Lue keskustelun säännöt.
Onko missään netissä paikkaa, jossa voisi jutella omasta mielenterveydestään?
07.02.2014 |
Mulla on nyt sellainen tilanne, ettämulla sahaa todella pahasti mieliala normaalista, hieman reippaaseen ja aivan yhtäkkiä lähes itsetuhoiseen. Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mulla on läkkeet joita syön säännölliseti, mun mieliala on ollut hallinnassa vuosia.
Esim tänään ja eilen olen ensin ollut aivan ok, käytiin lasten kanssa kaupassa, syötiin lounasta, sitten yhtäkkiä vain haluan jonnekin pois, haluan vetää pään täyteen jotain, ihan mitä vain, mennä pakkaseen makaamaan ja jäädä sinne, iskeä ensimäminen vastaan tuleva mies ja panna sitä läpi yön (joo mulla on ihan omakin mies jota rakastan), muuttaa Uuteen Seelantiin ja alkaa mykäksi jne. Sitten yhtäkkiä napsahdan takaisin, tulen surulliseksi, alkaa itkettämään, pian olen taas ihan normaali.
Mua pelottaa tämä, en tiedä mitä tapahtuu. Haluaisin vain itkeä ja tehdä jotain, olla traaginen ja velloa, mutta en voi, mulla on kolme lasta ja rakas mies, en mä voi ottaa ensimmäistä lentoa jonnekin ja alkaa kokaiiniriippuvaiseksi "taiteilijaksi", en mä voi edes vetää päätä täyteen suomalaikansallisesti, mulla ei ole viinapäätä.
Sori, mun piti vain kysyä että missä mä voisin avautua, ja nyt jaarittelin täällä. Emmä voi alkaa hajoamaan nyt, mä olen päiväkahvilla täs läppräillä nyt, ei silloin voi pää hajota??
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin yksi osoite, mt-seura Taimin sivut, siellä on myös keskustelupalsta:
Haluamatta vähätellä ongelmiasi, mutta meistä jokainen haluaa vetää pään sekaisin, muuttaa uuteen seelaantiin ja iskeä uusia kumppaneita. Tuntemuksesi eivät siis ole mitenkään omituisia. Jos sinulla kuitenkin on todettu esim. maanis-depressiivisyys niin luulisi että lääkkeitä ainakin saa kunnalliseltakin vaikka hoitoa ei olisikaan luvassa. Jos et "oikeasti" ole sekaisin ja olet vain tällainen "varttihullu" voit myös päättää ottaa oman elämäsi haltuun ja jos sinulla on se rakastavat mies niin kertoa myös hänelle ja saada näistä asioista voimia. Elämä ei aina ole kivaa ja etenkin nuorena haluaa kaikkea ja on impulsiivinen. Elämästä voi kuitenkin tehdä itsekin ihan kivaa ja itsensä tunteminen on avain siihen. Pelkkä Itsekkyys ei kuitenkaan tuo onnea.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 15:16"]
Jos sinulla kuitenkin on todettu esim. maanis-depressiivisyys niin luulisi että lääkkeitä ainakin saa kunnalliseltakin vaikka hoitoa ei olisikaan luvassa.
[/quote]
Ap:han sanoo jo toisessa lauseessa, että hänellä on kaksisuuntainen, johon on lääkitys.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 15:16"]
Jos sinulla kuitenkin on todettu esim. maanis-depressiivisyys niin luulisi että lääkkeitä ainakin saa kunnalliseltakin vaikka hoitoa ei olisikaan luvassa.
[/quote]
Ap:han sanoo jo toisessa lauseessa, että hänellä on kaksisuuntainen, johon on lääkitys.
[/quote]
Mjoo, siis mulla noi päähänpistot voi oikeassa mielentilassa toteutua. Siksi lääkitys ja diagnoosi. Mutta joo, olen nyt tuolla tukinetissa, Kiitos vinkanneelle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi jumalauta, typerä netti katkaisi chatin enkä pääse takaisin. Olen sitten takaisin täällä.
No avaudun sitten täällä
Tiedättehän sen tunteen, jos on masentunut, on näköalaton. Ei näe tulevaisuudessa mitään hyvää? Okei, mun ongelma on se, että mä kyllä näen mitä kaikkea hyvää tulevaisuudessa on. Näen ja koen myös nykyisyydessä hyviä asioita. Mutta se kun yhtäkkiä on siellä todella syvällä kuopassa, ja vain toivoo että tulisi joku ja mukiloisi huulen halki. Jäisi auton alle ja jalka murtuisi. Sitten aivan yhtäkkiä on ulkona sieltä kuopasta eikä edes tajua miten, eikä edes oikein usko että oli siellä kuopassa ollut, kunnes parin tunnin päästä on valmis menemään pakkaseen lumeen makaamaan, jotta pääsisi sinne kuopan pohalle taas omin voimin.
Kun musta tuntuu että mä teen tämän itse itselleni, enkä ymmärrä miksi.
Voitteko oikeesti puhua mulle täällä, toi auttoi kun tunnin sain jutella.
