Miehellä ei empatiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet E-RON-NUT, ongelmasi ei enää ole miehesi ongelmia. Keskustelut keskustellaan ennen eropäätöstä.

Kun ei keskusteltu.

Siis mies otti ja lähti sanomatta yhtikästä mitään ja nyt ihmettelet miksi erositte?

Ei sulla ole oikeutta mihinkään vastauksiin, eksällä ei ole velvollisuutta tilittää sinulle tekemistensä syitä. Sinä vatvot vanhoja ja syyllistät eksää ja vaadit siltä vastauksia ja empatiaa, jota se ei aio sulle antaa. Olet jankkaaja ja vainoat eksääsi "miksi teit minulle näin yhyy miksi petit ja jätit yhyy vastaa" ja oikeasti - jätä se nyt jo rauhaan! Käsittele omat päänsisäiset ongelmasi ammattilaisella, tarvitset nyt sellaista etkä eksääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet E-RON-NUT, ongelmasi ei enää ole miehesi ongelmia. Keskustelut keskustellaan ennen eropäätöstä.

Kun ei keskusteltu.

Ja haluamasi keskustelu on sitä että eksä silittäisi päätä ja ottaisi sinut takaisin, kunhan tarpeeksi uliset.

No miksi ette keskustelleet? Ei ketään voi pakottaa puhumaan.

Mies on mennyt eteenpäin, ja niin pitäisi ap:nkin mennä. Mitä väliä miksi, kun kerran liitto on ohi, se on.

Tämä sama ruikuttaja ja "keskustelun" ja empatian vaatija on ollut täällä ennenkin ihmettelemässä, miksi kummassa eksä ei halua hänen kanssaan setviä vanhoja asioita hänen tavallaan ja hänen säännöillään. Kun se on "empatian puutetta", jos eksä ei halua olla missään tekemisissä.

Minäkin muista tämän saman aloituksen olleen täällä ennenkin. En yhtään ihmettele, ettei enää mitään empatiaa enää heru, kun et pääse tästä asiasta millään yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet E-RON-NUT, ongelmasi ei enää ole miehesi ongelmia. Keskustelut keskustellaan ennen eropäätöstä.

Kun ei keskusteltu.

Joku sanoi fiksusti, että mies tuntee empatiaa, jos jotenkin itse siitä hyötyy. Ja tämä on niin totta.

Miksi turhaan kiusata itseään, kun joku on päättänyt olla keskustelematta ja laittanut kaikelle pisteen. Lisäät vain pahaa oloasi. Mitä nopeammin teet sen itsekin, on homma selvä. Itket itkusi ja selviät.

Suuntaat uuteen ja järjestelet asiasi muuten kuntoon. Onko sulla ystävää, sellaista empaattista johon voit luottaa ja joka kuuntelee, kunhan et 24/7 vaadi luurin päässä istumaan. Nämä ovat surullisia tapahtumia ja vievät voimat loppuun, mutta suhteissa on riskinsä, ja eroja tapahtuu. Et ole kuule yksin tämän kanssa. Tsempit! :)

Vierailija kirjoitti:

Kauheita vastauksia monta. Kyllähän entistäkin puolisoa kohtaan pitäisi tuntea empatiaa, jos ylipäätään kykenee kokemaan empatiaa. Miten sellaisen kanssa on voinut suhteeseen mennäkään, joka siihen ei kykene tai ei kykene eroa hoitamaan asiallisesti ja empaattisesti? Voisiko olla että Ap:n mies suojelee itseään hajoamiselta sillä että panttaa tunteitaan? Aika yleistä erotilanteessa joko tunteiden panttaaminen, niiden näyttäminen, riitaisuus tai välinpitämättömyys riippuen tilanteesta ja eron vaiheesta sekä siitä että miten pitkää sitä on suunniteltu. Onko asuttu jo koeluontoisesti erillään? 

Eksän tehtävänä ei ole toimia terapeuttina eron jälkeen. Hänellä on varmaan itselläkin asioita selvitettävänä ja sen päällekö pitäisi vielä eksän tunteita hoitaa. Se on jo liian raskas taakka. 

Eron jälkeen eksä soitteli muutaman kerran. Tunsin olevani hänen tunteiden roskakori. Joka kerran jälkeen itselleni tuli myös huono olo. Lopulta sanoin, etten jaksa enää olla hänen oksennussanko ja tämän pitää nyt loppua. Onneksi hän löysi pian uuden kumppanin. 

Haluat "vastauksia" jotta voit jankata omia kantojasi loputtomiin. Päästä irti, anna mennä. Se on ohi. Mikään ei sitä muuta. Hae empatiasi ammattiauttajalta joka on siihen koulutettu äläkä tukahduta muita ihmisiä vellomisellasi.

