Kiristää. Kotitöistä, äsryttävistä kakaroista, isovanhemmista, miehestä...
Ottaa päähän, ettei teinillä ole mitään oma-aloitteisuutta sen koulutehtäviin, täytyy pitää niskasta kiinni ja kirjaa naaman edessä ja pakottaa lukemaan ääneen. Koko saatanan viikonloppu taas änkytetty ja vänkytetty ton kanssa.
Ottaa päähän, että nuorempi kakara sotkee joka paikan, heittelee tavaroitaan, kiljuu kuin mielisairas kun tästä huomauttaa, valittaa aina kaikesta tarjottavasta sapuskasta.
Ottaa päähän, kun isovanhemmat tuli taas leuhottelemaan heidän mukavista viikonloppureissuista joita jatkuikin sitten varmaan kesään asti, en jaksanut enempää kuunnella.
Ottaa päähän, että mies ei ole koko viikonloppuna viitsinyt siivota keittiötä, se on vaan ollut vähän päikkäreillä. Ei kuulemma riitä että mä teen ruuat viikonloppuna (ja pyykkään koko perkeleen viikonlopun), että voisinhan mäkin joskus siivota kun aiheesta valitin. No mä siis olen myös siivonnut, koska keittiössä ei koskaan pysty aloittamaan ruuan tekoa, ennenkuin on raivannut siihen hommaan tilan. Ja sitten mies on niin marttyyriä, kun hän tekee ruuat aina jokaisena arkipäivänä. No niin vittu tekeekin, koska on kaikki päivät himassa, toisin kuin minä.
Ottaa päähän, että pyysin miestä kerrankin keksimään meille jotain tekemistä vuosipäiväksi ja hankkimaan lastenvahdin. Ei kuulemma mitään kiirettä, koska on vielä pari viikkoa aikaa. Kysyin että mistäs ajattelit keksiä lastenvahdin muutaman päivän varoitusajalla, että varmaan pitäisi jo alkaa kyseleen... Voidaan kuulemma viettää päivä niin, että ostetaan himaan kori kaljaa ja käydään syömässä läheisellä grillillä, lapset voi osallistua myös. Vitun humoristista.
Kommentit (2)
Kuulostat aika väsyneeltä. Kun mies kerran on kotona ja hoitaa ruoat arkisin, niin painelepa maanantaina töiden jälkeenhierojalle, sitten ystävän/työkaverin/sukulaisen kanssa syömään ja viettämään huoletonta iltaa ja sitten kun kotiudut, menet ajoissa nukkumaan välittämättä siitä, kuinka monta asiaa on tekemättä ja pursuaako keittiössä astiat yli äyräiden tiskialtaasta. Teini voi ottaa itse vastuuta lukemisistaan (lahjo/kiristä), mies voi hajota tiskivuoreensa ja se pienin kiljukaula on toivottavasti jo nukkumassa, kun tulet kotiin.
Asennemuutosta. Älä kannattele perhettäsi. Kannattele hetki vain itseäsi. Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Ei ole järisyttävää, vaikka parin kuukauden ajan perheessä ei kaikki suju oppikirjan mukaan. Ehkä joku muukin oppii ottamaan vastuuta- tai sitten ei.
No, kuulostaa että sä olet vähän epäonnistunut kasvatuksessa noiden lasten kanssa. Teinin voit kyllä jo jättää rauhaan, jos ei kiinnosta lukea, on tuleva ura työttömänä hänelle sitte varmaankin mieluinen. Nuoremman kanssa teet niin, että jos valittaa ruuasta, saa olla ilman niin kauan kuin maistuu, ja jos levittää tavaroita, keräät ne jätesäkkiin, ja viet johonkin pihavarastoon, ja vasta sitten kun oppii pitämään kamat omassa huoneessaan annat vähän kerrallaan takaisin.
Jos mies on kerran kotona päivät pitkät, ei sulle kuulu tuollaista työmäärää, pistä ukolle määrä että pesee joka päivä pyykkiä vähintään koneellisen.
Ja vuosipäivästä, jos ei ole lapsenvahtia, lähdet juhlimaan jonkun kaverin kanssa. Vaikka toisaalta, jos sulla on teini ja ei ihan pieni vauva, kyllähän se teini yhden illan sitä pienenpää vahtii? Vai onko jotenkin muutenkin jälkeenjäänyt?