Onko tuo sitten sellaista sekamuotoista kaksisuuntaista vai miten sitä kutsutaan? Kun ne tilat vaihtelee noin nopeasti. Onko sulla aina vaihdellut se olotila noin nopeasti vai onko tuo uusi juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 16:21"]
Onko tuo sitten sellaista sekamuotoista kaksisuuntaista vai miten sitä kutsutaan? Kun ne tilat vaihtelee noin nopeasti. Onko sulla aina vaihdellut se olotila noin nopeasti vai onko tuo uusi juttu?
[/quote]
Kai tää on jotain sellaista. Uutta mulle. Esim nyt on kaikki ohan ok, vähän ihmetyttää olenko keksinyt kaiken kun luen tätä ketjua. Olen kaksi ihan eri ihmistä, jotenkin. Tuolla tukinetissä vihjasi, että kannattaa mennä rohkeasti päivystykseen jos tuntuu siltä että menee huonosti. Mutta esim juuri nyt tuntisin itseäni ääliöksi siellä päivystyksessä, mussa ei ole mitään vialla! Pari tuntia sitten ehkä joo, halusin enemmän kuin mitään että lapset olisivat muualla ja voisin tainnuttaa itseni ehkä liiaksikin lääkkeillä (en vieläkään tiedä onko tuo itsetuhoisuutta, en halua tappaa itseäni, haluan että minuun sattuu ja mielellään pahasti).Nyt mietin lähinnä että mitä ruokaa huomenna tekisi ja että pyykitkin voisi laittaa. Enkä näe miten ihmeessä eim aika vrmasti ennen kuin tästä päivästä aika jättää olen miettinyt jotain karmeuksia ja kokenut olevani lohduttoman pohjalla ja itkeä rääyn jossain piilossa.
Onko sulla jotakin erityistä stressiä tms ollut viime aikoina, tavallista vähemmän sosiaalisia kontakteja tai jotakin mikä olisi voinut saada aikaan tuon olotilan pahenemisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolta sekamuotoiselta se kuulostaisi mun mielestä http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialah%C3%A4iri%C3%B6#F31.6_Kaksisuuntainen_mielialah.C3.A4iri.C3.B6.2C_sekamuotoinen_jakso
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että kannattaisi hakea apua. Vaikka tietyllä hetkellä tuntuisikin, että olo on ok, niin jos kerrot siten kuin tännekin tuosta olotilan aaltoilusta niin tuskin sinun ajatellaan turhaan hakeneen apua. Taisit mainita jossain soittamisen vaikeudesta, mutta tuossa nyt kuitenkin kriisipuhelimen numero http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
Niin ja se että tunnet halua satuttaa itseäsi on itsetuhoisuutta sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 16:31"]
Onko sulla jotakin erityistä stressiä tms ollut viime aikoina, tavallista vähemmän sosiaalisia kontakteja tai jotakin mikä olisi voinut saada aikaan tuon olotilan pahenemisen?
[/quote]
No joo, siis oli tilanne, että hetken aikaa oli pelkona että olen vakavasti sairas, mutta se osottautuikin hyvänlaatuiseksi ja harmittomaksi. Ja sitten olinkin pettynyt, siitä se alkoi. Olin pettynyt etten ollut vakavasti sairas. Luulen että tästä se alkoi. Kyllä jo sitä ennenkin olo aaltoili, mutta vähemmän.
Olen sairas sairas ihmisjäte kkun toivon itselleni pahaa. Itsekäs SAIRAS PASKA. Mä ansaitsen tän kaiken, mutta mun lapset ei. Miten mä saan lopetettua tän, mun lapset ei ansaitse näin sekopäistä äitiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 16:31"]
Onko sulla jotakin erityistä stressiä tms ollut viime aikoina, tavallista vähemmän sosiaalisia kontakteja tai jotakin mikä olisi voinut saada aikaan tuon olotilan pahenemisen?
[/quote]
No joo, siis oli tilanne, että hetken aikaa oli pelkona että olen vakavasti sairas, mutta se osottautuikin hyvänlaatuiseksi ja harmittomaksi. Ja sitten olinkin pettynyt, siitä se alkoi. Olin pettynyt etten ollut vakavasti sairas. Luulen että tästä se alkoi. Kyllä jo sitä ennenkin olo aaltoili, mutta vähemmän.
Olen sairas sairas ihmisjäte kkun toivon itselleni pahaa. Itsekäs SAIRAS PASKA. Mä ansaitsen tän kaiken, mutta mun lapset ei. Miten mä saan lopetettua tän, mun lapset ei ansaitse näin sekopäistä äitiä!
[/quote]
Sä puhut kuin sairaus olisi jotenkin omaa syytä. Etköhän sä parhaasi tee, ja tottakai nuo ajatukset häiritsevät. Se, mitä sä ja sun lapset ansaitsevat on että hae apua. Sairautesi on tähänkin asti ollut ihan hanskassa, kyllä se varmasti siitä taas helpottuu mutta ei kannata alkaa itseäsi ruoskimaan. Tuskin sinä olet sairauttasi valinnut.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 14:14"]Mulla on nyt sellainen tilanne, ettämulla sahaa todella pahasti mieliala normaalista, hieman reippaaseen ja aivan yhtäkkiä lähes itsetuhoiseen. Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mulla on läkkeet joita syön säännölliseti, mun mieliala on ollut hallinnassa vuosia.
