Miten kertoa lapsille ettei isä välitä?
Erottiin kun kuopus oli reilu puolivuotias,nyt lapset 4 ja 5v. Isä ei muista lapsiaan edes syntymäpäivinä,kaksi kertaa näiden vuosien aikana tuonut joululahjan. Mitä sanon lapsille kun kyselevät isästään (mainitsevat "isin"pari kertaa vuodessa ehkä)?
Kuinka kertoa lapsille ettei isää kiinnosta?
(en tietenkään sano suoraan ettei isää kiinnosta)
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista.
Kommentit (28)
Jos tulee kysymyksiä, varmaan kannattaa sanoa, että isällä on ongelmia itsensä kanssa. Hän ei kykene isän rooliin.
Miksi lapselle ei voi rehellisesti sanoa, että isä ei välitä? Eihän se mitään mustamaalaamista ole, totuus vain. Eipä se isäkään siinä mitään häviä, kun ei lapsista todellakaan välitä eikä halua nähdä. Eikö lapset pikemminkin ole ihan ihmeissään, kun asiaa ei suoraan sanota? Jos minä olisin tuossa tilanteessa, en alkaisi valehtelemaan ja kaunistelemaan asioita noin käyttäytyvän miehen puolesta.
Onko kellään mulla lapsia ja samanlainen tilanne?
Todella pahalta tuntuu lasten takia tuollainen tilanne, mutta valitettavasti aina löytyy noin ikäviä ihmisiä. Tuntuu käsittämättömältä, kuinka joku voi "unohtaa" omat lapsensa. Ja osa tekee vielä lisää lapsia uudessa suhteessa, vaikkei entisistäkään välitä :(
Sano, että isä asuu niin kaukana tällä hetkellä ettei pääse teitä tapaamaan ja että toivottavasti pääsee sitten myöhemmin.
Minusta tuo ajattelumalli, että isä on 'sairas' on aika lohdullinen lapselle. Jos sanotaan, että isä on sellainen ihminen, että ei pysty välittämään toisista ihmisistä kuten normaalisti tapahtuu. Kaikki eivät vain osaa syystä tai toisesta. Ja se syy ei kyllä aina ole viha entistä vaimoa kohtaan vaan usein siellä on taustalla jotain omaa lapsuudentraumaa. Tällöin poistuu se mahdollisuus, että lapsessa olisi vikaa. Jos sanotaan, että isä ei välitä, niin siitä taitaa useimmiten seurata jatkomietintä, että miksi ei. Jos isä on sillä tavalla sairas, että ei pysty rakastamaan ketään, ei lapsen tarvitse miettiä, onko hänessä se vika.
Minä olen ollut aina rehellinen lapsilleni heidän ikätasonsa mukaisesti. Hehän jo pienenä ihmetteli isän käytöstä. Ja jos minä olisin aina puhunut parhainpäin isän tekemisiä, niin heistä olisi tullut sellaisia, jotka ei erota väärää oikeasta. Toinen lapsi lopetti isän tapaamisen 12 vuotiaana ja toinen viime vuonna 17 vuotiaana, molemmat omasta tahdostaan. Viime vuonna tapaamiset lopettaneella on syvemmät haavat ja mietin vaikuttaako tulevaisuuteen.
Ei parjata tarvi, mutta ei peitellä toisen vanhemman tyhmää käytöstä. Lapset on fiksuja. Omani on aikakin. Heistä on kasvanut hienoja itseään arvostavia nuoria, jotka tietävät ettei syyt ole heistä.
Up