En häpeä terapiassa käymistä
Avun hakeminen ongelmiin on myönteinen asia. Arvostan silti yksityisyyttäni. En halua keskustella toisten kanssa siitä miksi olen terapiaan hakeutunut. Se asia kuuluu pelkästään minulle.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Olisin avoin asioistani, jos tietäisin muiden osaavan suhtautua siihen ystävällisesti ja arvostavasti. Kokemusteni mukaan näin ei kuitenkaan ole. Jos esimerkiksi käyn lääkärissä työhöntulotarkastusta varten, niin minulta saatetaan udella kaikenlaista, kun hoitohistoria tulee puheeksi. En todellakaan halua vapaaehtoisesti jakaa traumaattisia kokemuksiani satunnaisten uteliaiden ihmisten kanssa.
Tuntuu kuin olisi jokin seiskajulkkis, kun aletaan kysellä tyyliin miksi niin kävi, mitä siitä seurasi jne. Lääkärikin voi hämmästyneenä vajota tirkistelijän rooliin vaikkei asiakas osoittaisi mitään halua kertoa asioistaan yksityiskohtaisesti.
Ei rehellisellä ihmisellä voi olla mitään salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei rehellisellä ihmisellä voi olla mitään salattavaa.
Ja höpöhöpö.
Vierailija kirjoitti:
Ei rehellisellä ihmisellä voi olla mitään salattavaa.
Tässä onkin kyse niistä muista ihmisistä kuin ap. Eli niistä kuuntelijoista.
Vierailija kirjoitti:
Ei rehellisellä ihmisellä voi olla mitään salattavaa.
En salaile väkivallan uhriksi joutumista. Voisin olla täysin avoin kokemuksistani elleivät ihmiset suhtautuisivat vaikeista kokemuksista puhumiseen tai väkivallan uhriksi joutuneisiin niin törpöllä tavalla.
Kun hienotunteisuutta ei toisilta löydy, niin on järkevää suojella itseään lisätraumatisoitumiselta. Ajattelemattomat kommentit satuttavat pahasti ja heikentävät toimintakykyä.
Hyvä juttu. Mutta nyt pitää keskittyä tuohon yritysten ja teknologian tietoturvaan ja ihmisten oikeuteen yksityisyyteen. Eikä siirtää julkista keskustelua siihen suuntaan, että terapiassa käyntiä ei pidä hävetä (kuten Ellun kanat jo suunnittelee)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu. Mutta nyt pitää keskittyä tuohon yritysten ja teknologian tietoturvaan ja ihmisten oikeuteen yksityisyyteen. Eikä siirtää julkista keskustelua siihen suuntaan, että terapiassa käyntiä ei pidä hävetä (kuten Ellun kanat jo suunnittelee)
Olen tästä täysin samaa mieltä.
Olin julkisella lääkärin vastaanotolla ja jäi huono olo käynnistä. Lääkäri kyseenalaisti ja vähätteli minua.
Vai miltä kuulostaa kommentti, kun kerroin hakevani yliopistoon, johon lääkäri kommentoi, että ei sinne noin vain päästä.
Ja myös työstäni, että teenkö sitä muka päivisin. Olipa nihkeä ja stressaantunut lääkäri. Pois lähtiessäni sanoin, että en tule tänne enää, koska olen terveempi kuin moni työssäkäyvä. Katsoin lääkäriä merkitsevästi.
Vierailija kirjoitti:
Olin julkisella lääkärin vastaanotolla ja jäi huono olo käynnistä. Lääkäri kyseenalaisti ja vähätteli minua.
Vai miltä kuulostaa kommentti, kun kerroin hakevani yliopistoon, johon lääkäri kommentoi, että ei sinne noin vain päästä.
Ja myös työstäni, että teenkö sitä muka päivisin. Olipa nihkeä ja stressaantunut lääkäri. Pois lähtiessäni sanoin, että en tule tänne enää, koska olen terveempi kuin moni työssäkäyvä. Katsoin lääkäriä merkitsevästi.
Kuulostaa ikävältä kokemukselta. Minäkin olisin halunnut sanoa utelijalääkärille etten halua avata kokemuksiani hänelle. En silti uskaltanut toimia näin, kosks T-todistusta hakiessa on aika kova paine olla ns. yhteistyökykyisen oloinen ettei lääkäri vain totea etten taidakaan sopia kyseiseen tehtävään. Joten koin tilanteessa erittäin voimakasta painetta kertoa ventovieraalle ihmiselle asioistani enemmän kuin mitä olisin halunnut. Hänelle ne eivät varsinaisesti edes olisi millään muotoa kuuluneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin julkisella lääkärin vastaanotolla ja jäi huono olo käynnistä. Lääkäri kyseenalaisti ja vähätteli minua.
Vai miltä kuulostaa kommentti, kun kerroin hakevani yliopistoon, johon lääkäri kommentoi, että ei sinne noin vain päästä.
