Päiväkirja aikuisella ihmisellä
Tunnen valtavaa tarvetta jakaa asioitani, olen hirveässä kriisissä ja avuton. Minulla on mies ja kavereita, mutten kellekään voi avautua joko omasta syystäni tai syystä, ettei heitä kiinnosta.
Terapeutti voisi olla mahdollisuus, mutta koen, etten halua puhua tuntemattomalle.
Mites päiväkirja. Onko kukaan aikuinen "terapioinnut" itseään kirjoittamalla päiväkirjaa? Auttaako se? Riittääkö pelkkä kirjoittaminen? Miten?
Kommentit (3)
Kirjoittaminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tunteita, punnitsemaan valintoja ym. Mulla se on toisinaan auttanut. Silloin kun menee hyvin, elämä vie kaiken ajan eikä tule kirjoiteltua mitään. Silloin kun menee huonommin, tuntuu tarpeelliselta vähän purkaa jonnekin, mutta ihmisiin en oikein luota.
Tärkeintä kirjoittamisessa on ettei jää rypemään asioihin ja itsesääliin, vaan että vuodatettuaan pahan olon pois yrittäisi miettiä tilanteelle ratkaisujakin. Eli paljon vaikuttaa millaista kirjoittaminen on: märehtivää vai ratkaisukeskeistä.
Auttoi paljonkin ainakin mulla. Sitten lopulta tuli sellainen olo, etten mä vaan enää jaksakaan ihmeemmin kirjoittaa, tai ehkä teen vieläkin niin, mutta selvästi joskus harvemmin vain. Kelailen kyllä mielessäni jos vaikka mitä päivän mittaan, enkä niistä varsinaisesti kenellekään juttelekaan useimmiten, mutta jostain syystä ei tarvitse enää kirjoitella ylöskään niitä. Mutta siis, ehdottomasti kirjoittaminen auttoi yhdessä elämäni vaiheessa minua todella paljon. Kirjoita ihmeessä, eli kokeile tepsiikö semmoinen sulla. Kyllähän se että tavalla tai toisella jalostat tunteesi ja ajatuksesi sanoiksi, selvittää hieman päätä. Ehkä sitten sen jälkeen on kivempikin jakaa niitä juttuja muidenkin kanssa, siis niin halutessaan, jos on ensin rauhassa itsekseen oikein ajan kanssa miettinyt asioitaan.