Esim tänään ja eilen olen ensin ollut aivan ok, käytiin lasten kanssa kaupassa, syötiin lounasta, sitten yhtäkkiä vain haluan jonnekin pois, haluan vetää pään täyteen jotain, ihan mitä vain, mennä pakkaseen makaamaan ja jäädä sinne, iskeä ensimäminen vastaan tuleva mies ja panna sitä läpi yön (joo mulla on ihan omakin mies jota rakastan), muuttaa Uuteen Seelantiin ja alkaa mykäksi jne. Sitten yhtäkkiä napsahdan takaisin, tulen surulliseksi, alkaa itkettämään, pian olen taas ihan normaali.
Mua pelottaa tämä, en tiedä mitä tapahtuu. Haluaisin vain itkeä ja tehdä jotain, olla traaginen ja velloa, mutta en voi, mulla on kolme lasta ja rakas mies, en mä voi ottaa ensimmäistä lentoa jonnekin ja alkaa kokaiiniriippuvaiseksi "taiteilijaksi", en mä voi edes vetää päätä täyteen suomalaikansallisesti, mulla ei ole viinapäätä.
Sori, mun piti vain kysyä että missä mä voisin avautua, ja nyt jaarittelin täällä. Emmä voi alkaa hajoamaan nyt, mä olen päiväkahvilla täs läppräillä nyt, ei silloin voi pää hajota??
[/quote] Sinulla on lääkärin määräämä lääkitys. Ota yhteyttä lääkäriisi ja kerro avautumisen/keskustelun tarpeesta.
Itse olen sairastanut vaikean masennuksen, josta nyt muistona paniikkihäiriö, johon lääkitys. Jouduin vaatimaan itselleni hyvää hoitoa. Psykiatri määräsi psykoosilääkkeitä ja samalla päivitteli minun kuuluvan mahti sukuun paikkakunnallani???
En tietenkään tuohon suostunut vaan tein asian avoimeksi.
Sain siis sinnikkyydelläni asiani ja lääkityksen kuntoon. Tosin olen surullinen niiden potilaiden puolesta, joilla ei ole voimia moiseen. Apua hakevilla ei useinkaan ole.
Tässä kohtaa en edes ymmärrä mitä haluan. Mulla on lääkkeet. Ne on tähänkin asti auttaneet (miksei ne nyt yhtäkkiä muka?). Jos jollakin taikuudella saisin itseni lääkärini kanssa juttusille, mitä se auttaisi? Tää tapahtuisi joskus ensi viikolla aikaisintaan. Mulla on paha olo NYT. Saisin uudet lääkkeet? Mutta nää on hyvät, muut olivat aivan vääriä ja niistä tuli karsea olo. Mikse nämä toimi enää?
Mä en pysty ajattelemaan. Mitä mä haluan? Mikä on se juttu että mä olen nyt heti esim kahden kuukauden päässä? Tai mielummin puolen vuoden? Oikeastaan, mitä mä haluaisin on kooma. Saisin olla puoli vuotta, ei tarvitisi tehdä mitään, drugsit tulisi suoraan suoneen, ei olisi väliä syömisestä, (kaikki ruoka on pahaa anyways). Ja sitten heräisin, kaikki olisi hyvin. Olisin varmaan laihtunutkin sairaalamössöillä. Win-win -tilanne. En edes missaisi paljoa puolessa vuodessa. Vuosi olisi liikaa.
Mä en saa yhteyttä nää tonne tukinettiin. Mä tiedän että tämä on vain tekninen asia, mutta silti musta tuntuu, että se ihminen ei halua enää lukea mun juttuja.
Myöskin päätin, ettei mulla ole mitään hätää. Jos mä olisin huonossa kuosissa, mä en nyt pytyisi nousemaan tästä ja tekisi lapsille ruokaa (laittaisi pitsaperjantaipitsaa uuniin). Eikä mua edes itketä. En muista mikä mua niin ahdisti muka. Ei mikään. Taisin liioitella.
kaverit, en ole liikahtanutkaan tästä paikoiltani kahteen tuntiin. Tuntuu kuin mun sisälläni olisi ampiaispesä. Sellainen hurina kuuluu. Mutta miltään ei tunnu. Mä kyllästytän kaikkia.
ap
Soita ihmeessä tuonne kriisipuhelimeen tai jonnekin. Kyllä ainakin mun mielestä tuota asiaa pitäisi saada eteenpäin jotenkin. Tai kerro miehellesi olostasi.
Itse kävin joskus aikoinaan englannin kielisillä foorumeilla. Tässä muutamia: http://www.mentalhealthforum.net/ ja http://www.psychforums.com/ jos osaat englantia joten kuten. Tsemppiä ja haleja sulle ap!