Ja myös työstäni, että teenkö sitä muka päivisin. Olipa nihkeä ja stressaantunut lääkäri. Pois lähtiessäni sanoin, että en tule tänne enää, koska olen terveempi kuin moni työssäkäyvä. Katsoin lääkäriä merkitsevästi.Kuulostaa ikävältä kokemukselta. Minäkin olisin halunnut sanoa utelijalääkärille etten halua avata kokemuksiani hänelle. En silti uskaltanut toimia näin, kosks T-todistusta hakiessa on aika kova paine olla ns. yhteistyökykyisen oloinen ettei lääkäri vain totea etten taidakaan sopia kyseiseen tehtävään. Joten koin tilanteessa erittäin voimakasta painetta kertoa ventovieraalle ihmiselle asioistani enemmän kuin mitä olisin halunnut. Hänelle ne eivät varsinaisesti edes olisi millään muotoa kuuluneet.
Tällaisten avautumisten pitäisi aina lähteä jonkun vaikean asian kokeneen tarpeista eikä siitä että joku saa uteliaisuutensa tyydytettyä, jopa toisen ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella.
Onko joku ajatellut olla mukana Kirsi Pihan hankkeessa ja avata netissä nimettömänä omaa hoitohistoriaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin julkisella lääkärin vastaanotolla ja jäi huono olo käynnistä. Lääkäri kyseenalaisti ja vähätteli minua.
Vai miltä kuulostaa kommentti, kun kerroin hakevani yliopistoon, johon lääkäri kommentoi, että ei sinne noin vain päästä.
Ja myös työstäni, että teenkö sitä muka päivisin. Olipa nihkeä ja stressaantunut lääkäri. Pois lähtiessäni sanoin, että en tule tänne enää, koska olen terveempi kuin moni työssäkäyvä. Katsoin lääkäriä merkitsevästi.Kuulostaa ikävältä kokemukselta. Minäkin olisin halunnut sanoa utelijalääkärille etten halua avata kokemuksiani hänelle. En silti uskaltanut toimia näin, kosks T-todistusta hakiessa on aika kova paine olla ns. yhteistyökykyisen oloinen ettei lääkäri vain totea etten taidakaan sopia kyseiseen tehtävään. Joten koin tilanteessa erittäin voimakasta painetta kertoa ventovieraalle ihmiselle asioistani enemmän kuin mitä olisin halunnut. Hänelle ne eivät varsinaisesti edes olisi millään muotoa kuuluneet.
Tämähän voi vielä pahentua entisestään tämä urkkiminen, jos kanta kieltojen tekeminen estetään. silloin kaikki arkaluontoiset tiedot saattavat olla kaikkien käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin julkisella lääkärin vastaanotolla ja jäi huono olo käynnistä. Lääkäri kyseenalaisti ja vähätteli minua.
Vai miltä kuulostaa kommentti, kun kerroin hakevani yliopistoon, johon lääkäri kommentoi, että ei sinne noin vain päästä.
Ja myös työstäni, että teenkö sitä muka päivisin. Olipa nihkeä ja stressaantunut lääkäri. Pois lähtiessäni sanoin, että en tule tänne enää, koska olen terveempi kuin moni työssäkäyvä. Katsoin lääkäriä merkitsevästi.Kuulostaa ikävältä kokemukselta. Minäkin olisin halunnut sanoa utelijalääkärille etten halua avata kokemuksiani hänelle. En silti uskaltanut toimia näin, kosks T-todistusta hakiessa on aika kova paine olla ns. yhteistyökykyisen oloinen ettei lääkäri vain totea etten taidakaan sopia kyseiseen tehtävään. Joten koin tilanteessa erittäin voimakasta painetta kertoa ventovieraalle ihmiselle asioistani enemmän kuin mitä olisin halunnut. Hänelle ne eivät varsinaisesti edes olisi millään muotoa kuuluneet.
Tämähän voi vielä pahentua entisestään tämä urkkiminen, jos kanta kieltojen tekeminen estetään. silloin kaikki arkaluontoiset tiedot saattavat olla kaikkien käytössä.
Olen miettinyt miten Kanta tulee pitkällä aikavälillä palvelemaan käyttötarkoitustaan, kun sinne tallennetaan aivan kaikki mahdolliset asiat ihmisistä. Miten ne tarpeelliset tiedot oikein löydetään, jos erilaisia kirjauksia on vuosikymmenten ajalta valtava määrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin julkisella lääkärin vastaanotolla ja jäi huono olo käynnistä. Lääkäri kyseenalaisti ja vähätteli minua.
Vai miltä kuulostaa kommentti, kun kerroin hakevani yliopistoon, johon lääkäri kommentoi, että ei sinne noin vain päästä.
