Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vielä yksi lapsi - kaduttaako?

Vierailija
07.02.2014 |

Onko kenellekään täällä käynyt niin, että harkinnan jälkeen päädytty vielä sittenkin yhteen lapseen, ehkä iltatähteen tms. ja sitten koettukin (salaa? Eihän tällaista voi myöntää...) että olisi ollut parempi jättää hankkimatta.

 

Neljättä tässä mietin, ei missään nimessä ajankohtainen vielä, mutta joidenkin vuosien kuluttua. Vai hyväksyäkö vaan että se on nyt tässä ja olla tyytyväinen, nauttia nyt täysillä ja olla haikailematta vielä yhtä. Eihän asiaa tarvitse nyt päättää, mutta koen että omalle luonteelleni sopii paremmin että jonkinnäköinen suunnitelma on, vaikkakin sitten täytyy hyväksyä, ettei lapsi välttämättä tulekaan niin helposti, kun ikää nyt jo 30.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mua ainakaan tämä neljäs kaduta yhtään. Ja vielä kaksi haluaisin mutta en tiedä kun ikää kohta 33..

Vierailija
2/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse mietin samaa, meillä on kolme ja neljäs olisi ajankohtainen nyt tai ei koskaan. Mietin jääkö ikuinen kaipuu vai häviääkö tunne pois, jos emme neljättä saa. Lasta tuskin katuisin, ehkä ennemminkin sitä, että ei hankittu. Mutta silti mietityttää aloittaa alusta, nyt kun arki on jo hieman helpompaa. Ja pieninkin pärjää ilman minua, saan harrastaa ja kehittää itseäni.

Mielenkiinnolla kuuntelen myös muiden kokemuksia :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet  nuori. Sain kolmannen ja viimeisen lapsemme kun olin 35 v. Tärppäsi heti, vaikka mitään vauvakuumetta ei ollutkaan. Järkeilin ja päätin vain,  että perheemme kaipaa kolmatta lasta, mutta en halunnut olla siihen liian vanha ja siksi heti ja olin siinä oikeassa. Meidän perheen aurinkohan tuo on! Tuntemukset eivät siis kerro sitä, että mitä tuleman pitää. Pinnistin kolmannen, mutta neljättä lasta en enää jaksanut vakavissani edes harkita. Voisiko joku muukin osallistua lastemme kasvatukseen? Ai ei, no siinä tapauksessa kolme saa jo riittää!

Vierailija
4/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu kai ihmisestä ja mitä elämältä haluaa. Olen seurannut vähän kauhulla erään tuttavan elämää, joka sai iltatähtensä nelikymppisenä. Mielenkiinnon kohteiden ykkösenä pysyi edelleen ura, matkustelu ja harrastukset joten lapsi on saanut kasvaa ensin isosisarustensa hoitamana ja n. 10-vuotiaasta lähtien aika pitkälti oman onnensa nojassa. Jos vanhemmat eivät olisi niin hyvässä sosioekonomisessa asemassa, olisi heistä varmasti tehty useampi ls-ilmoitus.

Vierailija
5/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole koskaan kaduttanut lasten hankinta. ehkä siksi, ettei niitä nyt niin etukäteen harkittukaan eikä ollut selviä säveliä ja suunnitelmia elämästä.

the more the merrier

Vierailija
6/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskauden aikana kadutti ajoittain. Mutta ikinä ei ole kaduttanut sen jälkeen kun kuopuksen olen synnyttänyt. En vois ajatellakaan että yötä söpöläistä ei olis olemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, minä en onneksi ehtinyt tekemään sitä neljättä, niin en voi siitä näkökulmasta kertoa :). Mutta haaveilin useamman vuoden neljännestä lapsesta, mies pisti vastaan ja siihen aikaan sattui monta maasta toiseen muuttoakin, joten ei "tullut tehtyä".

