Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sinä tekisit?
07.02.2014 |
Olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Rankat pari kuukautta takana: fyysistä rasitusta, henkisesti olen maanrakoon poljettu ja silti työt eivät vaan lopu. Olen viimeisellä kolmanneksella raskaana ja meillä on taapero. Minulla ei siis ole ollut yhtään ainutta vapaata hetkeä - omaa aikaa - viimeisiin kuukausiin. Taapero ei suostu nukkumaan omassa sängyssään, joten olen kirjaimellisesti 24/7 hänessä kiinni. Mies on töissä ja minä pyöritän kotia. Opiskelen myös etänä täysiaikaisesti, jotta minulla olisi edes joku korkeakoulutus kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja olemaan hoidossa. Opinnot laahaavat kuitenkin jäljessä, koska taaperoa ei paljon kiinnosta antaa äidin opiskella ja aikaa opintoihin jää vain silloin kun mies hoitaa lasta. Olemme myös hiljattain muuttaneet, joten kotona olisi paljon hommaa. Minä muuten olin se joka sai organisoida koko muuton, sillä mies ei kuulemma ehtinyt tai jaksanut töiden jälkeen.
Tänään en jaksanutkaan enää nousta aamulla sängystä ylös. En vaikka taapero pyysi. Minä pyysin häntä jatkamaan uniaan. Nyt onneksi sain apua lastenhoitoon ja lapsi lähti hoitopaikkaan päiväksi.
Mitä tänään pitäisi tehdä? Mitä sinä tekisit? Omatunto sanoo, että on pakko tehdä töitä täällä kotona, jotta saamme kodin muuton jäljiltä kuntoon. Jos en fyysisesti niitä jaksa - kun ei saisi enää nostella painavia tavaroita - olisi ainakin opiskeltava. Meidän lastenhoitaja sanoi minulle, että minun pitäisi tämä päivä vain levätä, jotta keho ja mieli saisivat vähän edes palautua. Mutta miten ne palautuu kun jatkuvasti on kamala stressi ja ahdistus ( minulla on normaalisti masennuslääkitys päällä kun en ole raskaana, joten ei ole kyse mistään kotikutoisesta diagnoosista). Eli pitäisikö vaan jäädä sänkyyn vai pitäisikö edes yrittää vähän tehdä töitä?
Kommentit (8)
Mä sanoisin, että ota levon kannalta ja tee jotain pientä fiiliksen mukaan. Pieni kävelylenkki ulkona voisi piristää sinua ja sikiötä, mutta ihan pieni vain, jos on supistuksia. Supistukset myös viittaavat siihen, että sinun pitäisi levätä. Olin just ultrassa ja epäilin, että mulla olisi kipeitä supistuksia (ei ollut, kyse oli vatsakrampeista) ja kätilö sanoi, että jos supistuksia on, pitää juoda paljon.