Ja myös työstäni, että teenkö sitä muka päivisin. Olipa nihkeä ja stressaantunut lääkäri. Pois lähtiessäni sanoin, että en tule tänne enää, koska olen terveempi kuin moni työssäkäyvä. Katsoin lääkäriä merkitsevästi.Kuulostaa ikävältä kokemukselta. Minäkin olisin halunnut sanoa utelijalääkärille etten halua avata kokemuksiani hänelle. En silti uskaltanut toimia näin, kosks T-todistusta hakiessa on aika kova paine olla ns. yhteistyökykyisen oloinen ettei lääkäri vain totea etten taidakaan sopia kyseiseen tehtävään. Joten koin tilanteessa erittäin voimakasta painetta kertoa ventovieraalle ihmiselle asioistani enemmän kuin mitä olisin halunnut. Hänelle ne eivät varsinaisesti edes olisi millään muotoa kuuluneet.
Lääkäri jankutti myös, että miten tulen toimeen taloudellisesti. Sanoi muutaman muunkin vittumaisen kommentin. Kamalaa, että pitää puolustella lääkärille valintojaan. Kerroin myös, että lapseni voivat hyvin ja kaikki on mennyt kivasti. Terapeutin kommentti ( joka oli myös paikalla) oli, että ihan oikeasti? Hän oli aidosti hämmästynyt.
Kiitos vain psykiatri ja terapeutti osaamiseni vähättelystä ja kyseenalaistamisesta ja hämmästelystä, että ihanko oikeasti meillä on lapsien kanssa kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin julkisella lääkärin vastaanotolla ja jäi huono olo käynnistä. Lääkäri kyseenalaisti ja vähätteli minua.
Vai miltä kuulostaa kommentti, kun kerroin hakevani yliopistoon, johon lääkäri kommentoi, että ei sinne noin vain päästä.
Ja myös työstäni, että teenkö sitä muka päivisin. Olipa nihkeä ja stressaantunut lääkäri. Pois lähtiessäni sanoin, että en tule tänne enää, koska olen terveempi kuin moni työssäkäyvä. Katsoin lääkäriä merkitsevästi.Kuulostaa ikävältä kokemukselta. Minäkin olisin halunnut sanoa utelijalääkärille etten halua avata kokemuksiani hänelle. En silti uskaltanut toimia näin, kosks T-todistusta hakiessa on aika kova paine olla ns. yhteistyökykyisen oloinen ettei lääkäri vain totea etten taidakaan sopia kyseiseen tehtävään. Joten koin tilanteessa erittäin voimakasta painetta kertoa ventovieraalle ihmiselle asioistani enemmän kuin mitä olisin halunnut. Hänelle ne eivät varsinaisesti edes olisi millään muotoa kuuluneet.
Lääkäri jankutti myös, että miten tulen toimeen taloudellisesti. Sanoi muutaman muunkin vittumaisen kommentin. Kamalaa, että pitää puolustella lääkärille valintojaan. Kerroin myös, että lapseni voivat hyvin ja kaikki on mennyt kivasti. Terapeutin kommentti ( joka oli myös paikalla) oli, että ihan oikeasti? Hän oli aidosti hämmästynyt.
Kiitos vain psykiatri ja terapeutti osaamiseni vähättelystä ja kyseenalaistamisesta ja hämmästelystä, että ihanko oikeasti meillä on lapsien kanssa kaikki hyvin.
Olen käsityöläinen ammatiltani ja kerroin myyväni aina välillä töitä. Lääkäri oli siihenkin, että ihan oikeasti, joo. Ei kovin kannustavaa.
Miksi meitä naisia on terapiakävijöistä 79 % (MTV/Loikkanen 27.10.) ?
Vierailija kirjoitti:
Miksi meitä naisia on terapiakävijöistä 79 % (MTV/Loikkanen 27.10.) ?
Miehille ei ole yleisesti yhtä hyväksyttyä hankkia apua ongelmiin. He hoitavat itseään itselääkitsemällä. Toivottavasti julkkismiesten ulostulot muuttavat tämän asian ja miehetkin alkavat hakea apua. Se kun EI ole heikkoutta, vastoin sitä stigmaa.
Esiin pitää nostaa vanha spagettiaivoteoria. Syy ei johdu ympäristöstä ja kulttuurista, vaan kahden erilaisen sukupuolen kognitiivisista ja mentaalisista eroavuuksista. Hormoneilla on myös osuutta.
No, miksi et ap tehnyt tätä aloitustasi omalla nimelläsi, jos kerran et häpeä asiaa?
Olisin avoin asioistani, jos tietäisin muiden osaavan suhtautua siihen ystävällisesti ja arvostavasti. Kokemusteni mukaan näin ei kuitenkaan ole. Jos esimerkiksi käyn lääkärissä työhöntulotarkastusta varten, niin minulta saatetaan udella kaikenlaista, kun hoitohistoria tulee puheeksi. En todellakaan halua vapaaehtoisesti jakaa traumaattisia kokemuksiani satunnaisten uteliaiden ihmisten kanssa.