Lue keskustelun säännöt.
Miehen tokaisu loukkasi, miten olisitte reagoineet?
28.10.2020 |
Viimeiset kuukaudet työssäni on ollut aivan hirveitä; resurssipulan takia joudun ainakin hetkellisesti ja osittain tekemään noin 1,5 muun työntekijän välttämättömimmät työn omieni päälle. Lisäksi talouden hiipuminen on kasvattunut myyntiorganisaation paniikkimielialaa ja vaaditaan kaikki mahdolliset keinot siihen että koko ajan saataisiin enemmän kauppaa - riippumatta onko asiakkailla tarvetta vai ei- Teen kohtuullista työpäivää etänä, pelkillä vessa- ja jotain-äkkiä-suuhun- tauoilla - yleensä 9h/pv. Sen enempää en jaksa enkä halua tehdä, sillä päivää venyttämälläkään en ehdi tehdä kaikkea millään. Joskun olen koneella iltamyöhään mutta ne ovat kriisitilanteita asiakkaiden kanssa. Nukun kohtuullisesti ja liikun vähintän tunnin joka päivä ja pyrin syömään terveellisesti = pitämään parhaalla tavalla itsestäni huolta vaikka olen itku kurkussa päivittäin jaksamattomuuden ja työkuorman takia. Koko ajan palaverista/koulutuksesta toiseen yhdellä näytöllä (nytkin pitäisi keskittyä yhteen webbikoulutukseen mutta ajatus harhailee) ja toisella näytöllä mailit & niihin liittyvät työtehtävät & Teams -yhteydenotot ja joskus muut puhelut. Teen - tai yritän tehdä- aina vähintään kahta asiaa yhtä aikaa ja käyn täysin ylikierroksilla. Olen moneen kertaan harkinnut työterveyslääkäriä/ psykologilla käyntiä mutta lyhyt sairausloma ei muuta eikä auta mitään sillä tehtävät vaan kasautuu sen aikana entistä enemmän. Vuosilomaa ehdi pitää 2 viikkoa, loppu ehkä joulun aikaan.
Tänä aamuna pohdin viikonloppusuunnitelmia ja mietin perjantai-illan kaverimenon peruuttamista sen takia että jo nyt ennen klo18 lopettaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä, rästilista on niin pitkä. Sitä harmitellessani mies tokaisi ärtyneesti "Älä viitsi valittaa, kaikilla on paljon töitä"
Enpä ole hetkeen moista lyttäystä saanut niskaani.... Taustaa, ollaan kummatkin esimiesasemassa ja mulla hiukan parempi tulotaso (vaikkei se nyt mitenkään liity asiaan) Onko tosiaan vaan hyväksyttävä että nykytyöelämässä on pakko venyä jatkuvasti yli oman venymiskyvyn? Onko ok uupua kun kuormitus menee täysin yli äyräiden - ja on mennyt jo pitkään- ? Vai onko tämä vaan turhaa valitusta?
Ja päälle voin lisätä että hoidan kotihommat 95% yksin ruoanlaittoa lukuunottamatta, mies lepää illat sohvalla telkkarin edessä kun minä hoidan juoksevat asiat, ostokset, pyykit ja siivouksen siltä osalta kuin se tule siivoojan osalta tehtyä. Mies ei näe eikä huomaa mitä pitää tehdä, voi esim lähteä hakemaan kaupasta "leipää ja voita" ja tuo tasan tarkkaan ne kaksi eikä edes kysy mitä muuta pitäisi tuoda. Pesee omat pyykkinsä tarvittaessa mutta ei vahingossakaan laita täyttä konetta tai hoida pyykkejä kaappiin asti. Näistä en jaksa edes rähjätä; kun ei tajua niin ei tajua.
Kommentit (39)
Tuota jos oikeasti teet töitä vain tuon 9h/pv, niin en kyllä olisi kauhean huolissaan, varsinkin, jos tilanne on hetkellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos aluksi jättäisit kotona kaiken tekemättä, mikä ei ole aivan välttämätöntä (peset vaan omat pyykit, kun mieskin niin tekee). Ainakin siksi aikaa, että töissä helpottaa.
Eikä minusta ole ok, että töitä joutuu tekemään niin, että uupuu. Monessa paikassa se vain vaikuttaa olevan niin.
Hei! toihan on aivan loistava idea päästä miehestä eroon
Terv. uudelleen avioitunut mies.
Kuulostat oikein unelmavaimolta....
Tekee kaiken kotona, varsinkin omasta mielestään, töissä tekee omat ja toisten työ, illatkin menee töiden kanssa... ja sitten valittaa.
Jos olisin puolisosi, olisin niin saamarin kyllästynyt sinuun, että alkaisin katsella uutta kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Tuota jos oikeasti teet töitä vain tuon 9h/pv, niin en kyllä olisi kauhean huolissaan, varsinkin, jos tilanne on hetkellinen.
Missä vaiheessa töitä on sitten liikaa? Suurimmalle osalle palkka maksetaan 7,5h/pvä; miksi kukaan tekisi 1,5h ylimääräistä ilmaiseksi kuukausikaupalla?
Sanoisin, että en ymmärrä mitä se haittaa, että valitan. Eihän se ole mitenkään häneltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko tosiaan vaan hyväksyttävä että nykytyöelämässä on pakko venyä jatkuvasti yli oman venymiskyvyn? Onko ok uupua kun kuormitus menee täysin yli äyräiden - ja on mennyt jo pitkään- ? Vai onko tämä vaan turhaa valitusta?"