 

Sitten saa haaveilu meni ohi ja olen jo monta vuotta - nyt kuopuksemme on 12- vuotias - ollut iloinen, että pysyttiin kolmilapsisena. Nyt kun tiedän, mitä kaikkea elämässä on ollut ja kuinka paljon panostusta vaatii kolmen luotsaaminen koulu- ja teinivuosista ja kuinka vaativaksi työelämä on mennyt, olen iloinen, ettei vedetty voimavarojamme tämän tiukemmalle. Ei meiltä olisi rahkeet ja ennen kaikkea aika riittänyt neljään, kolmenkin kanssa on saanut venyä ihan tappiin välillä, että jokainen on joskus saanut myös sitä ihan omaa yksilöllistä huomiota.

 

Samoin en aiemmin ymmärtänyt, miten paljon rahaa menee teinivuosina, jos haluaa tälläisen "keskiluokkaisen" elämäntyylin säilyttää. Ei mitään kerskakulutusta, mutta jossa lapsilla on mahdollisuus harrastaa vähän kalliimpiakin juttuja, käydään porukalla laskettelemassa, matkustellaan silloin tällöin, käydään vähintään kerran kuussa paremmassa ravintolassa syömässä. Neljän kanssa ei olisi onnistunut.

 

Eli usein kuin kuulee tuota hoettavan, että "tekemättä jääneitä lapsia katuu", niin ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa. Ei kaduta yhtään vaan tuntuu, että loppujen lopuksi hyvä päätös. Enemmän uskon siihen sanontaa, että "jokaiselta äidiltä jää puuttumaan se viimeinen lapsi". Eli aika monella on varmaan sama kuin itselläni oli, että toivekuvissa olisi ihana vielä se yksi saada, vaikka oikeastaan realistisesti ajatellen se ei niin hyvä idea olekaan.

 

Vierailija
8/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitokset kaikille tähänastisista kommenteista,erityisesti kasille, hyviä pointteja. Saanko kysyä millaisilla ikäeroilla teidän kolme tenavaa ovat syntyneet.

 

meillä ei talous tulisi vastaan, ei osata nytkään kerskakuluttaa, mutta raha ei niinkään olisi se ongelma, yksilöllinen aika enemmänkin mietityttää. Neljäs olisi tervetullut siinä vaiheessa kun isommat  n. 6-12 vuotiaita.

 

jään mielenkiinnolla odottamaan lisää vastauksia

 

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

 minun nuorimmaista ei pitänyt alkuunsa tulla. Nuorin neljästä lapsesta oli jo kuusi vuotias ja ns itsenäinenkin. Mutta.. Sitten alkoi tuntua että syli on tyhjä ja sellainen ihan pikkuisesta huolehtiminen tuntui itsestäni ihan välttämättömältä. Ihan järjetön vauvankaipuu tai jotain.. Sain kuin sainkin mieheni ymmärtämään ajatuksieni tilan ja päätimme yrittää. Vauva saikin alkunsa lähes heti. Nautin raskaudesta oikein tosissani ja vauva-aikaakin oikein imin itseeni. Nyt tuo viides lapsonen on kohta kolme enkä todellakaan ole katunut yhtään! Voisimpa jopa haluta vieläkin yhden lisää ;) Toki ymmärrän että raja on joskus vedettävä mutta en osaa ajatella sitä vakavissani. Niin ja ikää nyt 35v!

Vierailija
10/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riittääkö rahat, kun lapset haluavat yhtä aikaa yli 100 euron farkkuja, yli 1000 euron kannettavia, lomamatkoja, kalliita harrastuksia ja syövät kolmen aikuisen miehen edestä per nenä? Ruokakulut nousevat viimeistään 10 v hujakoilla ja kasvavat kasvamistaan. Nuo muut viimeistään 13-14 v iässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kaksi poikaa, ja kolmatta lasta ei tule. Juuri siksi, että pystytään varmasti matkustelemaan ja harrastamaan ja syömään laadukasta ruokaa myös siinä vaiheessa, kun teinipojat kiskoo kaksin käsin. :) Nyt on hyvin aikaa huolehtia itsestään, ja pystyy antamaan myös molemmille lapsille huomiota sekä aikaa. Itse en haluaisi edes sitä kolmatta, niin hullulta suorastaan tuntuu, että joku haluaisi neljä saati enemmän. ;)

Vierailija
12/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kaksi poikaa, kuopuskin jo kohta 5-vuotias. N. vuoden verran olen ollut sitä mieltä, että kolmatta ei enää tule. Aikaisemmin harkitsin sitä ihan vakavissani. Ikää on minulla nyt 36 vuotta, ja jos kolmannen lapsen haluaisimme, pitäisi se hankkia nyt tai ihan muutaman vuoden sisällä. Raskauteni ovat aikaisemmin alkaneet helposti, tosin takana yksi keskenmeno ennen kuopusta.

