Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen ADD?
06.02.2014 |
Olen ruvennut viimeaikoina miettimään olisiko minulla ADD. Se selittäisi nimittäin aika monta asiaa. Pienestä pitäen olen ollut erittäin hajamielinen ja huonon keskittymiskyvyn omaava. Jos asia on erityisen kiinnostava, silloin olen pystynyt keskittymään hyvin. Minulla on jatkuvasti hermostunut olo, enkä pysty pitämään jalkojani paikallani, pitää koko ajan rampata paikasta paikkaan jne.
Kyllästyn todella nopeasti ja helposti, olen erittäin impulsiivinen, koko ajan pitäisi olla jotain jännää tekemässä.
Nuorempana ja lapsena olin melko hyvä koulussa, mutta se oli ihan omaa lahjakkuuttani ja sitä, että äiti potki lukemaan kokeisiin ja kuulusteli säännöllisesti minua. Moniin asioihin minun ei tarvinnut tehdä paljoakaan töitä, sillä ne olivat melko helppoja Mikään 10+ oppilas en ollut, mutta kuitenkin keskivertoa parempi.
Nyt aikuisiällä tuntuu, että olen aivan hukassa kaiken suhteen. Opiskelen tällä hetkellä ja keskittymiskykyni on nolla, vaikka ala kiinnostaakin. Tuntuu, etten opi enää mitään, mikää ei pysy päässä vaikka epätoivoisesti pakottaisinkin itseni lukemaan, sillä ajatukseni harhailevat jossain ihan muualla. Muiden kuunteleminen on hankalaa, varsinkin jos he puhuvat asiasta joka ei minua kiinnosta. Yritän kovasti kuunnella, mutta tuntuu etten siltikään onnistu. Öisin en saa nukuttua kun päässäni pyörii tuhat eri asiaa. Unohtelen asioita (joskus pieniä ja vähän suurempiakin) ja olen ihan tajuttoman hajamielinen.
Ennen siis nämä asiat eivät ole minua häirinneet sillä olen aina pärjännyt hyvin. Nyt tuntuu, että mikään ei onnistu. En pääse elämässä eteenpäin. Haluaisin saada nämä opinnot valmiiksi, että voisin jatkaa unelma-ammattiini.
Voisiko minulla olla mahdollisesti aikuisiän ADD? Jos täällä on ADDn omaavia aikuisia, niin olisi mukavaa jos te kertoisitte kokemuksistanne.
Pahoitteluni sekavasta tekstistä!
Kommentit (33)
Olen ADHD 30v.kahden lapsen äiti. En ole koskaan ollut tyypillinen ADHD, koulussa en ikinä ollut häirikkö, kiusaaja tms.päin vastoin kiltti ja auttavainen. Aineissa jotka kiinnosti olin aina 9 tai 10 oppilas, mutta aineissa, jotka ei kiinnostanut olin surkea. Koulusta myöhästelin 1.luokalta saakka, vaikka asuin 200m päässä ja äiti laitoin minut aina ajoissa matkaan. Olen asunut 20-25 eri osoitteessa sen jälkeen kun täytin 18, koska olin nätti ja urheilullinen myös miehiä ja suhteita riitti ja ne vaihtuivatkin tiuhaan. Olen aina miettinyt miksi olen aina saanut miehen kuin miehen ja kaikki olisivat halunneet suhteeseen, mutta sekin selvisi ADHD diagnoosin yhteydessä - kärsin myös epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja jostain luin, että epävakaat naiset vaikuttavat kiinnostavilta jännittävyytensä vuoksi. Tämä on syy ja seuraus siitä, että minut diagnosoitiin & sain lääkkeet vasta aikuisiässä eikä lapsena.
Perusluonteeltani olen kiltti ja iloinen, mutta jännityksen/adrenaliinin hakuinen. Kestän pettymyksiä & vastoinkäymisiä huonosti ja silloin romahdan täysin.
En kestä myöskään melua, hälinää, pahoja hajuja tms.
Olen luova ja idealistinen.
Minun lähelle on vaikea päästä, siis ystävyys-tasolla. En kestä myöskään sitä kaveri & ystävyys-suhteissa miten naiset jatkuvasti loukkaantuvat,suuttuvat ja puhuvat pahaa, kun itse yritän välttää näitä negatiivisia juttuja. Siksi pysyttelen etäällä, vaikka tavallaan haluaisinkin ystävän, mutta haluaisin samanlaisen kuin minä.
Käytän harvoin alkoholia, muita päihteitä en ollenkaan.