Sen jälkeen kun ero on jo tapahtunut on ihan turha vatvoa yhtään mitään eroon liittyvää. Ne asiat kun vatvotaan ENNEN sitä eroa. Jos te ette ole suhteessa ollessa kyenneet keskustelemaan asioista, niin on ihan turha ulista sen jälkeen kun on erottu, se ei muuta enää yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kauheita vastauksia monta. Kyllähän entistäkin puolisoa kohtaan pitäisi tuntea empatiaa, jos ylipäätään kykenee kokemaan empatiaa. Miten sellaisen kanssa on voinut suhteeseen mennäkään, joka siihen ei kykene tai ei kykene eroa hoitamaan asiallisesti ja empaattisesti? Voisiko olla että Ap:n mies suojelee itseään hajoamiselta sillä että panttaa tunteitaan? Aika yleistä erotilanteessa joko tunteiden panttaaminen, niiden näyttäminen, riitaisuus tai välinpitämättömyys riippuen tilanteesta ja eron vaiheesta sekä siitä että miten pitkää sitä on suunniteltu. Onko asuttu jo koeluontoisesti erillään? 

Tunteiden panttaus on aika paljon parempi vaihtoehto kuin niiden näyttäminen esim. kirveen kanssa havainnollistaen.

Kyllä me miehet ollaan sitten hirveitä! Miksi sitten edes olette meidän miesten kanssa, jotka tuntevat empatiaa vain jos kokevat hyötyvänsä siitä?

Te naiset tietenkin ovat täydellisiä ja tunnette empatiaa ihan reaktiomaisesti, ettekä varmasti pelaa ainakaan mitään pelejä. 

Miehet on semmosia. Ne pystyy olemaan tunteettomia jos ne haluaa. Evoluutio?

Kun erosin en halunnut olla missään tekemisissä exani kanssa sen jälkeen kun käytännön asiat oli hoidettu.

En halunnut puida erosuruani ainakaan hänen kanssaan. Pyrin pääsemään siihen tilaan että en tunne empatiaa, en sympatiaa enkä antipatiaa häntä kohtaan.

Mikäli ei itse onnistu ajatusten rauhoittamisessa, suosittelen ammattiauttajaa.

t. nainen

Vierailija kirjoitti:

Mies tuntuu yhtäkkiä täysin vieraalta..

Niinhän sen pitääkin tuntua vieraalta, kun kerran olette eronneet,

Voisiko olla että Ap:n mies suojelee itseään hajoamiselta sillä että panttaa tunteitaan? Aika yleistä erotilanteessa joko tunteiden panttaaminen, niiden näyttäminen, riitaisuus tai välinpitämättömyys [/quote]

Mistä Ap tietää vaikka ex-mies kävisi terapiassa käsittelemässä eroaan? Hän ei välttämättä suinkaan panttaa tunteitaan, jos ei halua jakaa niitä ex-vaimonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita vastauksia monta. Kyllähän entistäkin puolisoa kohtaan pitäisi tuntea empatiaa, jos ylipäätään kykenee kokemaan empatiaa. Miten sellaisen kanssa on voinut suhteeseen mennäkään, joka siihen ei kykene tai ei kykene eroa hoitamaan asiallisesti ja empaattisesti? Voisiko olla että Ap:n mies suojelee itseään hajoamiselta sillä että panttaa tunteitaan? Aika yleistä erotilanteessa joko tunteiden panttaaminen, niiden näyttäminen, riitaisuus tai välinpitämättömyys riippuen tilanteesta ja eron vaiheesta sekä siitä että miten pitkää sitä on suunniteltu. Onko asuttu jo koeluontoisesti erillään? 

Kyllähän nämä asiat keskustellaan silloin eron aikana. En minä ainakaan jaksaisi jankata samoja asioita vielä eron jälkeenkin. Kyllä asialle pitää joku raja laittaa eikä vatvoa ikuisesti ja vielä syyllistää miten toisen pitäisi käyttäytyä. 

Mun eksä jäi vainoamaan eron jälkeen. Vielä lähes puoli vuotta eron jälkeen laitteli pitkiä viestejä joissa vaati minua pyytämään anteeksi samalla kun haukkui minua, samoissa viesteissä. Anteeksi olisi pitänyt pyytää sitä, kun juuri niissä erokeskusteluissa kerroin, miltä hänen käytöksensä oli minusta tuntunut. Oli kuulemma törkeää pyytää häntä olemaan pelaamatta tunteillani, olemaan rehellinen, kantamaan vastuunsa jne. Ei kuulemma jättäisi minua rauhaan ennen kuin pyytäisin anteeksi nuita kamalia asioita.

Oli häiriintynyt ihminen, tiedän sen itsekin. Jouduin blokkaamaan hänet kaikkialta, koska pelkkä whatsapp ei riittänyt. Laittoi samoja maanisia viestejään mistä vain pystyi. Oli todella ahdistavaa.

Meillä ainakin miehellä oli jo uusi nainen siinä vaiheessa kun tuli ilmi että haluaa eroa. Siinä vaiheessa kaikki tunteet oli kohdistuneet siihen uuteen, viisaaseen, kauniiseen,  kokeneseen (mua yli10v vanhempi) naiseen joka itsekin oli naimisissa tahoillaan. Minä olin vain lasten äiti josta piti päästä eroon kun kipinä oli sammunut.

Ehkä kaikkein karmeinta oli vieläpä se, että hän halusi erota rauhassa (asua kotona meidän kanssa ja jatkaa remonttia) ja samalla ylläpitää uutta suhdetta, eli ei minkäänlaista kykyä tajuta miltä se minusta tuntui. 

3 vuotta myöhemmin - ONNEKSI PÄÄSIN EROON. Paljon asioita on ilmennyt sen jälkeen ja olen oikein tyytyväinen eroon.