, kunnes tulee jotain muuta. Yleensä hänen isyytensä kaatuu meidän välisiin riitoihin, eli jos minä teen hänen mielestään jotain väärää, hän jättää tulematta. Yleensä hän on halunnut minut takaisin ja kun olen ilmaissut, etten ole tippaakaan kiinnostunut hänestä sillä tavalla hän on hylännyt myös tyttäremme. Lopulta kyllästyin tähän, enkä ole enää yrittänyt edes tyrkyttää tapaamisia hänelle, joka sitten johti tähän pitkään taukoon (eli en ole siis kieltänyt tapaamasta). Sitten hän löysi tämän uuden naisen ja keksi, että haluaakin olla isä taas.
Nyt tämän uudelleen tutustumisen pitäisi alkaa ja ahdistus on kova. Tyttäreni ei ole isänsä perään kysellyt, tietenkään ei muista ihmistä jota ei ole nähnyt noin pitkään aikaan, enkä ole häntä tytölle mainostanut, koska tämä ei hänen elämässään ollut. Mieheni on ollut kuin isä tytölleni. Pelottaa kaikki; pelottaa, että he tutustuvat uudelleen ja sitten mieheni hylkää jälleen kerran tyttöni, pelkään mitä tapaamisista tulee, kun hän ei tyttöä ollenkaan tunne, pelkään kaikkea mahdollista ja tiedän, että kun tyttöni on siellä niin panikoin vain kokoajan.
Onko ketään muita, jotka olisi ollut ikinä samankaisessa tilanteessa? Olisi mukava kuulla, että miten tästä selviää. Haluaisin, että koko ihminen pysyisi pois meidän elämästä ikuisesti, mutta se toivomus ei taida toteutua...
Kommentit (4)
mielestäni se on miehen oma tehtävä. Tätä on vain mahdoton ennakoida, jotenkinkin tiedän, että se tulee menemään noin, mutta mitä sille voi tehdä? Lastenvalvojakaan ei oikein mielestäni näe kokonaiskuvaa ja ota menneisyyttä huomioon, haluaa vain kiivaasti lapselle suhteen myös isään, minkä ymmärrän kyllä. Olisipa isä vain sellainen luotettava.
Välillä toivon, että voittaisin lotossa, jotta saisin miehen lahjottua elämästämme pois, loppullisesti. Tiedän nimittäin, että hän kyllä pysyisi poissa, jos vain rahasta sovittaisiin, lapsi ei hänelle kovin tärkeä voi olla, kun on noin kauan voinut elää ilman!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et tue tapaamisia, voit joutua asenteestasi tytöllesi myöhemmin tilille. Nyt hän ei ehkä kysele isäänsä, mutta kymmenen vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen.
Tapaamiset pitää aloittaa lapsen ehdoilla, minkä isä toivottavasti ymmärtää. Tunti kerrallaan, pikkuhiljaa. Ei mitään kokonaisia viikonloppuja tai yön yli ensimmäiseksi.
Jos isä hylkää tytön, valinta on hänen ja hän kantaa siitä vastuun. Sun kannattaa pitää kirjaa tapaamisten edistymisestä ja mahdollisista perumisista jne. jotta sinulla on jotain mihin vedota, jos mies lopettaa tapaamiset ja alkaa vuoden päästä taas vaatia niitä uudelleen. Ei lasta voi loputtomiin pompotella.
olen sanonut miehelleni ja sanoin lastenvalvojallakin, että tämä on viimeinen tilaisuus hänelle, jos hän tämän mokaa yhtä heppoisin perustein kuin aina ennenkin ei tarvitse enää soitella.
Kerran hän tuli meille katsomaan lastamme, piti olla muutama yö. Oli ollut yhden yön, vein aamulla lapsen hoitoon ja menin itse töihin. Hän oli sillä välin selannut tietokoneesta yksityisten keskusteluiden historiat, joista paljastui hänelle ikäviä asioita (ei kuitenkaan liittynyt lapseemme mitenkään, vaan meidän jo silloin loppuneeseen suhteeseen) ja hän oli lähtenyt menemään. Tulimme iltapäivällä lapseni kanssa kotiin ja tyttö tietysti ihmetteli, että missä isi on ja miksi ei ole täällä. Eli kostaa siis lapselle, kun suuttuu minulle. ja tämänkaltaisia tapauksia on useita, siksi en jaksa uskoa häneen enää.
Olemme sopineet, että tutustuminen tapahtuu pikkuhiljaa, kerran viikossa käymme heidän luonaan leikkimässä muutaman tunnin kerrallaan, sitten kun on sen aika, niin hän voi olla joitakin tunteja ilman minua siellä ja siitä taas eteen päin päivä, yksi yö ja joskus kaukana tulevaisuudessa kaksi yötä.
Alue: Aihe vapaa
et itse ole kovin aktiivinen niin tuskimpa noin tuuliviiri mies kauan jaksaa isyydestä innostua, kun ei ole tähänkään asti sitä tehnyt ja aiemmatkin motiivitkin ovat olleet ei niin isä-lapsi-lähtöisiä....