Minulle tyypillistä on unohtelu, epämieluisien asioiden siirtäminen /välttäminen, keskittymiskyvyttömyys epämieluisiin asioihin ja vastaavasti ylikeskittyminen mieluisiin, koko ajan pitää olla tekemistä, impulsiivisuus =kaikki mulle heti, aamulla on niin väsynyt ja unenpöpperössä, että en meinaa herätä ja iltaa kohden virkistyn.. Näihin asioihin lääkitys on tuonut muutoksen, mutta silti meinaan toimia usein totutun mallin mukaisesti ja joudun muistuttamaan itseäni.
Olen aina pitänyt itseäni erilaisena, kuten äitikin on minusta aina sanonut, mutta en koskaan arvannut olevani ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko nykyisin yh ? Miten lapsesi reagoivat ADD:n ja onko sinulla puolisoa ? Itselläni on myös ADHD mies ja elämä todella rankkaa. Kaikki arki on minun vastuulla ja se tuntuu näin naisena todella raskaalta. Roolit pitäisi olla toisinpäin.
Minulla on ADHD nainen vaimona ja täytyy sanoa että en kauaa enää kestä. Onenksi ei ole lapsia !! Vaimoni on todella rasittava ja ailahtelevainen. Mieliala voi muuttua sekunnissa. Hyvääkin on eli hän on kyllä ehdottomasti antavin ja kiihkein nainen seksin saralla mitä tiedän ;)) Mutta arjessa onneton ja todella epävakaa.
En ole yh, olen naimisissa elämässään hyvin menestyneen ja erittäin komean miehen kanssa. Mieheni on maailman ihanin ja rakastaa minua vikoineni, vaikkei se varmasti aina helppoa ole. Minulla oli vauva kun tapasimme (esikoiseni oli vahinko miehen kanssa jota en edes tuntenut). Mieheni tavatessa olimme kummatkin varattuja. Mieheni oli ollut saman naisen kanssa yli 20vuotta ja lapset aikuisia, joten on täysin erilainen suhdehistoria kuin minulla. Mieheni on tasainen, rauhallinen, turvallinen ja kaikkea muuta kuin impulssiivinen, hän on minulle äärettömän rakas ja tukipilari.
Saatuani lääkityksen kaikki ääripiirteet poistuivat ja koen olevani paljon parempi äiti kuin moni muu. En hermostu turhista, meillä on tarkkaan rytmitetyt päivät (siitä on minulle iso apu), keksin aina kaikkea kivaa, askarrellaan, leikitään, leivotaan ja sitten teen kotihommia, jolloin pienempi nukkuu ja isompi saa katsella lastenohjelmia. Toki arki on välillä rankkaa, mutta sitähän se on kaikilla - voin sanoa suoraan etten selviäisi arjen pyörityksestä ilman lääkitystä. Minulla oli ennen lääkitystä kaikki kesken kotona, mitään en saanut valmiiksi, lasten huutaminen & kova ääninen leikkiminen ärsytti.. illalla koin vain turhautumista, pahaa mieltä ja epäonnistumisen tunnetta. Minulla kyllä mies auttaa lastenhoidossa & kotitöissä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta välillä mieheni joutuu matkustamaan paljon ja silloin olen ihan omillani.
Onko sinulla 8# lääkitys? Miten sinulla ilmenee ongelmat arjessa?
6# & 10#
jatkaa vielä..
Meilläkin on seksielämä mahtava ja se seksuaalinen puoli on minussa ollut vahvana aina. Ehkä nimenomaan se impulsiivisuus ja heittäytyminen on siinä positiivinen juttu :) Joskin jossain vaiheessa (ennen nykyistä miestäni) olin holtiton, enkä halua edes tietää monenko miehen kanssa olen ollut, en myöskään käyttänyt mitään ehkäisyä (koska toimin aina hetken mielijohteesta) joten luojalle kiitos, että olen terve! Sitten olen aina kärsinyt bakteeri & tautikammosta, niin juoksin silloin ennen jatkuvasti hiv & sukupuolitauti-testeissä, kun pelkäsin aina jälkeen päin, että minkähän tartunnan olen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 vastaa. Siis minulla ei ole ADHD:ä vaan miehelläni. Ja arki on todella haastavaa koska kaikki asiat jäävät hänellä kesken. Lisäksi hän raivostuu pienestäkin vihjeestä että jotain olisi tehtävä tai tekemättä. Pelkään häntä =( ja se syö todella tunteitani häntä kohtaan. Aivan ihana mies hetkittäin kun kaikki on hyvon. Raha-asiat hän sotki siten että jouduimme pois kodistamme. Käytti kaikki yhteiset säästömme sekä velkaantui ostellen ja pelaten uhkapelejä. Lääkkeitä hän ei käytä koska ne tekevät sekavan olon. Tällä hän ainakin perustelee sen.
