Ymmärrän hyvin niitä, jotka aloittavat laihdutuskuurin aina huomenna.

Eivätkään sitten kuitenkaan koskaan siinä onnistu.

Mä vannon joka ilta, että huomenna olen parempi äiti, mutta en mä sitten kuitenkaan koskaan ole. Päivät vain haahuillaan eteenpäin. En enää juuri koskaan puuhaile lasten kanssa mitään. Iltaisin aina päätän, että huomenna tehdään sitä ja tätä, mutta en mä sitten kuitenkaan saa mitään ikinä aikaiseksi.

Hirveän huono omatunto taas. :( Ja tietenkin taas päätin, että huomenna tehdään jotain kivaa ja että olen ihan aidosti ja kunnolla läsnä. Mä niin tiedän, että se on taas vain yksi kirja ääneen ja se on siinä...