 

Jotenkin tuntuu, että en enää jaksa aloittaa alusta yövalvomisia ym. ja eniten pelottaa, että entä jos lapsi ei olisikaan terve? Nyt elämä helpottaa koko ajan, lapset touhuavat välillä pitkäänkin omiaan ja vanhemmat voivat lukea vaikkapa lehteä rauhassa. Ei kiitos enää vauva-ajan väsymystä ja taaperoaikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 13:55"]

Riittääkö rahat, kun lapset haluavat yhtä aikaa yli 100 euron farkkuja, yli 1000 euron kannettavia, lomamatkoja, kalliita harrastuksia ja syövät kolmen aikuisen miehen edestä per nenä? Ruokakulut nousevat viimeistään 10 v hujakoilla ja kasvavat kasvamistaan. Nuo muut viimeistään 13-14 v iässä.

[/quote]

 

meillä ei kyllä tuon hintaista farkkuja osteta. Vaikka varaa olisikin. Muutenkin mielestäni hyvä opettaa lapsille alusta saakka että kaikkea mitä haluaa ei voi saada ja toisaalta että onnellisuus ei lisäänny materiasta. kunnon ruokaan haluan panostaa, matkailua jonkinverran, ehkä joku kallis harrastuksiin, mutta ei nyt kaikkea tarvitse saada. Meidän 7v kun jotain toivoo, niin ei hänelle tule mieleenkään pyytää sitä noin vain vaan aina miettii että tätä voisi toivoa synttäri- tai joululahjaksi. Ja nuo toiveet on hyvin kohtuullisia. Toki ikääkin vasta vähän, joten eiköhän toiveet tuosta kasva.

 

Kuten sanottu, se taloudellinen puoli on meillä senverran hyvällä tolalla että en onneksi joudu miettimään lasten hankintaa siltä kantilta.

 

Nyt ovat vastanneet lähinnä ne jotka ovat vielä sen yhden saaneet eivätkä kadu ja sitten ne jotka ovat tyytyneet lapsimääräänsä ja olleet siihen tyytyväisiä. Onko niitä jota päätös vielä yhden hankkimisesta hankkimattomuudesta kaduttaa?

 

-ap

 

Vierailija
14/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä halusin vielä sen iltatähden. Sain miehen ymmärtämään, että yksi vielä mahtuu elämäämme.

Raskausaika meni hyvin ja vauva oli kuin unelma. Hiljainen ja nukkui hyvin. Liiankin hyvin. Myöhemmin paljastui, että iltatähtemme on autisti.

 

Nyt elän kehitysvammaisen lapsen omaishoitajana. Elämäni täyttää kuntoutukset ja palaverit ja fysioterapiat. Mies ei kestänyt tilannetta, vaan lähti. Ymmärrän toisaalta, koska minähän sen yhden vielä halusin.

 

Joskus salaa toivon, että voisin palata taaksepäin ja palata vanhaan elämääni, kahden nyt jo aikuisen lapsen äidiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
07.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiset ovat yksilöitä, joten on ihan turha ennakoida, kaduttaisiko sitten, jos se kuopus olisikin sellainen vaativa tai olisi muuten rasittavaa tms. Ei voi tietää. 

 

Minä olen itse kuopus, todella huomattavalla ikäerolla siskooni ja veljeeni. Olen suoraan sanottuna se perheen tasapainoisin yksilö, siskostani ja veljestäni on ollut aina huolta vanhemmilleni ja nykyään myös minulle.