Minä olen kuullut että ADHD ihmiset eivät pysty keskittymään yhteen ihmiseen pitkäksi aikaa. Siksi suhteet ovat lyhkäsiä. Kuinka kauan tähän ketjuun vastanneet ihmiset ovat olleet suhteessa ja uskotteko että se kestää ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 vastaa. Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta. Ensimmäiset 2 vuotta oli ihanaa ja helpompaa mutta viimeiset vuodet ovat vaan pahentuneet.
6# 10# 11# vastaa
Voi kun kuulostaa tutulta..
Ei minulle ainakaan tullut sekavuutta. Minunkin mies pelkäsin ennen raivokohtauksiani, vaikka on isokokoinen mies :( Mutta jos yksi lääke ei toimi, niin niitähän on useita? Ja se annostus pitää hakea, joten se vie aikaa, että lääke toimii täydellä teholla. Minulla on lääkkeenä concerta ja yleensä annostus on 1mg/painokilo, minulla se päivittäinen annos on kuitenkin 20mg suurempi kuin painoni. Ja ei niitä lääkkeitä kannata heti lopettaa, ei minullakaan aluksi ollut hyvä olo, mutta sitten olisiko 1-1½kk olo tasoittui. Kannattaa myös harrastaa liikuntaa ja välttää sokereita ja pahoja rasvoja, niillä on ihan välitön vaikutus ainakin minuun. Myöskään se luova puoli ja muut hyvät ominaisuudet eivät hävinneet minnekään.
Minä en myöskään osaa rahankäyttöä ja mieheni on maksanut kaiken. Nyt pystyn miettimään enemmän, mutta en edelleenkään osaa "arvostaa" rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6# 10# 11# 15# vastaa..
Minulla tämä suhde kestänyt 4vuotta (ja naimisissa ollaan), täysin uskollinen olen ollut, eikä ole tullut mieleenkään pettää. Yksi toinenkin pidempi suhde minulla oli suunnilleen 4-5vuotta. Ja sitten siitä lyhyitä "suhteita" on varmaan kymmeniä ja välillä oli 2-3 suhdetta samaan aikaan.
En ole silti missään nimessä pettäjä-tyyppi. Olen erittäin turvallisuuden haluinen ja ihailen pitkiä liittoja, joissa on eletty myötä ja vastamäet. Suorastaan kuvottaa tämä nykyinen elämäntyyli, jossa kumppanit vaihtuu lennosta ja on salasuhteita yms.
Kiva kuulla muidenkin mielipiteitä ja kokemuksia!
Joo, mulla on suhteet ihan katastrofaalisia; kyllästyn ihmisiin han hirvittävän nopeasti ja sitten jos on ollut joku "tarpeeksi mielenkiintoinen", niin hän ei ole ollut päästään selvä. Tiedän, että tarvisin jonkun järkevän, jolla olisi ns. rauhoittava vaikutus minuun, muttei tunnu tärppäävän. Pisin suhteeni oli vähän alle vuoden, jätin miehen, koska hänellä oli minun itsetuntooni ihan hirvittävän negatiivinen vaikutus.
Takana myös melko monta yhdenyön juttua juurikin ehkä sen jännittävyyden takia. Alkoholin yritän tällä hetkellä lopetta kokonaan, kännissä mene ylivirittyneeseen tilaan ja saan tyhmiä vaarallisia ideoita. Tähän mennessä mitään ei onneksi ole tapahtunut, mutta kuka tietää mites sitten ensi kerralla.
Suhteiden suhteen olen melkolailla luovuttanut. Olen niin hirvittävän levoton etten usko monenkaan miehen jaksavan. Eläimet tuntuvat olevan ainoa asia joihin jaksan panostaa ja keskittyä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, meillä myös suvussa alkoholismia ja masennusta. Tällä hetkellä minulla on joku miljoona tekemätöntä projektia, mikä ahdistaa. Sitten on toiset miljoona mitkä haluaisin aloittaa. Mutta ne eivät jostain syystä koskaan valmistu tai sitten ehkä just ja just se 1/10. Inhoan epäonnistumista ja se saakin minut todella masentuneeksi. Joskus tuntuu, että itse tahalteni teen asiat hirvittävän monimutkaisiksi ja vaikeiksi itselleni ja itse sabotoin omat juttuni, koska no joo, en edes tiedä miksi. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalammaksi tämä mun elämä menee.