Mielestäni voisit myös soittaa ä-polille noista supistuksista. Neuvolassa ei kuitenkaan niille voida tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisäys, että asumme pääkaupunkiseudulla (Helsingin pohjoispuolella), jos jollakin on jotain palveluja ehdottaa, jolla saisi elämää järjestykseen. -ap
Mua vaan pelottaa, että määräävät mut sairaalaan lepäämään, kuten erään toisen tuntemani odottavan äidin. Mä en halua sairaalaan kun ei siellä kuitenkaan pysty lepäämään ja luulen, että stressi senkun kasvaa jos hommat jäävät hoitamatta. -ap
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:35"]
Mua vaan pelottaa, että määräävät mut sairaalaan lepäämään, kuten erään toisen tuntemani odottavan äidin. Mä en halua sairaalaan kun ei siellä kuitenkaan pysty lepäämään ja luulen, että stressi senkun kasvaa jos hommat jäävät hoitamatta. -ap
[/quote]
Ei sinne sairaalaan määrätä lepäämään kuin aika pahassa tilanteessa, joka voi tosiaan johtaa siihen vauvan liian aikaiseen syntymiseen. Soita nyt sinne, kivuliaat supistukset eivät ole normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni sinun vaan täytyy lopettaa se stressaaminen, vaikka jotain ei onnistu heti haluamalla tavalla, niiin kyllä se tulevaisuudessa tulee olemaan kaikki hyvin kunhan hitaasti mutta tekee jotain:) älä myös käytä niitä mielialalääkkeitä. voithan olla nyt käyttämättä niitä, ja et käytä. ei ne paranna mitään, ne vain tekee rauhallisemmaksi. opettele olemaan reagoimatta niin vakavasti asioihin. kyllä lastenhoitajasi on täysin oikeassa, sinun vaan täytyy levätä tämä päivä. kaikki tarvitsemme lepoa joskus. älä stressaa. kaikki tulee olemaan hyvin. sinulla on perhe, ja olette kaikki yhdessä. kaikki on hyvin, ja mallillaan. lepää kun tunnet tarvetta siihen, älä stressaa kodista, älä missään nimessä nosta painavia esineitä. kodin kuntoon laittaminen hoituu hitaasti mutta hoituu. vähän aikaa vaan täytyy odottaa. teet silloin kun jaksat. älä stressaa, ja ajattele että miten hyvin teillä kaikki on,
ajattele miltä tuntuu äidistä joka elää pienessä ikkunat ilman laseja yksihuoneisessa hökkelissä missä ei ole suihkua eikä vesisysteemiä ollenkaan eikä vessaa hoitaa 5 lasta ja ei tiedä mitä lapset syö huomenna jos ei myy tänään riittävästi kasvatettuja vihanneksiaan ja yrttejään elättääkseen perheensä, mutta silti on toivoa jos lapset opiskelee tai muuta niin on toivoa ja voi nauttia elämästä, auringosta, yhdessä ihmisten kesken kommmunikoiden voi tehdä niin paljon,
ajattele että kuinka onnekkaita ihmiset ovat kun saavat elää on perhe, huono tuuli sattuu aina välein, mutta tiedät mitä on tärkeintä, ja kaikki on hyvin, teet kaiken työn ja opiskelun ajallaan ja hitaasti mutta varmasti kaikki sujuu,
kaikkea hyvää teille.
Tuohon viimeisimpään viestiin: Varmasti yritit nyt auttaa ja antaa hyviä vinkkejä ihan vilpittömästi. Mutta mulla oikeasti tuo masennuslääkkeiden syöminen johtuu siitä, että mulla aivoissa ei kaikki ole kohdillaan välittäjäaineiden kanssa. Tuollaista kemiallista puutosta/virhettä ei voida "hyvillä ajatuksilla" korjata vaan siihen tarvitaan lääkitys. Voin aivan loistavasti kun lääkitys on kohdillaan.
Lisäksi voisin sanoa, ettei minulle kylpyhuoneesta juurikaan ole ollut apua viimeisten viikkojen aikana. Käyn suihkussa noin kerran viikossa kun ehdin/jaksan. Ja tuollainen "kolmannessa maailmassa asuvilla kaikki on meitä huonommin" ajattelu ei saa ainakaan mua reagoimaan muulla tavalla kuin masentumaan ja tuntemaan syyllisyyttä vielä enemmän. Eli kiitos yrityksestä, mutta meni nyt täysin ohi.
Alue: Aihe vapaa
Lisään vielä, että olen hieman huolissani lapsesta jota odotan. Hän ei ole liikkunut yhtä paljon viimeisten kahden viikon aikana kuin mitä yleensä. Tiedän, että äidin stressillä ja masrnnuksella voi olla vakavia vaikutuksia syntymättömään lapseen. On myös riski, että lapsi syntyy ennenaikaisesti. Minulla on ollut kohtalaisen kovia supistuksia aina välillä, mutta en ole niistä kenellekkään kertonut. Ensi viikolla olisi neuvola, kai siellä pitäisi asiasta jutella?