Ei tietenkään ole pakko hyväksyä. Paitsi jos et ole valmis pudottamaan elintasoasi piiruakaan. Mutta kumpi on tärkeämpi, terveys vai ns. elintaso, se materiaalinen?
Miten miehesi suhtautuu ajatukseen töidenne vähentämisestä? Voisiko siinä olla myös salaisuus parisuhteen uudelle elämälle?
On ok uupua ja loogistakinhan se on. Burn out on parhaimmillaan portti tervehtymiseen elämän kaikilla tasoilla. Virheistähän kuuluu oppia. Sinua tuskin on pakotettu oravanpyörääsi, olet itse sinne innoissasi juossut ja jatkat juoksua niin kauan kuin pelkäät vastuunottoa omasta elämästäsi.
Mikäli jatkat samaa rataa, annat miehen löhötä sohvalla samaan aikaan kun itse raadat 9 tuntisia työpäiviä ja hoidat yksin kodin - niin kyllä, on turhaa valitusta. Muutos on omissa käsissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota jos oikeasti teet töitä vain tuon 9h/pv, niin en kyllä olisi kauhean huolissaan, varsinkin, jos tilanne on hetkellinen.
Missä vaiheessa töitä on sitten liikaa? Suurimmalle osalle palkka maksetaan 7,5h/pvä; miksi kukaan tekisi 1,5h ylimääräistä ilmaiseksi kuukausikaupalla?
Eksä on finanssialalla ja ainakin siellä tehtiin ylitöitä maksutta. Hirveä tappelu ja sota niistä asiakkaista ja boonuksista. Ulkomaiset asiakkaat soittelivat myös iltaisin ja jopa viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että en ymmärrä mitä se haittaa, että valitan. Eihän se ole mitenkään häneltä pois.
Kuka jaksaa kuunnella jäkätystä. Onhan se pois mukavasta ja rauhallisesta illasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat oikein unelmavaimolta....
Tekee kaiken kotona, varsinkin omasta mielestään, töissä tekee omat ja toisten työ, illatkin menee töiden kanssa... ja sitten valittaa.
Jos olisin puolisosi, olisin niin saamarin kyllästynyt sinuun, että alkaisin katsella uutta kumppania.
Tuollaisesta miehestä eroonpääsy on voitto naiselle. Ap on vaativassa esimiestyössä ja tienaa omat rahansa ja tekee myös kaikki kotityöt. Jos hän eroaisi, mikään ei muittuisi muuta kuin että kotitöiden määrä vähenisi ja hän pääsisi eroon väheksyvästä ihmisestä arjessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisista ei vain ole työelämään tällaisenaan. Menkää kotiin ja tehkää lapsia. Yhteiskuntamme hyötyy paljon enemmän terveistä naisista ja lapsista, kuin lapsettomista burn-outeista ja masentuneista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että en ymmärrä mitä se haittaa, että valitan. Eihän se ole mitenkään häneltä pois.
Kuka jaksaa kuunnella jäkätystä. Onhan se pois mukavasta ja rauhallisesta illasta.
Miten se tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun isä keikkui burn outin partaalla, hänen keskustelunaiheensa pyörivät lähinnä työn ja sen epäkohtien ympärillä. Voin vain kuvitella, mitä äiti sai kuulla, kun me viikonloppuvisiitilläkin saimme aikamoisen annoksen. Ehkä olet ajautunut samanlaiseen jamaan, valitat ja kuormitat työongelmillasi myös miehesi, ja hän ei jaksa enää.
Isä jäi pitkälle sairauslomalle ja sittemmin irtisanoutui, sinunkin tilanteessa ei välttämättä puhuta parin viikon vaan kuukausien sairauslomasta. Tilanteesi on pidemmän päälle kestämätön.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisin myös että ilmoitat miehelle että tästä lähtien kotityöt 50-50. Jos tulee valitusta niin vastaus on jo valmiina - kaikki joutuu tekemään kotitöitä.
Miehen fysiikka yleensä vahvempi kuin naisen, joten 60/40 kotitöitten jako ja raskaimmat työt miehelle.
Terv. Isoäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain aloilla ja asemissa odotetaan, että etenkin johtotaso venyy loputtomiin. Jos et saa työtaakkaasi kohtuullistettua, harkitse työpaikan tai alan vaihtoa. Valitsemasi linja kotitöissä on myös omasi ja jättää aika vähän lepoaikaa. Kannattaa tosiaan miettiä, haluatko elää näin ja polttaa kynttilää molemmista päistä.
Kai se 8h työpäivä on oikeasti pelkkää utopiaa. Töitä on joko koko ajan tai ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisista ei vain ole työelämään tällaisenaan. Menkää kotiin ja tehkää lapsia. Yhteiskuntamme hyötyy paljon enemmän terveistä naisista ja lapsista, kuin lapsettomista burn-outeista ja masentuneista naisista.
ei siitäkään tuu mitään. suomalaiset naiset ovat äitiydestä ihan pihalla.
tää on sitä vapaankasvatuksen sukupolvea, 50-65-luvuilla syntyneiden hippiläisten jälkeläisiä. ensin mies tappoi jumalan sitten miehuuden ja alkoi sikailee eli hylkäsi kaikki vastuut ja velvoitteet.. nainen tulee kiltisti perässä.
To-dellakin sinne työpsykologille voi mennä.
Palat loppuun ja masennut (vuosiksi), jos et tee jotain nyt heti. Kokemusta on. Jarruja pohjaan.