AP
13 jatkaa...Ystävälläni oli ADHD nainen seurustelukumppanina (vakavana) ja olivat yhdessä melkein 5 vuotta ennenkuin ystäväni sai tarpeekseen. Pettämisestä ei kärynnyt tämä nainen vaan ihan muista syistä eli suhteen raastavuudesta kaikin muin tavoin. Jälkeenpäin sitten paljastui tämän naisen elämä eli oli todella jakanut itseään ennen suhdetta ja mikä järkyttävintä niin myös ollessaan suhteessa tämän ystäväni kanssa. En tiedä eikä tiedä ystävänikään että oliko tällä naisella myös muita mielenterveysongelmia. Mutta totta tuokin on että eipä tuollaista menoa taida tänäpäivänä enää kukaan kummaksua vaan päinvastoin pidetään normaalina käytöksenä. Impulsiivisuudella tämä nainen oli muistaakseni sitä selittänyt ja sanonut vielä että tilanne vei aina mennessään eli pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 vielä...Oli muuten upeannäköinen nainen ja uskon että miesmarkkinoilla oli kyllä vientiä. Jos ei oliis ollut ystävän kumppani niin olishan tuota itsekkin voinut.....
Hei 17. Miten miehelläsi oli niin negatiivinen vaikutus sinun itsetuntoon ? Eikö kaikilla AD/HDihmsillä ole huono itsetunto. Miten sinun 6/10/11/15 miehesi sitten jaksaa sinua ? Tukeeko hän ja miten ? Vai onko hän joku mielenterveysalan ammattilainen ja teillä on enemmäkin hoitosuhde kuin oikea suhde ?
Itse en koskisi tikullakaan ihmiseen jolla on ad/hd diagnoosi kun nyt tässä samalla googletin netistä noista piirteistä. Lucky You !!!!
6# 10# 11# 15# 16# vastaa..
Minulla on erittäin huono itsetunto. Minua kehutaan aina kun käymme jossain miten upea vaimo miehelläni on ja kuinka täydellinen olen. Vaikka kerron aina suoraan etten todellakaan ole, niin kukaan ei usko, nauravat vaan, että niinpä niin. Minä saan noista kehuista aina hetkellistä nostetta itsetuntoon ja aina kun mieheni kehuu se nostattaa mieleni taivaisiin.
Mieheni tukee ja auttaa minua aina. Mutta silloin kun romahdan hän sanoo, että olen maailman kamalin ihminen, vaikka muuten ihana.
Ei ole mielenterveys/hoito-alalla, vaan johtotehtävissä.
Huomioithan 21# ettei ADHD ole mielenteysongelma vaan neurologinen poikkeavuus. ADHD:ta pidetää keskushermoston viallisesta toiminnasta johtuvana häiriönä.
Harmittaa tuo vertaaminen mielenterveysongelmaan. Itse on aina elänyt terveellisesti, minulla on kunnolliset vanhemmat, ehjä ja onnellinen lapsuus, mutta ADHD on geneettinen.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 02:52"]
Moi!
Mulla menee yks yhteen kokemukset sun tekstin kanssa. Olen tosin miettinyt sitäkin, että onko tällaiselle ns. lievälle keskittymisvaikeudelle annettava diagnoosi. Voiko se vain olla ns. luonteenpiirre? Itselläni on perheessä kaksi adhd/add-tapausta ja heidän kohdallaan tiedän, että ko. häiriö on oikeasti aiheuttanut hankalia vaikeuksia ystävyyssuhteissa, koulunkäynnissä, taloudenpidossa, vihanhallinnassa yms.
Itselläni juuri yleinen keskittymisvaikeus epämielenkiintoisin asioihin, poukkoilen asiasta toiseen. Ovesta ulos lähteminen kestää kauan, olen usein myöhässä (tätäkin osaan kuitenkin hallita hyvin silloin kun on tarvis), unohtelen asioita. Osaan kuitenkin hallita talouttani, kämppä pysyy siistinä ja tavarat järjestyksessä. En pysty olemaan sotkuisessa tilassa, kun taas näillä kahdella perheenjäsenelläni ei ole mitään ongelmaa, jos tiskit lojuu altaassa pari kuukautta, nukutaan sohvalla kaksi vuotta putkeen, koska ei jaksata raivata sänkyä vaatekasojen alta yms...
Olis tietysti hienoa, jos olisi joku taikalääke, joka auttaisi keskittymään, mutta ilman sivuvaikutuksia.
[/quote]
ADD:sta on hyvin monta erilaista variaatiota. Niissä on erilaiset oireet, ja eri variaatioita voi olla yhtä aikaa samalla henkilöllä useita. Eli sinulla voi olla lievempi, voi olla olematta ADD tai sitten sinulla on vain eri versiot kuin näillä kahdella muulla.
Suosittelisin lukemaan tämän, uudistettu versio parhaasta ADD-kirjasta: http://www.amazon.co.uk/Healing-ADD-Inside-Out-Breakthrough/dp/0425269973
Sinä 23. Siis ADHD altistaa hoitamattomana mielenterveysongelmille. Sinä olet aiemman kirjoituksesi perusteella saanut tuon diagnoosin vasta aikuisiällä ja kuten itse sanot niin sinulla on myös epävakaa persoonallisuushäiriö. Eiköhän siinä jo ole yhdelle ihmiselle lähimmäisillesi myös. Kestämistä vaan kaikille.
Eipä taida olla helppoa.
Miehellä on ADD diagnoosi. Hommat jää kesken, voidaan innolla aloittaa, mutta kohta joku muua asia vie mielenkiinnon ja vie mennessään. Ei sekään kauaa jaksaa kiinnostaa. Pitää vahtia, että päätyy jatkamaan. Netti vie todellakin miestä eikä mies nettiä. Sieltä tulee koko ajan uutta ärsykettä, vanhat jää kesken.
Onko kellään kokemusta dexedriinistä? Toimisi, mutta ei tunnu saatavan mistään.
Alue: Aihe vapaa
Olen ADHD 30v.kahden lapsen äiti. En ole koskaan ollut tyypillinen ADHD, koulussa en ikinä ollut häirikkö, kiusaaja tms.päin vastoin kiltti ja auttavainen. Aineissa jotka kiinnosti olin aina 9 tai 10 oppilas, mutta aineissa, jotka ei kiinnostanut olin surkea. Koulusta myöhästelin 1.luokalta saakka, vaikka asuin 200m päässä ja äiti laitoin minut aina ajoissa matkaan. Olen asunut 20-25 eri osoitteessa sen jälkeen kun täytin 18, koska olin nätti ja urheilullinen myös miehiä ja suhteita riitti ja ne vaihtuivatkin tiuhaan. Olen aina miettinyt miksi olen aina saanut miehen kuin miehen ja kaikki olisivat halunneet suhteeseen, mutta sekin selvisi ADHD diagnoosin yhteydessä - kärsin myös epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja jostain luin, että epävakaat naiset vaikuttavat kiinnostavilta jännittävyytensä vuoksi. Tämä on syy ja seuraus siitä, että minut diagnosoitiin & sain lääkkeet vasta aikuisiässä eikä lapsena.
Perusluonteeltani olen kiltti ja iloinen, mutta jännityksen/adrenaliinin hakuinen. Kestän pettymyksiä & vastoinkäymisiä huonosti ja silloin romahdan täysin.
En kestä myöskään melua, hälinää, pahoja hajuja tms.
Olen luova ja idealistinen.
Minun lähelle on vaikea päästä, siis ystävyys-tasolla. En kestä myöskään sitä kaveri & ystävyys-suhteissa miten naiset jatkuvasti loukkaantuvat,suuttuvat ja puhuvat pahaa, kun itse yritän välttää näitä negatiivisia juttuja. Siksi pysyttelen etäällä, vaikka tavallaan haluaisinkin ystävän, mutta haluaisin samanlaisen kuin minä.
Käytän harvoin alkoholia, muita päihteitä en ollenkaan.
Minulle tyypillistä on unohtelu, epämieluisien asioiden siirtäminen /välttäminen, keskittymiskyvyttömyys epämieluisiin asioihin ja vastaavasti ylikeskittyminen mieluisiin, koko ajan pitää olla tekemistä, impulsiivisuus =kaikki mulle heti, aamulla on niin väsynyt ja unenpöpperössä, että en meinaa herätä ja iltaa kohden virkistyn.. Näihin asioihin lääkitys on tuonut muutoksen, mutta silti meinaan toimia usein totutun mallin mukaisesti ja joudun muistuttamaan itseäni.
Olen aina pitänyt itseäni erilaisena, kuten äitikin on minusta aina sanonut, mutta en koskaan arvannut olevani ADHD.